Wikipedia

Hellenistinen kuvanveisto

Hellenistinen kuvanveisto viittaa antiikin Kreikan kuvanveistoon hellenistisellä kaudella noin vuosina 323–30 eaa. Se voidaan jakaa tarkemmin kolmeen vaiheeseen, varhaiseen hellenistiseen kauteen (n. 323–250 eaa.), keskiseen eli korkeaan hellenistiseen kauteen (n. 250–100 eaa.) sekä myöhäiseen hellenistiseen kauteen (n. 100–30 eaa.)[1][2] Hellenistiseen kuvanveistoon voidaan laajasti ottaen lukea myös myöhempi roomalaisen kauden kreikkalaisten kuvanveistäjien tekemä ja hellenististä perinnettä jatkanut kuvanveisto.

Hellenistinen prinssi, n. 100-luku eaa. Palazzo Massimo alle Terme, Rooma.

Hellenistinen kuvanveisto käsittää pitkän ajan, yhtä pitkän kuin arkaainen ja klassinen kuvanveisto yhteensä, ja on näin paljon näitä vaihtelevampaa. Myös sen kehitys tunnetaan klassista kautta huonommin, eikä monien kuvanveistäjien tai veistosten ajoituksia tunneta kovin hyvin.[3][4]

Hellenistisen kuvanveiston tyyleissä esiintyy suurta vaihtelua klassisen kauden kuvanveiston jäljittelystä uudempaan kehitykseen, jossa kuvanveiston voidaan katsoa kehittäneen jo aiemmalle kreikkalaiselle kuvanveistolle ominaisen naturalismin huippuunsa. Taide vapautui klassisen kauden melko ennalta annetuista muodoista kokeilemaan kohteiden esittämistä erilaisista ainutlaatuisista näkökulmista. Hahmojen tunneilmaisun kirjo laajeni, ja veistoksia alettiin tehdä laajemmin kaikenlaisista hahmoista, kuten tavallisista ihmisistä ja myös eläimistä. Veistosten kopioteollisuus syntyi, ja alkuperäisistä pronssiveistoksista tehtiin lukuisia marmorikopioita erityisesti roomalaiselle yleisölle.[3][5][6]

Varhainen hellenistinen kausi muokkaa

Klassisen kauden katsotaan vaihtuvan hellenistiseen kauteen Aleksanteri Suuren kuoleman myötä vuonna 323 eaa. Varhaisen hellenistisen kauden kuvanveisto seuraili pitkälti myöhäisklassista tyyliä.[3] Kuvanveistossa ei tapahtunut äkillisiä muutoksia, vaan aiemmin 300-luvulla eaa. alkaneet kehityskulut jatkuivat. Syntyneet uudet hellenistiset kuningaskunnat toimivat usein taiteen suosijoina. Kuvanveisto kehittyi yhä hienostuneemmaksi ja veistosten tunneilmaisu yhä voimakkaammaksi.[3][7]

Tunnettuihin varhaisen hellenistisen kauden veistoksiin lukeutuu muun muassa Leokhareen Belvederen Apollo (n. 320 eaa.). Se löytyi renessanssiaikana, ja sitä pidettiin tuolloin yhtenä kaikkein taidokkaimmista veistoksista ja miehisen kauneuden huippuna. Myöhemmin, kun klassisen kauden veistoksia tunnettiin enemmän, veistoksen merkitys väheni. Leokhares teki veistoksia myös Filippos II:n Filippeioniin Olympiassa sekä Halikarnassoksen mausoleumiin. Muihin esimerkkeihin varhaiselta hellenistiseltä kaudelta lukeutuu muun muassa hienosti koristeltu niin kutsuttu Aleksanteri-sarkofagi, joka ajoittuu noin vuoteen 310 eaa.[7]

Varhaisen ja keskisen hellenistisen kauden taitteeseen ajoittuu Samothraken Nike, joka juhlisti jotakin hellenististä meritaisteluvoittoa, kenties Antigonos II:n voittoa vuonna 250 eaa., tai rhodoslaisten voittoa 50 vuotta myöhemmin. Se sai vaikutteita Paionioksen Nikestä 200 vuotta aiemmin. Antikytheran hylystä löydetty niin kutsuttu Antikytheran filosofi, josta on säilynyt lähinnä pää, on esimerkki pronssikuvanveistosta ja ajoittuu noin vuoteen 250–240 eaa. Se näyttää, kuinka pronssiin oli mahdollista tehdä yksityiskohtia, jotka olivat veistettäessä hankalia, sekä samalla sen, kuinka paljon taiteesta on menetetty, kun suuri osa pronssiveistoksista on kadonnut.[7]

