Hermeto Pascoal
Hermeto Pascoal (s. 22. kesäkuuta 1936 Lagoa da Canoa) on brasilialainen säveltäjä ja multi-instrumentalisti. Pascoal tunnetaan monipuolisena hahmona Brasilian musiikkielämässä, jonka piirissä hän on toiminut muun muassa säveltäjänä, sovittajana, tuottajana ja monien instrumenttien soittajana sekä omien että muiden artistien levyillä.
| Hermeto Pascoal | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] Lagoa da Canoa [2] |
| Ammatti | säveltäjä, muusikko, orkesterinjohtaja |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1964– |
| Tyylilajit | jazz, brasilialaiset musiikkityylit |
| Soittimet | harmonikka, kosketinsoittimet, puhaltimet ym. |
| Aiheesta muualla | |
| www.hermetopascoal.com.br | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Uran alku muokkaa
Pascoal on lähtöisin Brasilian koilliskolkasta, syrjäiseltä seudulta josta hänen syntyessään puuttui vielä sähkö. Hän oppi harmonikansoittoa isältään ja harjoitteli tuntikausia sisätiloissa, koska ei albiinona voinut osallistua perheen mukana peltotöihin.
Vuodesta 1964 alkaen Pascoal alkoi esiintyä monien artistien levyillä. Näihin lukeutuvat Edu Lobo, Elis Regina ja Cesar Camargo Mariano. Vuonna 1966 hän soitti Sambrasa Triossa Airto Moreiran ja Humberto Clayberin kanssa. Yhtye julkaisi vain yhden albumin, Em Som Maior. Seuraavaksi oli vuorossa Trio Novo, joka laajeni sitten Quarteto Novoksi ja julkaisi 1967 albumin, josta sekä Moreiran että Pascoalin uran voi sanoa käynnistyneen. Pascoal liittyi sen jälkeen kokoonpanoon nimeltä Octopus.
Kansainvälinen maine muokkaa
Pascoal sai kansainvälistä huomiota vierailemalla Miles Davisin vuoden 1971 albumilla Live-Evil, jossa hän soitti kolmella säveltämällään kappaleella. 1970-luvun loppupuolelta lähtien Pascoal on keskittynyt omiin yhtyeisiinsä, joiden mukana on kiertänyt maailman jazz-festivaaleilla, muun muassa Montreux’ssä 1979 ja Pori Jazzissa 1984.[3]
”Taikuriksi” kutsuttu Pascoal käyttää instrumentteinaan usein erilaisia esineitä kuten teekannuja ja leluja, sen lisäksi että soittaa erilaisia kosketinsoittimia, näppäinharmonikkaa, melodicaa, saksofoneja, kitaroita, huiluja ja erilaisia kansansoittimia. Teoksessa Música da Lagoa muusikot kurlaavat ja soittavat huiluja seisten kaulaansa myöten vedessä.
Pascoal asuu nykyisin vaimonsa Aline Morenan kanssa tämän kotikaupungissa Curitibassa, Paranán osavaltiossa.
Diskografiaa muokkaa
Omalla nimellä tai yhtyeen jäsenenä muokkaa
- 1961: Conjunto Som 4
- 1966: Em Som Maior (Sambrasa Trio)
- 1967: Quarteto Novo (Quarteto Novo)
- 1969: Brazilian Octopus (Brazilian Octopus)
- 1970: Hermeto Pascoal (esikoissooloalbumi, joka julkaistiin CD:nä nimellä Brazilian Adventure)
- 1973: A música livre de Hermeto Pascoal
- 1977: Slaves Mass
- 1979: Zabumbê-bum-á
- 1979: Ao vivo Montreux Jazz Festival
- 1979: Nova história da Música Popular Brasileira (kokoelma)
- 1980: Cérebro magnético
- 1982: Hermeto Pascoal & Grupo (CD-julkaisuna The Legendary Improviser)
- 1984: Lagoa da Canoa, Município de Arapiraca
- 1986: Brasil Universo
- 1987: Só não toca quem não quer
- 1988: Hermeto solo: por diferentes caminhos
- 1992: Festa dos deuses
- 1993: Instrumental no CCBB (Renato Borghettin kanssa)
- 1998: Música!: o melhor da música de Hermeto Pascoal (kokoelma)
- 1999: Eu e eles
- 2004: Mundo verde esperança
- 2006: Chimarrão com rapadura (Aline Morenan kanssa)
- 2010: Bodas de Latão (Aline Morenan kanssa)
Vierailevana artistina muokkaa
- 1956: Ritmos Alucinantes (Clovis Pereira)
- 1959: Batucando no Morro (Pernambuco do Pandeiro e seu regional)
- 1970: Natural Feelings (Airto Moreira)
- 1970: Electric Byrd (Donald Byrd)
- 1970: It Could Only Happen with You (Duke Pearson)
- 1970: Live-Evil (Miles Davis)
- 1971: Cantiga de Longe (Edu Lobo)
- 1971: Seeds on the Ground (Airto Moreira)
- 1975: Di Melo (Di Melo)
- 1976: Open Your Eyes, You Can Fly (Flora Purim)
- 1976 Goldenwings (Opa)
- 1977: Orós (Raimundo Fagner)
- 1978: Robertinho no passo (Robertinho de Recife)
- 1979: Sivuca (Sivuca)
- 1979: Live in Montreux (Elis Regina)
- 1980: Stone Alliance (Márcio Montarroyos)
- 1983: Cordas vivas (Heraldo do Monte)
- 1984: Ponto do músicos (Nenê)
- 1986: Balãozinho (Eduardo Gudin)
- 1986: Cordas mágicas (Heraldo do Monte)
- 1986: Pindorama (Pau Brasil)
- 1987: Flávio Pantoja (Flavio Pantoja)
- 1987: Dharana (Dharana)
- 1996: Brasil Musical - Série Música Viva (Pau Brasil)
- 1998: Maritmo (Adriana Calcanhotto)
- 2000: Oferenda (Aleuda)
- 2000: Nação Nordestina (Zé Ramalho)
- 2003: The Music of Hermeto Pascoal (Mike Marshall ja Jovino Santos Neto
- 2006: Roda Carioca (Jovino Santos Neto)
Lähteet muokkaa
- ↑ (de) Saksan kansalliskirjasto, GND-tunniste. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Musica Brasilis Project. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Festival year 1984 Pori Jazz. Viitattu 20.7.2013. [vanhentunut linkki]
