Hererot
Hererot ovat Namibiassa ja Botswanassa asuva bantukansa, jotka puhuvat hereron kieltä. Monista muista bantukansoista poiketen hererot ovat olleet perinteisesti karjankasvattajia, eivätkä yksinomaan maanviljelijöitä. Hererojen lukumääräksi on arvioitu noin 237 000, joista 206 000 asui Namibiassa ja 31 000 Botswanassa[1].
| Hererot | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | 237 000 | ||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||
| Kielet | herero | ||||||
| Uskonnot | kristinusko, perinteinen usko | ||||||
Historia muokkaa
Hererot tulivat nykyisen Namibian alueelle todennäköisesti samaan aikaan kuin ovambot, eli 1400- ja 1500-luvuilla nykyisen Sambian alueelta. 1600-luvulle mennessä he olivat saavuttaneet Kaokoveldin tasangon tuoden sinne mukanaan karjansa. Seuraavan vuosisadan aikana he levittäytyivät edelleen Keski−Namibian paremmille laidunmaille. Hererot hylkäsivät ovamboista piketen maanviljelyn lähes kokonaan keskittyen pääasiassa karjanhoitoon.[2]
1800-luvulla hererojen alueelle alkoi saapua eurooppalaisia kauppiaita ja lähetyssaarnaajia. Saksan keisarikunta liitti nykyisen Namibian itseensä vuonna 1884 siirtomaana. Saksalaiset siirtolaiset kaappasivat hererojen maita itselleen ja takavarikoivat näillä mailla liikkunutta karjaa. Vuonna 1904 saksalaisvaltaa vastaan syttyi suuri kapina, jonka johtohahmo oli Samuel Maherero. Mahereron johdolla hererot hyökkäsivät saksalaisia uudisasukkaita vastaan säästäen kuitenkin tarkoituksella englantilaiset ja afrikaanerit. Kapina kuitenkin kukistettiin lopulta saksalaisten ylivoimaisen aseistuksen avulla. Päihitetyt hererot pakenivat Mahereron johdolla Kalaharin autiomaahan ja saksalaisten komentaja Lothar von Trotha määräsi hererot tuhottavaksi. Saksalaiset ehtivät tappaa hereroja ampumalla, myrkyttämällä ja näännyttämällä kuuden kuukauden ajan, kunnes Saksasta saapui käsky lopettaa kansanmurha. Ennen kansanmurhan alkua Namibiassa oli arviolta 75 000−90 000 hereroa, kun sen jälkeen heitä oli jäljellä enää 29 000. Suuri osa jäljelle jääneistä hajaantui muuttaen muualle ja tässä yhteydessä moni siirtyi nykyiseen Botswanaan, joka oli tuolloin Britannian siirtomaa.[2]
Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Etelä-Afrikka miehitti Namibian. Hererojen sallittiin jälleen palata saksalaisten kieltämään karjanhoitoon, mutta heiltä anastettuja maita ei palautettu. Etelä-Afrikan vallan myötä alueelle tuli myös apartheidhallinto, joka rajoitti muun muassa hererojen ja muiden mustien asuinoikeutta ja työllistymismahdollisuuksia. Hererojen suhteellisen pienestä lukumäärästä huolimatta heillä oli suuri osa Namibian itsenäisyyssodassa. Useat itsenäisyysliike SWAPOn johtohahmoista olivat hereroja ja nykyisin se on yksi Namibian pääpuolueista. Maa itsenäistyi vuonna 1990. Saksa on pyytänyt Namibian itsenäisyyden jälkeen anteeksi Hererojen kansanmurhaa, mutta se on kieltäytynyt mahdollisista korvauksista.[2]
Kulttuuri muokkaa
Hererojen kansanmurha vaikutti voimakkaasti heidän perinteiseen karjanhoitoelinkeinoonsa. Namibiaan jääneet asetettiin sen jälkeen reservaatteihin, joissa he työskentelivät käytännössä orjina. Botswanaan siirtyneet olivat menettäneet karjansa ja toimivat paikallisten karjankasvattajien apuna. Karjanhoito alkoi kuitenkin elpyä 1920-luvulta eteenpäin. Vuoteen 1990 saakka hererot Namibiassa asuivat reservaateissa työskennellen karjanhoitajina pääasiassa valkoisille suurtilallisille ja lisäksi osa työskenteli kaupungeissa erilaisissa tehtävissä. Hererojen karjanhoidossa karjan paimennus on ollut perinteisesti miesten tehtävä kun taas naiset hoitivat sen lypsyn. Karjaa ei myöskään perinteisesti tapettu ennen kuin eläin kuoli luonnollisesti tai esimerkiksi onnettomuudessa. Suuri karjan päälukumäärä oli korkean aseman merkki ja joillakin saattoi olla tuhansia eläimiä.[3]
Suurin osa Namibian hereroista on kristittyjä, kun taas Botswanassa kristinuskoa ei ole omaksuttu suuressa mittakaavassa. Perinteinen usko on silti lähes kadonnut ja Botswanan hereroiden keskuudessa uskonto ylipäätään ei ole merkittävässä asemassa. Perinteiseen uskoon liittyi uskomus esimerkiksi siitä, että hererot olivat perineet karjansa myyttisiltä esi−isiltään. Perinteinen usko on parhaiten säilynyt hererojen alaryhmä ovahimbojen keskuudessa.[3]
Lähteet muokkaa
- West, Barbara A.: Encyclopedia of the Peoples of Africa and the Middle East. New York: Facts on File, 2009. ISBN 978-0-8160-7158-6.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hererot Wikimedia Commonsissa
