Herman Saxman
Herman Saxman (Saksman) (ven. Герман Абрамович Саксман, 13. lokakuuta 1882 Keuruu – 3. huhtikuuta 1939 Petroskoi[1]) oli suomalainen ammattiyhdistysjohtaja ja neuvostoliittolainen hallintovirkailija.
Herman Saxman syntyi kivityömiehen perheeseen, joka vaihtoi usein asuinpaikkaa isän työskennellessä rautatienrakentajana. Saxman kävi alakoulun Antreassa ja lähti 14-vuotiaana kotoa aloittaakseen itsenäisen elämän. Hän työskenteli Viipurissa sisävesihöyrylaivojen lämmittäjänä ja suoritti konemiehen tutkinnon.[1]
Nuorsuomalaiseen nuorisoseuraan kuulunut Saxman liittyi Suomen Sosialidemokrattiseen Puolueeseen vuonna 1900 ja oli punakaartin jäsen vuoden 1905 suurlakon aikana. Hän kuului myös Suomen Metallityöntekijäin Liittoon ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 1908–1915. Ammattiyhdistystoiminnan kautta Saxman tutustui Aleksanteri Schottmannin, Adolf Taimen ja Jukka Rahjan kaltaisiin bolševikkeihin. Hän kuului itsekin bolševikkiryhmään palvellessaan konemiehenä torpeedoveneessä vuosina 1916–1917.[1]
Suomen sisällissodan syttyessä Saxman nimitettiin kansanvaltuuskunnan kauppa- ja teollisuusosaston sihteeriksi. Maaliskuussa 1918 hänet komennettiin Pietariin valmistelemaan punakaartilaisten evakuointia Suomesta.[1]
Venäjällä Saxman lähetettiin vuonna 1921 rakentamaan Karjalan työkansan kommuunia. Hän työskenteli Karjalan kansantalousneuvoston johtajana vuosina 1922–1924, oli perustamassa Kontupohjan puunjalostuskombinaattia ja toimi metsätrusti Karellesin hallinnon puheenjohtajana vuoteen 1928 saakka. Saxman työskenteli Karjalan autonomisen neuvostotasavallan kevyen teollisuuden kansankomisaarina vuosina 1932–1933 ja Kiestingin teollisuuskombinaatin johtajana vuodesta 1934.[1] 1930-luvun alussa Saxman vaikutti myös NKP:n Petroskoin kaupunkijärjestön yhteydessä toimineessa Suomen Kommunistisen Puolueen tukiryhmässä.[2]
Saxman vangittiin heinäkuussa 1937 osana niin sanottua Gyllingin–Rovion juttua. Häntä syytettiin vastavallankumouksellisesta ja nationalistisesta toiminnasta ja vakoilusta Suomen hyväksi. Saxman tuomittiin ammuttavaksi, mutta hän kuoli lopulta kidutuksen seurauksena Petroskoin vankilan sairaalassa. Hänen maineensa palautettiin vuonna 1956.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Takala, Irina: Saksman, Herman Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 28.3.2020.
- ↑ Irina Takala: Taistelua ja kuolemaa. Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920–30-luvuilla, s. 155. Karjalan Sivistysseura, 2021. ISBN 978-952-7193-55-6.