Hermann Kövess von Kövessháza
Hermann Kövess von Kövessháza (30. maaliskuuta 1854 Temesvár – 22. syyskuuta 1924 Wien)[1] oli itävaltalainen paroni ja sotamarsalkka, joka toimi Itävalta-Unkarin armeijan viimeisenä, joskin puhtaasti muodollisena ylipäällikkönä aivan ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa.
Kövess aloitti sotilasuransa jalkaväenupseerina. Hänet ylennettiin 1896 everstiksi, sotamarsalkkaluutnantiksi 1907 ja jalkaväenkenraaliksi 1911. Maailmansodan alla hän toimi viimeksi 12:nnen armeijakunnan komentajana.[1] Hän oli jo lähellä eläköitymistä, mutta suursodan puhkeaminen merkitsi hänen uralleen uutta nousua.[2] Kövess komensi armeijakuntaansa sodan alkuvaiheessa Galitsiassa ja Karpaateilla ja valtasi Ivangorodin vuonna 1915. Syyskuussa samana vuonna hänet nimitettiin komentamaan kolmatta armeijakuntaa, joka osallistui kenraali August von Mackensenin johtaman armeijaryhmän osana Serbian valtaukseen. Kövessin joukot valtasivat Belgradin 9. lokakuuta ja jatkoivat sen jälkeen hyökkäystä Montenegroon ja Albaniaan. Hänet ylennettiin helmikuussa 1916 kenraalieverstiksi ja lähetettiin toukokuussa Italian rintamalle, jossa oli käynnistymässä uusi itävaltalaisten suurhyökkäys. Kövess osallistui Asiagon taisteluun, mutta hänet kutsuttiin kesken operaation takaisin itärintamalle, joka oli luhistumassa venäläisten menestyksekkään Brusilovin hyökkäyksen vuoksi. Hän sai 20. lokakuuta komentoonsa seitsemännen armeijan.[2][1]
Venäläisten epäonnistuneen Kerenskin hyökkäyksen jälkeen Kövess valtasi vastahyökkäyksellä Czernowitzin elokuussa 1917, mistä hyvästä hänet palkittiin sotamarsalkan ja paronin arvoilla. Tammikuussa 1918 hän sai johdettavikseen sekä kolmannen että seitsemännen armeijan eli rintamaosuuden Dobrujasta Galitsiaan. Maaliskuussa 1918 Venäjän ja keskusvaltojen välillä solmitun Brest-Litovskin rauhansopimuksen jälkeen Kövess jäi vaille arvoaan vastaavaa tehtävää ja toimi komentajana Serbiassa, kunnes hänet 3. marraskuuta nimitettiin ylipäälliköksi.[2][1] Tehtävä oli lähinnä muodollinen, sillä Itävalta-Unkari oli jo hajoamassa ja keisari Kaarle I oli joutunut tunnustamaan kansalliset armeijat. Sodan päätyttyä Kövess vetäytyi eläkkeelle.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Nordisk familjebok (täydennysosa [1924], s. 1312) Runeberg.org. Viitattu 25.7.2013. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d Hermann Kovess von Kovessháza Firstworldwar.com. Viitattu 25.7.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hermann Kövess von Kövessháza Wikimedia Commonsissa
