Helsingborgin taistelu
Helsingborgin taistelu käytiin 28. helmikuuta 1710 Ruotsin ja Tanskan välillä. Se oli osa suurta Pohjan sotaa. Taistelussa Magnus Stenbockin johtamat ruotsalaiset voittivat tanskalaisten armeijan ja karkottivat heidät Skånesta.
| Helsingborgin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa suurta Pohjan sotaa | |||||||
 Saksalainen kuparipiirros taistelusta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
yli 14 000 miestä |
yli 14 000 miestä | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
897 kuollutta |
1 500 kuollutta | ||||||
| |||||||
Taustaa muokkaa
Suuren Pohjan sodan alussa Ruotsi oli voittanut tanskalaiset ja maiden välillä oli solmittu vuonna 1700 Traventhalin rauha. Kuultuaan Ruotsin kärsimästä katastrofista Pultavan taistelussa Tanskan kuningas Fredrik IV julisti Ruotsille uudestaan sodan. Tanskalaisten tavoitteena oli valloittaa takaisin Pohjan sodassa menetetyt Etelä-Ruotsin maakunnat. Tanskalaisten 14 000 miehen armeija nousi maihin Skåneen 2. marraskuuta 1709 ja löi Stenbockin johtaman alivoimaisen 3 000 sotilaan armeijan. Tanskalaiset valloittivat koko Skånen, ruotsalaiset pitivät hallussaan vain Malmön ja Landskronan linnoitukset ja Stenbock vetäytyi Växjöhön. Vastoin tanskalaisten odotuksia Skånen talonpojat eivät liittyneet merkittävissä määrin tanskalaisten puolelle.[1]
Stenbock kokosi Växjössä uuden armeijan muualta Ruotsista vedetyistä vahvistuksista ja hän lähti etenemään etelään tammikuun 1710 lopussa ja sai vielä lisää vahvistuksia Osbyssä. Stenbock yritti saada taistelukosketuksen tanskalaisiin, mutta tanskalaiset osastot välttivät taistelukosketusta ja vetäytyivät kohti Helsingborgia.[1]
Taistelu muokkaa
Ruotsin ja Tanskan armeijat kohtasivat Helsingborgin koillispuolella 28. helmikuuta 1710. Armeijat olivat kooltaan tasavertaisia, molemmissa oli yli 14 000 sotilasta. Tosin ruotsalaiset olivat joutuneet yöpymään edellisenä yönä taivasalla sateessa ja tuulessa. Ruotsalaisia komensi Magnus Stenbock ja tanskalaisia Jørgen Rantzau.[1]
Ruotsalaiset lähtivät etenemään oletetulle taistelukentälle aikaisin aamulla. Kun tiheä aamusumu hälveni, Stenbock havaitsi, että tanskalaisilla oli erinomaiset asemat taistelukentällä. Ruotsalaisten edessä ja kummallakin sivulla taas oli soista maata. Asemansa parantamiseksi Stenbock päätti siirtää koko taistelujärjestyksensä itään päin. Ruotsalaisten korjatessa ryhmitystään Rantzau käski oikean siipensä etenemään saarrostusvaaran estämiseksi ja jätti erinomaisen asemansa taistelukentällä. Tanskan oikean siiven ratsuväen ja Ruotsin vasemman siiven ratsuväen välille syntyi kiivas taistelu. Tanskalaiset saivat taistelussa yliotteen, ja ruotsalaiset menettivät lukuisia miehiä. Tanskan oikea siiven ratsuväki kuitenkin eteni liian pitkälle pohjoiseen ja jalkaväki sekä tykistö jäi jälkeen. Tanskalaiset yrittivät korjata asian ryhmittymällä uuteen taistelujärjestykseen, mutta tämä epäonnistui rivien mennessä sekaisin. Tanskalaisten taistelujärjestyksessä oli noin kilometrin levyinen aukko. Tanskalaisten taistelulinja murtui ja sekaannus vaihtui kaaokseksi. Taistelun loppuvaiheessa Tanskan armeija pakeni taistelukentältä pakokauhun vallassa Helsingborgiin ruotsalaisten ajaessa takaa.[1]
Taistelu kesti vain kolme tuntia, mutta kummatkin armeijat kärsivät tuntuvat tappiot. Tanskalaiset menettivät kaatuneina 1 500 miestä ja haavoittuneina 3 500 sotilasta. Ruotsalaiset menettivät 897 kaatunutta ja 2 098 haavoittunutta.[1]
Seuraukset muokkaa
Taistelun jälkeen tanskalaiset linnoittautuivat Helsingborgiin ja ruotsalaiset saartoivat kaupungin. Ruotsalaiset pommittivat kaupunkia ja Tanskan kuningas Fredrik IV antoi käskyn joukkojen vetämisestä Juutinrauman yli Tanskaan. Viimeinen tanskalainen, komentaja Rantzau, nousi veneeseen ja lähti kaupungista illalla 4. maaliskuuta. Samalla myös viimeinen tanskalainen poistui Skånesta.[1]
Lähteet muokkaa
- Liljegren, Bengt: Kaarle XII – soturikuninkaan elämä, s. 192–195. (suom. Matti Kettunen). Helsinki: Suomen Klassikkokustannus Oy, 2000. ISBN 951-98931-1-3.
- Petri, Gustaf: Kungl. Första livgrenadjärregementets historia - tredje delen: Östgöta infanteriregemente under Carl XI och Carl XII, s. 357–365. Tukholma: P. A. Norstedt & Söners Förlag, 1958. (ruotsiksi)