Wikipedia

Helsingin ortodoksinen hautausmaa

hautausmaa Helsingissä

Helsingin ortodoksinen hautausmaa on ortodoksinen hautausmaa Helsingin Lapinlahdessa, luterilaisen Hietaniemen hautausmaan eteläpuolella. Vuonna 1815 perustettuna se oli Helsingin vanhin käytössä ollut hautausmaa[1], kunnes vuoden 2009 alueliitoksen myötä Östersundomin kappelin hautausmaa tuli myös osaksi Helsinkiälähde?.

Hautoja ortodoksisella hautausmaalla.
Pyhän Eliaan kirkko hautausmaalla.

Yleistä muokkaa

Hautausmaan aluetta rajoittaa etelässä Porkkalankatu ja idässä Mechelininkatu. Lännessä se rajoittuu suoraan Suomen kaartin hautausmaahan ja Helsingin islamilaiseen hautausmaahan. Pohjoisessa Lapinlahdentie erottaa sen luterilaisesta Hietaniemen hautausmaasta. Ortodoksisen hautausmaan pääportti on Lapinlahdentien puolella, ja sen osoite on Lapinlahdentie 2.

Hautausmaalla on kaksi kirkkorakennusta, Pyhän Eliaan kappeli vuodelta 1852 ja arkkitehti Ivan Kudrjavzevin suunnittelema Pyhän Eliaan kirkko vuodelta 1958.

Historia muokkaa

Helsingissä asui ortodokseja 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa, mutta heillä ei ollut omaa hautausmaata. Heidät haudattiin luterilaisten kanssa Kampinmalmin hautausmaahan, joka sijaitsi nykyisen Vanhan kirkkopuiston paikalla. Kun Suomi liitettiin Venäjään, Helsingin edustalla sijainneesta Viaporin linnoituksesta tuli venäläinen varuskunta, jonka sotilaat olivat pääasiassa ortodokseja mutta myös juutalaisia ja islaminuskoisia.

 
Nikolai Sinebrychoffin hauta.

Viaporin komendantti vaati vuonna 1809 Helsingiltä maata uutta ortodoksista hautausmaata varten, koska Viaporissa ei ollut hautausmaaksi kelvollista aluetta.lähde? Aluksi venäläiset sotilaat haudattiin Kamppiin nykyisen Bulevardin varrella olevan korttelin numero 71 alueelle, kunnes vuonna 1815 Helsingin ortodokseille osoitettiin uusi hautausmaa-alue Lapinlahden niemeltä Ruoholahden pohjoisrannalta. Vainajat kuljetettiin hautausmaalle vesiteitse. Rantaviivan siirryttyä laituri on sittemmin purettu, mutta rannasta hautausmaan kappelille johtanut lehmuskäytävä on yhä jäljellä hautausmaan pohjois–etelä-suuntaisena keskikäytävänä. Myöhemmin vakiintui tavaksi, että upseerit haudattiin Lapinlahden hautausmaalle ja venäläisen sotaväen rivisotilaat sekä matruusit Taivallahden rannalle vuonna 1826 perustetulle Taivallahden sotilashautausmaalle. Tämä hautausmaa oli otettu käyttöön Töölön sotasairaalassa kuolleita varten. Se poistui käytöstä vuonna 1918 ja muutettiin puistoalueeksi vuonna 1930.[1]

 
Amiraali Nicolai von Bodiscon hauta on hautausmaan vanhin.

Helsingin ortodoksinen seurakunnan toiminta käynnistyi Pyhän Kolminaisuuden kirkon valmistuttua 1827. Neljä vuotta myöhemmin kenraalikuvernööri A. A. Zakrewski määräsi Viaporin komentajan luovuttamaan hautausmaan kaupungin kreikkalais-venäläiselle kauppiaskunnalle.[2] Tämän jälkeen Viaporin sotilaat haudattiin keskikäytävän itäpuolelle ja seurakunnan jäsenet länsipuolelle.[1] Ortodoksisen hautausmaan vanhin nykypäiviin säilynyt hautamuistomerkki on lokakuussa 1815 kuolleen Viaporin sotasataman päällikön, kontra-amiraali Nicolai von Bodiscon hauta kirkon lähellä.[3] Alkuperäisen kappelin seuraajaksi rakennettiin Pyhän Eliaan kappeli, joka vihitiin käyttöön profeetta Elian päivänä 20. heinäkuuta 1852. Hautausmaalla niin ikään sijaitseva Pyhän Eliaan kirkko valmistui 28. syyskuuta 1958.[2]

 
Anna Vyrubovan hauta.

Toisen maailmansodan jälkeen yhä suurempi osa Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenistä ja siten myös hautausmaalle haudatuista on ollut suomenkielisiä, monet luovutetusta Karjalasta muuttaneita ja heidän jälkeläisiään. Mechelininkadun viereisessä korttelissa 16 on pieni sankarihauta-alue, johon on haudattu 58 talvi- ja jatkosodassa kaatunutta. Alueen vieressä on Nina Sailon suunnittelema sankaripatsas Vapahtaja sotilaiden lohduttajana. Korttelissa 43 on 1968 pystytetty muistokivi sotavankeudessa 1939–1940 kuolleille Suojärven kunnan asukkaille.[4]

Kesällä 2013 hautausmaalla suoritetuissa maatutkatutkimuksissa löydettiin parikymmentä maanalaista katakombia, joista suurin oli noin viisi metriä pitkä. Niistä vanhimpien arveltiin olevan 1800-luvulta.[5] Myöhemmin löydöistä ainakin 12 varmistettiin.[6]

 
Fabergén sukuhauta.
 
Adrian Nepeninin hauta.

Ortodoksiselle hautausmaalle haudattuja tunnettuja henkilöitä muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Marja Pehkonen: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta. Helsingin kaupunginmuseo 2008 (Narinkka-sarja). ISBN 978-952-223-283-0

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c Marja Pehkonen: Muistoja Helsingin hautausmaalta[vanhentunut linkki] Ortodoksiviesti 5/2009.
  2. ↑ a b c Pehkonen 2008, s. 66.
  3. ↑ Pehkonen 2008, s. 61, 67.
  4. ↑ a b Pehkonen 2008, s. 68.
  5. ↑ Kalle Pirhonen: Näin Helsingistä löydettyjä katakombeja tutkitaan Yle 16.7.2013. Viitattu 1.2.2014.
  6. ↑ Pekka Mommo: Hautausmaa kätki salaisuuden – muinaisten hautaholvien verkosto paljastui sattumalta Yle 31.1.2014. Viitattu 1.2.2014.
  7. ↑ Puumala, Anne: "Arveen arvoitus". Pohjalainen, 21.9.2019, s. 23.
  8. ↑ a b c d e Hietaniemen kivet kertovat
  9. ↑ Pehkonen 2008, s. 62.
  10. ↑ Pehkonen 2008, s. 70–71.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin ortodoksinen hautausmaa.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helsingin_ortodoksinen_hautausmaa&oldid=22188616”