Henry Bell
Henry Bell (7. huhtikuuta 1767 – 14. maaliskuuta 1830) oli skotlantilainen insinööri, joka toteutti ensimmäisen onnistuneen matkustajahöyrylaivaliikennöinnin Euroopassa.[1]
Varhaiset vaiheet muokkaa
Bell syntyi Torpichenissä Skotlannin Länsi-Lothianin alueella vuonna 1767 perheensä viidentenä poikana. Vanhemmat Patrick Bell ja Margaret Easton kuuluivat sukuun, joka aikanaan tunnettiin hyvin myllynrakentajista, rakennusmiehistä ja insinööreistä. Henry kävi kylän koulun ja oli harjoittelijana vuonna 1780 kivityöpajassa. Kolmen vuoden kuluttua hän meni enonsa luokse myllynrakentajan oppiin. Hän tutustui myöhemmin laivanmallien tekoon Borrowtounnessissa, ja vuonna 1787 hän suuntasi kiinnostuksensa laivojen mekaniikkaan. Tämän jälkeen hän vietti vuosia Lontoossa.
Bell palasi Skotlantiin 1790 ja asettui Glasgow'hun, jossa hän työskenteli kirvesmiehenä. Hän halusi sukunsa perinteiden mukaisesti valmistua rakennusinsinööriksi. Hän meni glasgowlaisen rakennusliikkeen palveluksen. Hän ei kuitenkaan menestynyt työssään.
Höyrylaivan kehittäminen muokkaa
Bellin oli vallannut ajatus rakentaa höyrykonekäyttöinen laiva. Vuonna 1800 hän kirjoitti anomuksen amiraliteettille saadakseen rahoitusta ideoilleen, mutta anomus hylättiin. Samoin kävi 1803, paitsi että lordi Horatio Nelson oli puoltanut hakemusta sanoen, että jolleivät britit rakenna höyrylaivaa, niin sen tekevät muut.
Vuonna 1808 Bell siirtyi Helenburghiin Clydejoen suulle, jossa hän vaimonsa kanssa osti kylpylän ja majatalon. Vaimo vastasi näiden hoidosta, kun Henry Bell keskittyi mielipuuhaansa höyrylaivan kehittämiseen.[2]
Vuonna 1812 valmistui Bellin höyrykonekäyttöinen siipiratasalus PS Comet. Se oli 30 tonnin vetoinen alus, jonka höyrykone kehitti kolme hevosvoimaa. Comet eli komeetta-nimitys johtui vuosina 1811–1812 kuukausia näkyneestä pyrstötähdestä. alus rakennettiin Glasgow satamassa olevalla telakalla. Neitsytmatkallaan kanavia pitkin alus kulki noin viiden solmun nopeutta. Elokuussa 1812 Bell ilmoitti käynnistävänsä säännöllisen reitin Glasgow'n, Greenockin ja Helensburghin välille kolme kertaa viikossa ja paluun vuoropäivinä.
Vuonna 1819 alusta pidennettiin ja korjattiin. Sillä aloitettiin pidempi reitti Obaniin ja Fort Williamiin Crinanin kanavan kautta. Matka kesti neljä päivää. Joulukuussa 1820 alus haaksirikkoutui voimakkaassa virrassa lähellä Obania. Tämän jälkeen Bell rakensi uuden aluksen, Comet II. Se törmäsi vuonna 1825 Ayr-nimiseen höyrylaivaan. Onnettomuudessa kuoli 62 henkeä laivalla olleista 80 hengestä. Menetettyään toisen aluksen Bell luopui höyrylaivaliikennöinnistä.
Loppuelämä muokkaa
Bell eli vielä sen aikaa, että näki keksintönsä menestymisen ja Clydejoen rantojen kehittymisen menestyväksi höyrylaivojen rakennus- ja telakka-alueeksi. Bellin työ oli innoittanut muita höyrylaivojen rakentajia, ja vuonna 1815 höyrylaivoja oli jo parikymmentä.[3] Bell ei saanut korvausta höyrylaivojen käyttöönotosta, ja hän eli loppuelämänsä köyhyydessä. Paikallinen hyväntekeväisyysjärjestö järjesti hänelle sadan punnan eläkkeen, jota maksettiin leskelle sen jälkeen, kun Bell vuonna 1830 kuoli 62-vuotiaana.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ R. Angus Buchanan/John Cannon: Henry Bell Facts 2002. Enclyclopedia.com. Viitattu 5.4.2015.
- ↑ Henry Bell Virtual Scotland. Arkistoitu 11.4.2015. Viitattu 5.4.2015.
- ↑ Kero, Reino ja Kujanen, Hannu (toim.): ”Hannu Kujanen: Liikenteen kehitys purjelaivojen kaudella”, Kivikirveestä tietotekniikkaan, tekniikan sosiaalihistoriaa kivikaudesta nykypäivään, s. 164. Turku: Turun yliopiston historian laitos, 1989. ISBN 951-880-296-3.