Henrik Wright
Henrik Wright (19. tammikuuta 1685 Narva – 6. helmikuuta 1766)[1] oli Suomeen asettunut ruotsalainen eversti, von Wright -aatelissuvun kantaisä. Hän toimi upseerina Ruotsin armeijassa.
Wrightin vanhemmat olivat skotlantilaiset Georg Wright ja Anna Walding. He olivat muuttaneet kauppiaiksi Ruotsin hallitsemaan Narvaan.[1]
Wright aloitti sotilasuransa Narvassa, kun hän liittyi vapaaehtoisena kaupungin varuskuntarykmenttiin. Narvasta Wright siirtyi korpraaliksi Viipurin läänin kaksikasjalkaväkeen ja eteni majoitusmestariksi. Hän jäi venäläisten vangiksi Narvan antautuessa 10. elokuuta 1704, mutta karkasi vankeudesta tammikuussa 1705. Tämän jälkeen hänestä tuli Hämeen läänin jalkaväen vänrikki ja myöhemmin luutnantti. Vuoden 1707 organisaatiouudistuksessa Wright jäi kuitenkin ilmeisesti ilman vakinaista virkaa. Tämän vuoksi hänestä tuli perustetun saksilaispataljoonan majoitusmestari. Wright jäi uudestaan venäläisten vangiksi 18. syyskuuta 1708 Tuutarin lähellä. Wright ja myös vangiksi jäänyt luutnantti Anders Lavin antoivat venäläisille tietoja ruotsalaisten liikkeistä alueella ja tulevista operaatioista. Toukokuussa 1710 Wright karkasi vankeudesta kahdeksan muun upseerin kanssa ja saapui heidän kanssaan Savonlinnaan kuukausia myöhemmin.[2]
Sukukirjan tarinoiden mukaan Wright oli myyty orjaksi ensimmäisen vangiksi jäämisen jälkeen, mutta pakeni uudenvuoden yönä Viipuriin. Toisen vangiksi jäämisen jälkeen venäläiset pitivät häntä kymmenen kuukautta rautakejuissa, joissa hänen piti kerjäämällä hankkia elantonsa Pietarissa ja Pähkinälinnassa. Vuonna 1709 hänet vapautettiin kahleista ja vietiin Pietariin. Pietarissa kenraali Robert Bruce ja Pietari Suuri lupasivat hänelle palkkion, jos hän suostuisi etenemään Venäjän armeijan mukana Viipuriin ja antaisi tietoja kaupungin puolustuksesta venäläisille.[2]
Vuonna 1713 Wright liittyi Pohjanmaan rykmenttiin ja vuonna 1714 hän johti kapteenina partiota, joka yllätti ja voitti 36-miehisen kasakkapartion 5. lokakuuta 1715. Tämän jälkeen Wright jakoi Raahen makasiinista paikallisille viljaa ja poltti sitten loppuvaraston. Wright yleni majuriksi ja osallistui syksyllä 1718 Carl Gustaf Armfeltin Trondheimin sotaretkelle. Paluumatkalla Wright komensi jälkijoukkona toiminutta värvättyä pataljoonaa, joka kääntyi takaisin lumimyrskyn puhjettua. Pataljoona pääsi myöhemmin Ruotsiin ja sen tappiot olivat paluumatkalla vain kuusi miestä.[2]
Sodan jälkeen Wright siirrettiin Armfeltin alaisuudessa Uudenmaan jalkaväkirykmenttiin. Hän erosi armeijasta yliluutnanttina 1732. Hattujen sodassa Wright kutsuttiin takaisin palvelukseen ja hän yleni jälleen majuriksi. Vuonna 1760 hänet ylennettiin everstiksi ja Jämtlandin jääkärirykmentin komentajaksi. Wright jäi eläkkeelle armeijasta vuonna 1762.[1]
Lähteet muokkaa
- Kankaanpää, Matti J.: Suuri Pohjansota, Iso Viha ja suomalaiset, s. 192, 346, 378. T:mi Toiset Aijat, 2001. ISBN 952-91-3934-9.