Henry Bessemer
Henry Bessemer (19. tammikuuta 1813 – 15. maaliskuuta 1898) oli englantilainen insinööri, keksijä ja liikemies. Hänen nimensä tunnetaan parhaiten hänen keksimästään teräksen valmistukseen liittyvästä Bessemer-prosessista.
Varhaiset keksinnöt muokkaa
Keksintö, jolla Bessemer menestyi ensimmäiseksi, oli kuuden höyrykoneen sarja tekemään erittäin hienoa pronssipulveria, jota käytettiin maalin raaka-aineena. Omaelämäkertansa[1] mukaan hän tutki Nürnbergissä tehtyä kultamaalia, joka oli ainut tuolloin tarjolla oleva kultamaali. Hän kopio ja paransi tätä tuotetta (varhainen esimerkki käänteiselle suunnittelulle) ja loi sille yksinkertaisen tuotantolinjan. Tuotesalaisuus pidettiin siten, että kukin työntekijä tunsi vain oman tuotantovaiheensa, mikä on yksi tapa suojata tuote patentoinnin lisäksi. Koko tuotannon tunsi vain luotettu henkilö ja perheen jäsen. Bessemer onnistui laskemaan kultamaalinsa kustannukset 1/40 osaan saksalaisesta kilpailijastaan.[2] Maalin myyntivoitot antoivat hänelle mahdollisuuden kehittää muita keksintöjään. Bessemer patentoi 1848 menetelmän tehdä jatkuvana nauhana tasolasia, mikä ei kuitenkaan ollut taloudellisesti menestyksekäs. Joka tapauksessa hän sai tästä työstä kokemusta uuneista, mikä oli avuksi teräksen valmistusprosessien kehittämisessä.
Bessemer-prosessi muokkaa
- Pääartikkeli: Bessemer-prosessi
Bessemer työskenteli halvan teräksen valmistusongelmien kanssa vuodesta 1850 vuoteen 1855, jolloin hän patentoi menetelmänsä. [3] 24. elokuuta 1856 Bessemer kuvasi ensimmäisen kerran menetelmäänsä Brittiläisen tiedeseuran kokouksessa Celtenhamissa otsikolla "Raudan valmistus ilman polttoainetta". Se julkaistiin kokonaisuudessaan The Times-lehdessä. Bessemer-prosessissa puhalletaan happea sulaan takkirautaan epäpuhtauksien polttamiseksi pois ja siten teräksen tuottamiseksi.[4] James Nasmyth oli käsitellyt samankaltaista ajatusta jo muutamia vuosia aikaisemmin. Haluttomana patentoimaan Nasmyth, jolla oli vielä ratkaisematta muutama ongelma omassa menetelmässään, luopui kehitystyöstä kuultuaan Bessemerin esityksen tuossa kokouksessa. Bessemer kuitenkin tunnusti Nasmythin panoksen ja tarjosi hänelle kolmasosaa patenttinsa tuotosta, mutta eläkkeelle pian siirtyvä Nasmyth kieltäytyi siitä.[5]
Teräksen puute rajoitti monia teollisia toimintoja, kun jouduttiin tyytymään valurautaan tai kankirautaan. Esimerkiksi rautatiesiltojen ja -kiskojen kanssa moni insinööri ja suunnittelija kohtasi suuria ongelmia valurautarakenteiden valuvioista johtuvan epäluotettavuuden vuoksi. Tapahtui monia onnettomuuksia, kun valurautaiset rakenteet sortuivat yllättäen kuten Dee-joen siltaonnettomuus 1847 ja myöhemmät onnettomuudet kuten Woottonin rautatiesillan ja Bullbridgen sillan sortumiset 1860. Ongelma esiintyi uudelleen Tayn siltatuhossa 1879 ja murtumiset jatkuivat kunnes kaikki valurautasillat oli korvattu teräksisillä. Kankirautaiset sillat olivat luotettavampia.
Vaikka Bessemer-prosessi ei ole enää sellaisenaan käytössä, sillä oli aikoinaan valtava teollinen merkitys, koska se laski teräksen valmistuskustannuksia ja korvasi laajasti valurautaa.
Käyttöönotto muokkaa
Bessemer lisensoi patenttinsa viidelle raudantuottajalle, mutta näillä oli kuitenkin suuria ongelmia tuottaa hyvälaatuista terästä.[6] Mr Göransson, ruotsalainen raudan tuottaja, onnistui käyttämällä maansa puhdasta takkirautaa ensimmäisenä tekemään laadukasta terästä Bessemirin menetelmällä, mutta hänkin useiden yritysten jälkeen. Näiden yritysten rohkaisemana Bessemer kokeili puhtaampaa rautaa, jota tehtiin Cumberlandin hematiitista, mutta näistäkin tuli vain marginaalisia tuloksia, kunnes Robert Forester Mushet osoitti tuhansia kokeita Darkhillin sulattamossa tehtyään, että tietyn hiili- ja mangaaniannoksen lisäys paransi lopputuotteen sitkeyttä.[7][8][9]
Kun Bessemer tarjosi parannettua menetelmäänsä, hän kohtasi yleisen torjunnan ja joutui käynnistämään itse teräksen tuotannon Sheffieldssä kumppanien kuten W & J Galloway & Sons kanssa. Aluksi tuotanto oli vähäistä, mutta vähitellen tuotanto laajeni ja terästukkurit tulivat tietoisiksi, että Bessemer & Co myi terästä £10 - £15 tonni. Tällä oli nopeasti vaikutuksia ja lisenssejä myytiin siinä määrin, että Bessemer sai niistä miljoonatulot.
Muut keksinnöt muokkaa
Bessemer oli leimallisesti keksijä ja hänen hallussaan oli ainakin 129 patenttia vuosien 1838 ja 1883 välillä.[10] Patentit koskivat viittä tekniikan aluetta: rauta, teräs, lasi, sokeri ja aseet, kuten tykit.
Katso myös muokkaa
- Krupp, teräksen tuottajia
- Metallurgia
Lähteet muokkaa
- ↑ Bessemer's autobiography
- ↑ "Famous Inventors - Sir Henry Bessemer", April 1942, p. 130.
- ↑ Boylston, Herbert Melville (1936). An introduction to the metallurgy of iron and steel. J. Wiley & sons, inc., 218.
- ↑ Boylston, Herbert Melville (1936). An introduction to the metallurgy of iron and steel. J. Wiley & sons, inc., 218–219.
- ↑ "The Development of the Bessemer Process in Lancashire, 1856-1900" (1945). Transactions of the Newcomen Society 25.
- ↑ Bessemer, Sir Henry (1905). Sir Henry Bessemer, F.R.S.. Offices of "Engineering,", 172. ISBN 0901462497.
- ↑ Malline:DNB Cite
- ↑ http://www.fweb.org.uk/Dean/towns/colefordproject/people/mushet.html
- ↑ Anstis, Ralph (1997-10-24). Man of Iron, Man of Steel: Lives of David and Robert Mushet. Albion House, 140. ISBN 095113714X.
- ↑ http://www.inventioncity.com/henry-bessemer.html
Elämäkerta muokkaa
Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.