Henrik Poppius

Henrik Poppius (4. tammikuuta 1721 Juva – 5. syyskuuta 1786 Juva) oli kirkkoherra, maanviljelijä ja sahanomistaja.

Poppius oli pappissukua, hänen isänsä oli Juvan kirkkoherra, rovasti Abraham Poppius ja äitinsä Anna Custor. Porvoon lukioon Poppius lähetettiin 18-vuotiaana, mutta jo vuoden siellä opiskelun jälkeen hän kirjoittautui Turun akatemiaan. Valmistuttuaan 1745 hän hoiti useaan otteeseen sairastelleen isänsä sijaisena Juvan kirkkoherran tehtäviä ja tämän kuoltua 1753 hänet valittiin isänsä seuraajaksi 1755. Rovastin arvon Poppius sai 1767 ja teologian tohtori hänestä tuli 1779. Juvalla hän käynnisti rippikoulun ja toimi pitkään Rantasalmen triviaalikoulun inspehtorina. Pappissäädyn edustajana valtiopäivillä Poppius toimi 1771-1772. Kirkkoherran työnsä ohella Poppius harjoitti maataloutta, vuonna 1772 hankkimassaan Vehmaan kartanossa ja sen lähistöllä sijainneilla Tarkialan ja Härkälän tiloilla hänellä oli yhteensä 2 700 tynnyrinalaa eli 1 300 hehtaaria maata. Hänen perustamansa saha ja mylly eivät kuitenkaan menestyneet hyvin. Poppiuksen kuoltua 1786 kuolinpesästä myytiin Vehmaa ja Tarkiala, kun taas leski piti Härkälän ja testamentilla 1788 saamansa Inkilänhovin.

Poppiuksen puoliso vuodesta 1752 oli Katarina Nylander (1732-1802), jonka isä oli Porvoon piispa Johan Nylander (1698-1761). Perheeseen syntyi kaikkiaan yhdeksän lasta, joista seitsemän eli aikuisiksi. Heistä Johan Poppius (1758-1802) valittiin vaikeuksista huolimatta isänsä tavoin Juvan kirkkoherraksi vuoden 1788 vaalissa, kun taas Gabriel Poppius (1769–1856) oli kauppakollegion presidentti ja korkeimman oikeuden ja valtioneuvoston jäsen. Perheessä yli 30 vuotta palvelijana toiminut Kaarina Paajatar taas palkittiin työstään Isänmaallisen Seuran myöntämällä hopeisella kaulaketjulla 1779, jota hän ei kuitenkaan kerinnyt ottaa vastaan ennen kuolemaansa.