Hidaslori
Hidaslori (Nycticebus coucang) on lorien heimoon kuuluva aasialainen puoliapinalaji. Sitä pidetään ainoana myrkyllisenä kädellisenä ja yhtenä harvoista myrkyllisistä nisäkkäistä.[2]
| Hidaslori | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Heimo: | Lorit Lorisidae |
| Suku: | Nycticebus |
| Laji: | coucang |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Nycticebus coucang |
|
 Hidaslorin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Myrkyllisyys muokkaa
Hidaslorin myrkky tunnettiin kansanperinnössä isäntämaissaan kaikkialla Kaakkois-Aasiassa vuosisatojen ajan, mutta länsimainen tiede kiisti sen 1990-luvulle asti. Niillä on kaksoiskomposiittimyrkky, joka koostuu syljestä ja olkavarren rauhasnesteestä. Molempien nesteiden on osoitettu olevan myrkyllisiä yksittäin ja muodostavat voimakkaamman myrkyn sekoitettuna. Luonnossa myrkytys johtuu lajinsisäisestä kilpailusta, jossa kaksi yksilöä taistelee parittelukumppanista, ruoasta tai reviiristä. Myrkytys ihmisillä on harvinainen, mutta voi aiheuttaa lähes tappavan anafylaktisen sokin.[3][4][5][6][7]
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Hidaslorit ovat noin 35 senttimetrin pituisia[8] ja niillä on tuuhea harmaa turkki ja lyhyet raajat, sekä pieni pää ja pienet korvat. Loreilla on suuret silmät, joita ympäröi tummat lautumat.[9]
Levinneisyys muokkaa
Hidaslori esiintyy Malesiassa, Indonesiassa ja Thaimaassa.
Ravinto muokkaa
Hidaslorit syövät eläinravintoa ja hedelmiä.[9]
Lisääntyminen muokkaa
Hidaslorin raskaus kestää kuusi kuukautta ja se synnyttää yöaikaan. Poikanen syntyy silmät avoinna ja osaa roikkua oksassa heti syntymänsä jälkeen.[9]
Lähteet muokkaa
- ↑ Nekaris, K.A.I., Poindexter, S. & Streicher, U.: Nycticebus coucang IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Venom bioweb.uwlax.edu. Viitattu 3.3.2022.
- ↑ n2:1678-9199 - Search Results www.worldcat.org. Viitattu 13.6.2023.
- ↑ K. Anne-Isola Nekaris, Richard S. Moore, E. Johanna Rode, Bryan G. Fry: Mad, bad and dangerous to know: the biochemistry, ecology and evolution of slow loris venom. Journal of Venomous Animals and Toxins including Tropical Diseases, 27.9.2013, 19. vsk, nro 1, s. 21. PubMed:24074353. doi:10.1186/1678-9199-19-21. ISSN 1678-9199. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Colin Groves' Taxonomy Introduction - All The World's Primates web.archive.org. 9.12.2022. Arkistoitu 9.12.2022. Viitattu 13.6.2023.
- ↑ George Madani, K. Anne-Isola Nekaris: Anaphylactic shock following the bite of a wild Kayan slow loris (Nycticebus kayan): implications for slow loris conservation. Journal of Venomous Animals and Toxins including Tropical Diseases, 2.10.2014, 20. vsk, nro 1, s. 43. PubMed:25309586. doi:10.1186/1678-9199-20-43. ISSN 1678-9199. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Lon Alterman: Toxins and Toothcombs: Potential Allospecific Chemical Defenses in Nycticebus and Perodicticus, s. 413–424. Boston, MA: Springer US, 1995. ISBN 978-1-4757-2405-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.6.2023). en
- ↑ Hannes Salovaara ja Jorma Soveri: Eläinten maailma, nisäkkäät 1. Otava, 1953.
- ↑ a b c Seppo Lahti (toim.): UusiZoo: Nisäkkäät 1, s. 209–217. Porvoo: WSOY, 1987. ISBN 951-0-013890-8.
Aiheesta muualla muokkaa
- ITIS: Nycticebus coucang (englanniksi)