Keskinen ja myöhempi hellenistinen kausi muokkaa

Keskisellä hellenistisellä kaudella kuvanveistossa on havaittavissa uudenlaista kehitystä. Attalidien suosiossa Pergamonissa vuosina 241–133 eaa. toiminut niin kutsuttu Pergamonin koulukunta kehitti silloin oman tyylinsä. Se vei tunnetilmaisun äärimmilleen, ja sitä on kutsuttu myös ”pergamonlaiseksi barokiksi”. Tyylin veistoksiin lukeutuvat muun muassa lukuisat Kuoleva gallialainen -aiheiset veistokset sekä Pergamonin Zeuksen alttarin veistoskoristelut.[3][8][9]

Samaan aikaan tehtiin myös muita veistoksia, jotka muistuttavat monin tavoin Pergamonin koulukunnan töitä, mutta eivät välttämättä lukeudu siihen. Näitä ovat muun muassa Laokoon-ryhmä eli Laokoon ja hänen poikansa, Pasquino-ryhmä eli Menelaos kantaa Patrokloksen ruumista ja Farnesen härkä eli Dirken rangaistus.[8][9]

Rooman valtakunta loi noin 200 eaa. alkaen suuren kysynnän kreikkalaisille veistoksille ja niiden kopioille. Roomalaisten maku suosi dramaattisuutta ja sentimentaalisuutta, ja vaikutti todennäköisesti taiteen aiheisiin ja tyyleihin.[4][7]

Kuitenkin myös perinteisempiä ja rauhallisempia veistoksia tehtiin edelleen.[7] Myöhemmän hellenistisen kauden aikana syntyi klassisoiva koulukunta, joka pyrki jälleen palaamaan klassisen kauden tyyliin.[3] Eräs tunnettu esimerkki klassista kuvanveistoa ja hellenistisiä piirteitä yhdistelevästä veistoksesta on Milon Venus eli Meloksen Afrodite (n. 130–110 eaa.).[10]

Kuvanveistäjiä muokkaa

Merkittävimpiä hellenistisen kauden kuvanveistäjiä ovat (suluissa henkilön toiminnan arvioitu ajoitus; katso myös: Luettelo antiikin kreikkalaisista kuvanveistäjistä):

Vaikutus ja perintö muokkaa

Hellenistisen kauden kuvanveisto on ollut kaikista vaikutusvaltaisin kreikkalaisen kuvanveiston kausista. Se vaikutti roomalaisaikaisten kopioiden kautta renessanssin kuvanveistoon, barokin kuvanveistoon sekä aina 1800-luvulle saakka.[6] Tässä sen vaikutus oli suurempi kuin varhaisemman klassisen kauden kuvanveiston, jota ei tunnettu mainittuina aikakausina vielä yhtä hyvin.

Lähteet muokkaa

  • Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  • Rodgers, Nigel: Ancient Greece. An Illustrated History. Lorenz Books, 2017. ISBN 978-0-7548-3357-4.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Art Periods Perseus Encyclopedia. Viitattu 20.1.2020.
  2. ↑ Rodgers 2017, s. 352–355.
  3. ↑ a b c d e f Greek Sculpture: Hellenistic Period Art Encyclopedia. Viitattu 20.1.2020.
  4. ↑ a b Hellenistic Statues and Reliefs Art Encyclopedia. Viitattu 20.1.2020.
  5. ↑ Hellenistic Sculpture Greek Landscapes. Arkistoitu 3.2.2020. Viitattu 20.1.2020.
  6. ↑ a b Richman-Abdou, Kelly: How the Natural Beauty of Hellenistic Sculpture Has Captivated the World for Centuries My Modern MET. Viitattu 20.1.2020.
  7. ↑ a b c d e Rodgers 2017, s. 350–355.
  8. ↑ a b Pergamene School Oxford Reference. Viitattu 20.1.2019.
  9. ↑ a b Pergamene School of Hellenistic Sculpture Art Encyclopedia. Viitattu 20.1.2019.
  10. ↑ Venus de Milo Art Encyclopedia. Viitattu 20.1.2020.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Palagia, Olga: Regional Schools in Hellenistic Sculpture. Oxbow Books, 2017. ISBN 1785705482.
  • Ridgway, Brunilde Sismondo: Hellenistic Sculpture I: The Styles of ca. 331–200 B.C.. Wisconsin studies in classics, ISSN 2472-7474. University of Wisconsin Press, 1990. ISBN 029911824X.
  • Ridgway, Brunilde Sismondo: Hellenistic Sculpture II: The Styles of ca. 200–100 B.C.. Wisconsin studies in classics, ISSN 2472-7474. University of Wisconsin Press, 2002. ISBN 0299118207.
  • Ridgway, Brunilde Sismondo: Hellenistic Sculpture III: The Styles of ca. 100–31 B.C.. Wisconsin studies in classics, ISSN 2472-7474. University of Wisconsin Press, 1990. ISBN 0299177106.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hellenistinen_kuvanveisto&oldid=22169595”