Hengellinen musiikki
Hengellinen musiikki on kristillisen kirkon historiallisesti käyttämä kattotermi kristillisen musiikin eri lajeille. Niihin kuuluvat harras musiikki eli kirkkomusiikki, hengellinen aikuismusiikki, hengellinen nuorisomusiikki eli gospel, ylistysmusiikki ja hengellinen lastenmusiikki.[1]
| Hengellinen musiikki | |
|---|---|
| Alkuperä | psalmit |
| Alkuperämaa | Israel |
| Kehittymisen ajankohta |
ensimmäinen vuosisata |
| Tyypillisiä soittimia |
laulu, orkesterisoittimet |
| Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
harras musiikki, hengellinen aikuismusiikki, gospel |
Historiaa muokkaa
Uskontoa tukemaan on sävelletty paljon musiikkia, ja monet säveltäjät ottivat innoitusta uskonnostaan. Useat perinteisen musiikin muodot on sovitettu uskonnollisiin tarkoituksiin tai ovat polveutuneet hengellisestä musiikista. Kristinuskon kirkkomusiikilla on pitkä historia. Johann Sebastian Bach, jota pidetään yhtenä Euroopan tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista klassisen musiikin säveltäjistä, kirjoitti suurimman osan musiikistaan luterilaiselle kirkolle. Vaikka menneinä vuosisatoina hengellinen musiikki pyrki erottamaan "pyhän musiikin" "maallisesta musiikista", 1960-luvulta alkoi vastakkaisena ilmiönä kirkkomusiikin sulauttaminen maalliseen musiikkiin.[2] Hengellinen musiikki muuttuu usein ajan mukaan: esimerkiksi nykyajan kristillinen musiikki (Contemporary Christian Music Yhdysvalloissa), hyödyntää sekulaarin populaarimusiikin muotokieltä hengellisillä sanoituksilla. Gospelmusiikki on erityisesti tehnyt näin ja jatkaa ainesten kuten funkin lainaamista.
Varhaisesta kirkkomusiikista ei ole minkäänlaisia jäänteitä lukuun ottamatta Uuden testamentin osia, jotka todennäköisesti olivat hymnejä. Näitä osia lauletaan edelleen hymneinä ortodoksikirkossa kuten kappaletta "Awake, awake O sleeper" kastetilaisuudessa. Toinen varhainen hymni oli Phos Hilaron, joka oli osa varhaisen ortodoksikristillisen kirkon aamupalvelusta. Juutalaisuutensa vuoksi Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat todennäköisesti laulaneet psalmeja muistista. He mahdollisesti lauloivat muitakin kappaleita, koska tuolloin tavallisen kansan lauluvalikoima oli laajempi. Varhaiset kristityt jatkoivat psalmien laulamista ensimmäisellä vuosisadalla samoin kuin niitä laulettiin synagogissa.
Lajit muokkaa
Harras musiikki muokkaa
- Pääartikkeli: kirkkomusiikki
Harras musiikki käsittää kirkkomusiikin ja kirkollisen kamarimusiikin. Määritelmä kattaa myös gregoriaanisen laulun, messut, oratoriot ja kuorolaulun. Kirkkomusiikki on säveltaidetta, jolla on tietty tehtävä kristillisessä jumalanpalveluksessa. Se on siis sidottu eri kristillisten kirkkokuntien kirkollisiin menoihin ja sovellettu niiden mukaiseksi. Varsinkin luterilaisessa kirkossa tärkeä laji hengellistä musiikkia ovat virret, joita veisataan jumalanpalveluksissa ja muissa hartaustilaisuuksissa yhteenlauluna ja joita on koottuna virsikirjaan.
Kirkkomusiikkiin luetaan kuitenkin pelkän menoihin kuuluvan musiikin lisäksi myös tämän taiteelliset sovellukset. Katolisella liturgisella kirkkomusiikilla on ollut suuri vaikutus koko länsimaisen säveltaiteen kehitykseen. Kohderyhmä on usein aikuiset ja vanhukset. Esimerkkinä Bachin urkusävellykset.
