Wikipedia

Hentosavikka

putkilokasvilaji

Hentosavikka (Chenopodium polyspermum) on yksivuotinen, ruohovartinen savikkakasvi. Kasvilaji on vanhastaan yleinen Euraasiassa, myös Suomessa, kasvava rikkakasvi, joka on levinnyt ihmisen vaikutuksesta muun muassa Pohjois-Amerikkaan. Muista savikoista sen erottaa parhaiten lehtien muodon ja pinnan sekä kukinnon ja siementen perusteella. Varsinaista hyötykäyttöä kasvilla ei ole. Lajista on aiemmin käytetty myös nimitystä tarhasavikka, jolla nykyisin tarkoitetaan eri lajia (Chenopodium purpurascens).[1][2]

Hentosavikka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Alaheimo: Chenopodioideae
Suku: Savikat Chenopodium
Laji: polyspermum
Kaksiosainen nimi

Chenopodium polyspermum
L.

Katso myös

  Hentosavikka Wikispeciesissä
  Hentosavikka Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Hentosavikan kukintoja ja lehtiä.
 
Hentosavikka kuvattuna Johann Georg Sturmin teoksessa Deutschlands Flora in Abbildungen (1796).

Hentosavikka kasvaa tavallisesti 10–50 cm pitkäksi. Kasvi on yleisväritykseltään ruskea tai vihreä, mutta varressa, lehdissä ja kukinnoissa on usein punaista väriä. Lehdissä erityisesti reunat ovat usein punertavat. Varret ovat usein pitkähaaraisia ja jonkin verran nelisärmäisiä. Lajin kasvutapa vaihtelee paljon. Usein varret ovat maanmyötäisiä tai kohenevia, joskus myös pystyjä. Lehdet kasvavat varressa kierteisesti. Kasvin keskiosissa lehtien lapa on tavallisesti 2–5 cm pitkä, vaihtelee muodoltaan puikeasta soikeaan ja on pyöreä- tai melko suippokärkinen. Toisin kuin useimmilla muilla savikoilla (esimerkiksi jauhosavikalla (C. album) lehdet ovat aivan ehytlaitaisia, eikä niiden pinta ole ”jauhoinen” (rakkokarvainen), vaan kalju. Vihreä, harsu kukinto muodostuu lehtihangoissa ja varsien päissä olevista viuhkomaisista tai tähkämäisistä osakukinnoista. Pienten kukkien kehälehdet ovat hedelmävaiheessakin siirottavat. Heteitä on tavallisesti 1–3 kappaletta. Suomessa hentosavikka kukkii heinä-syyskuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Ruskeahko, vaaka-asennossa oleva siemen on melko löyhästi kiinni pähkylän seinässä. Siemen on ympärykseltään pyöreä, 0,9–1,2 mm:n läpimittainen, tylppäreunainen ja pinnaltaan epäselvästi verkkokuvioinen.[3][2]

Levinneisyys muokkaa

Hentosavikan päälevinneisyysalue ulottuu Ranskasta läpi Keski- ja Etelä-Euroopan Ukrainaan, Baltian eteläosiin, Valko-Venäjälle ja Keski-Venäjälle Volgalle asti. Päälevinneisyysalueen pohjoisrajana on Etelä-Englanti sekä Etelä-Norja, -Ruotsi ja -Suomi. Baltian maissa ja Pyreneiden niemimaalla lajia tavataan harvinaisena. Venäjällä hentosavikkaa esiintyy paikoitellen myös Aasian puolella Siperian keskiosissa sekä Kaukasuksella, muualla Keski-Aasiassa sekä Turkissa. Laji on levinnyt ihmisen mukana myös muualle: Etiopiaan, eteläiseen Afrikkaan, Filippiineille ja Pohjois-Amerikan itäosiin.[4]

Hentosavikka on Etelä-Suomessa ja ilmeisesti myös osin muualla Skandinaviassa muinaistulokas. Laji on yleinen Manner-Suomessa linjan Rauma–Ikaalinen–Sysmä–Hamina lounaispuolella. Tämän yleisen esiintymisen alueen raja on varsin jyrkkä. Hentosavikka on tällä alueella alun perin selvä vanhan asutuksen seuralaiskasvi. Pohjoisempana lajia on tavattu satunnaisena uustulokkaana Pohjanlahden rannikon satamissa Kemissä ja sisämaassa Kainuussa asti. Osa pohjoisimmista havainnoista liittyy saksalaisten joukkojen mukana toisen maailmansodan aikana levinneisiin kasveihin, mutta tuoreitakin havaintoja on Pohjois-Pohjanmaalta saakka.[1][2][5]

Elinympäristö muokkaa

Keski-Euroopassa hentosavikka kasvaa luontaisesti rannoilla ja etelämpänä myös kosteissa metsissä. Muuten se esiintyy lähes koko Euroopassa rikkakasvina.[2] Suomessa hentosavikka kasvaa ravinteikkaalla maalla puutarhoissa, pelloilla, täytemailla ja muilla paikoilla joissa maata muokataan tai siirretään, esimerkiksi kaatopaikoilla ja uudisnurmikoilla ja -istutuksissa. Joskus se leviää myös luonnontilaisemmille kasvupaikoille erityisesti savisilla rannoilla.[1][6]

Käyttö muokkaa

Ruotsissa hentosavikan siemenien uskottiin aikaisemmin olevan erittäin hyvää kalanruokaa. Tämän käyttötarkoituksen takia lajia kutsutaan ruotsiksi nimellä fiskmålla ("kalasavikka").[4]

Lähteet muokkaa

  • Erkamo, Viljo: Suuri kasvikirja, osa II. Toim. Jaakko Jalas. Helsinki: Otava, 1965.
  • Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
  • Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti.: Retkeilykasvio. 4. täysin uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2005 (2003).

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 130.
  2. ↑ a b c d Erkamo 1965, s. 182.
  3. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 126, 130.
  4. ↑ a b Anderberg, Arne: Fiskmålla (Chenopodium polyspermum) (myös levinneisyyskartat) Den virtuella floran. 2004. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 27.2.2013. (ruotsiksi)
  5. ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M.: Kasviatlas 2011: Hentosavikan levinneisyys Suomessa (Hakuavain: hentosavikka) 2012. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 27.2.2013.
  6. ↑ Helsingin kasvit 1998, s. 76.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hentosavikka&oldid=21417471”