Herätysliike
Herätysliike tarkoittaa kristillistä liikettä, joka on syntynyt herätyksen seurauksena. Herätysliike pyrkii usein aktiivisesti sanomansa levittämiseen, ja siihen saattaa liittyä varsinkin alkuvaiheessa karismaattisia kokemuksia. Suomessa useimmat merkittävät herätysliikkeet toimivat evankelis-luterilaisen kirkon sisällä.
Herätysliikkeisiin voidaan laajassa merkityksessä laskea kuuluvaksi mitä tahansa uskonnollista uudistusliikettä. Suomessa herätysliikkeisiin lasketaan useimmat kristinuskon virtaukset ja vapaat suunnat. Suppeassa käsityksessä herätysliikkeellä tarkoitetaan luterilaisen kirkon sisällä toimivia uudistusliikkeitä.[1]
Tunnuspiirteet muokkaa
Luterilaisuus muokkaa
Luterilaisille herätysliikkeille tunnusomaisia piirteitä ovat seuraavat:[1]
- Herätysliike on kirkollinen uudistusliike;
- Herätysliikkeellä on kirkkohistoriallisesti yhtymäkohtia pietismiin tai evankelioivaan herätyskristillisyyteen (evankelikalismi);
- Herätysliike on tavalla tai toisella organisoitunut kansanliike.
Herätys ja herätysliike muokkaa
Uskonnollisella herätyksellä tarkoitetaan murrostilaa, jossa henkilökohtainen suhde Jumalaan tulee tärkeimmäksi asiaksi.[2] Herätyksen kokemus voi olla kollektiivinen, jolloin muodostuu herätyksen kokeneiden yhteisö. Tällaisen herätysten puhkeamiselle luovat usein maaperää yhteiskunnalliset murrokset ja kirkkoinstituution kykenemättömyys vastata uudenlaisiin haasteisiin. Kun herätykselle hahmottuu johtaja tai johtajisto ja säännöllinen kokoontumisrutiini, herätyksestä alkaa muodostua herätysliike.[3]
Herätysliikkeet Suomessa muokkaa
Evankelis-luterilaiset herätysliikkeet muokkaa
Suomessa herätysliikkeillä tarkoitetaan tavallisesti 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa syntyneitä neljää suurta liikettä, joiden taustalla on 1600-luvulla Saksassa alkanut pietismi. Nämä vanhat herätysliikkeet ovat rukoilevaisuus, herännäisyys (eli körttiläisyys), evankelisuus ja lestadiolaisuus, joista monet ovat jakautuneet kahteen tai useampaan suuntaan. Pienempi aikakauden herätysliike oli seppä Högmanin tyttären Margareta Högmanin ystäväliike. Viidenneksi herätysliikkeeksi, tai viidesläisyydeksi, kutsutaan 1900-luvulla syntynyttä evankelioivaa herätyskristillisyyttä eli uuspietismiä. Viidesläisyys on alun perinkin organisaatioltaan epäyhtenäinen. 1800-luvun herätysliikkeet ovat levinneet perinteisiltä kannatusalueiltaan eri puolille Suomea. Nykyään lähes kaikissa Suomen luterilaisissa seurakunnissa vaikuttaa rinnakkain useita herätysliikkeitä. Vaikka herätysliikkeillä on nykyään perinneyhdistyksen piirteitä, ne tavoittavat jatkuvasti uusia ihmisiä, myös pääkaupunkiseudulla.[3]
Yhteiskristilliset ja vapaat kristilliset herätysliikkeet muokkaa
Myös vapaita suuntia kuten baptismia, helluntailaisuutta, metodismia ja vapaakirkollisuutta voidaan pitää Suomessakin merkittävinä herätysliikkeinä, vaikka nimeä herätysliike ei tavallisesti näistä käytetäkään. Karismaattisuus on vaikuttanut Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1900-luvun loppupuolelta lähtien sekä evankelis-luterilaisen kirkon sisällä että sen ulkopuolella.
Separatismi muokkaa
Viime aikoina on uutena ilmiönä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa esiintynyt separatismia eli kirkon sisällä syntyneiden herätysliikkeiden irtautumista kirkosta. Vuonna 2008 Nokia Mission Markku Koivisto ajautui välirikkoon piispan kanssa ja pidätettiin pappisvirasta, minkä jälkeen hän perusti oman tunnustuskunnan Nokia Missio Church, joka nyttemmin toimii ilman Koivistoa nimellä Uuden toivon seurakunnat. Vuonna 2013 perustettu Lähetyshiippakunta on vihkinyt pappeja ja toimittanut sakramentteja ilman kirkon johdon mandaattia, perustamatta kuitenkaan muodollisesti uutta kirkkoa, mikä tekee liikkeen asemasta epäselvän. Vuonna 2016 esikoislestadiolaisten johtajat, niin sanotut Lapin vanhimmat, ovat kehottaneet liikkeen saarnaajia ottamaan sakramentit liikkeen omiin käsiin, mikä on aiheuttanut liikkeen jakautumisen kirkkomielisiin ja separatisteihin. Nokia Missiota lukuun ottamatta näiden irtiottojen taustalla ei ole ollut niinkään uudistusaalto vaan kapina kirkon liberalisoitumista vastaan muun muassa naispappeus- ja homoavioliittokysymyksissä.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 15. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2.
- ↑ herätys. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b Aamenesta öylättiin: Herätysliike (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta muokkaa
- Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo. 2. painos. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-27265-5.
Aiheesta muualla muokkaa