Hengellinen aikuismusiikki muokkaa
Hengelliseksi aikuismusiikiksi on kutsuttu musiikkia, joka vastaa sekulaarimusiikissa yleensä iskelmämusiikkia. Suuntaus on suosittu helluntailiikkeissä, joissa tätä musiikkia esitetään hengellisten tilaisuuksien yhteydessä. Hengellistä aikuismusiikkia säestetään usein pianolla, ja musiikin tarkoitus on sekä viihdyttää että tarjota mahdollisuus hiljentymiseen. Esimerkkinä Viktor Klimenko.
Hengellinen nuorisomusiikki muokkaa
- Pääartikkelit: gospel ja kristillinen rock
Hengellinen nuorisomusiikki on tyypillisesti nuorille suunnattua ja nuorten itse esittämää kristillistä populaarimusiikkia, aina popista rockiin ja hip hopiin muiden muassa.[3] Suomessa termi gospel kattaa hengellisen nuorisomusiikin, vaikka Yhdysvalloissa sillä tarkoitetaan afroamerikkalaista black gospelia. Yhdysvalloissa nykyajan kristillinen musiikki (Contemporary Christian Music, CCM) vastaa Suomen gospel-käsitettä. Hengellistä nuorisomusiikkia esitetään niin omissa nuorisotapahtumissaan kuin maallisilla musiikkiklubeilla. Suuntaukset kuten kristillinen rock ovat tyypillisesti protestanttisen kristinuskon ilmiöitä, vaikka ne ovat laajenneet muihin kirkkokuntiin. Rockmusiikin alueella toimivat yhtyeet ovat usein syntyneet kääntymiskokemusta ja henkilökohtaista uskonratkaisua korostavien piirien ympärille. Esimerkkinä 1966 perustettu Pro Fide.[4]
Ylistysmusiikki muokkaa
- Pääartikkeli: Ylistysmusiikki
Ylistysmusiikki käsitteenä tunnetaan Raamatussa mutta syntyi Suomessa vasta 1980-luvulla tarkoittamaan karismaattisten suuntausten yksinkertaisia, lyhyitä hengellisiä yhteislauluja. Ylistysmusiikki levisi myös Suomen evankelisluterilaisiin seurakuntiin, erityisesti "sanan ja rukouksen iltoihin", ja on verrattavissa kiitos-, katumus- ja ylistysrukoukseen. Ylistysmusiikissa on tietoisesti pyritty paluuseen kristillisen musiikin juurille, psalmeihin, ja enemmän hengelliseen kuin musiikilliseen toimintaan. Ilmiö on synnyttänyt ylistysryhmiä, jotka laulavat yksi- tai kaksiäänisesti ja usein piano-, kitara- tai rytmisoittimilla säestettynä.[5] Englanninkielisissä maissa käytetään termiä worship, ja Contemporary Worhip Music tai Praise and Worship -käsitteet viittaavat erityisesti nykyaikaiseen ylistysmusiikkiin. Suomessa tällaista erottelua ei ole.
Lastenmusiikki muokkaa
- Pääartikkeli: lastenmusiikki
Hengellisellä lastenmusiikilla pyritään palvelemaan seurakunnan lapsityön kenttää ja tukemaan seurakuntien antamaa lasten hengellistä kasvatusta. 1900-luvun alkupuolella julkaistut pyhäkoululaulukirjat kuvastivat eri herätysliikkeiden ja vapaiden suuntien tiukkaa herätyskristillistä, siveellistä ja isänmaallista näkemystä lasten ja nuorten kasvatuksessa. Toisen maailmansodan jälkeisiä pyhäkoululaulukirjoja muutettiin aina ajanhengen mukaan, murtaen vanhoja kasvatusperiaatteita. Vuoden 1986 uudistuksessa virsikirjaan otettiin mukaan hengellisiä lasten lauluja. Seurakuntien Lapsityön Keskus on erityisesti vastannut lapsille suunnatusta musiikista Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. 1970-luvun jälkeen alettiin järjestää messuja lapsille, koska nuortenmessut olivat saavuttaneet suosiota. Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen tekemä "Meidän messu" vuonna 1984 on yksi suosituimmista 7-11-vuotiaille suunnatuista lastenmessuista.[6]
Lähteet muokkaa
- Palmberg, Christa: Ylistysmusiikki – hengellisen musiikin uusi suuntaus. Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuskeskuksen Pro gradu -tutkielma hengellisestä musiikista. Helsinki: Suomen etnomusikologinen seura, 2003. 0780-0703.
- Pajamo, Reijo: Kirkkomusiikki. Suomen musiikin historia. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27707-X.
