Helgoland
Helgoland (Helgolandin friisiksi deät Lun; Mooringin friisiksi Hålilönj) on Saksalle kuuluva, kahdesta saaresta koostuva alue Pohjanmeressä noin 70 kilometrin päässä Saksan rannikosta.[1] Alueella asuu noin 1 400 ihmistä, ja se on osa Schleswig-Holsteinin osavaltiota. Saaret eivät kuulu Euroopan unionin tullialueeseen.[2]
| Helgoland | |
|---|---|
 vaakuna |
|
  Helgoland |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Saksa |
| Osavaltio | Schleswig-Holstein |
| Piirikunta | Pinneberg |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Jörg Singer |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 1,7 km² |
| Korkeus | 40 m |
| Väkiluku | 1 131 |
| – Väestötiheys | 665 as./km² |
Helgoland on oma kuntansa Pinnebergin piirissä.
Maantiede muokkaa
Helgolandin pääsaari Hauptinsel (”pääsaari”) on noin yhden neliökilometrin suuruinen. Sinne on myös keskittynyt kaikki asutus. Saarista pienempi, Düne (”dyyni”), on pinta-alaltaan 0,7 neliökilometriä. Saaret olivat yhteydessä toisiinsa vuoteen 1720 saakka, jolloin ne joutuivat tulvan johdosta toisistaan erilleen. Helgolandin korkein kohta sijaitsee pääsaarella, ja se kohoaa noin 61 metrin korkeuteen yli merenpinnan.
Historia muokkaa
Helgoland kuului Tanskalle vuodesta 1714 vuoteen 1814, jolloin se siirtyi brittien hallintaan. Brittiläiset joukot olivat miehittäneet saaren jo vuonna 1807, ja tekivät siitä tuolloin brittiläisen siirtomaan. Kielin rauhassa Helgolandista tuli virallisesti osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa.
Helgolandista alkoi muodostua suosittu matkailukohde J. A. Siemensin perustettua sinne merikylpylän vuonna 1826. Vuonna 1890 Britannia ja Saksa suorittivat vaihtokaupan, jossa Helgoland luovutettiin Saksalle ja Saksa puolestaan luovutti itäafrikkalaisen Sansibarin Britannialle sen protektoraatiksi.
1800-luvulla saarten lähellä käytiin kaksi meritaistelua:
Ensimmäisen maailmansodan aikana saarten lähellä käytiin toiset kaksi meritaistelua:
- Helgolandin taistelu 28. elokuuta 1914
- Toinen Helgolandin taistelu 1917
Helgoland jäi asumattomaksi liittoutuneiden pommitettua sitä 18. huhtikuuta 1945 toisessa maailmansodassa. Sodan jälkeen britit käyttivät Helgolandia sotilaallisiin tarkoituksiin. Sitä käytettiin muun muassa harjoitusalueena. 18. huhtikuuta 1947 Ison-Britannian kuninkaallinen laivasto yritti räjäyttää sen. Räjäytykseen käytettiin 6 800 tonnia räjähdettä ja se oli historian suurin ilman ydinaseita suoritettu räjäytys. Sen seurauksena Helgolandin pääsaari muun muassa muutti muotoaan. Räjäytyksen varsinaisena kohteena olivat saaren linnoitukset, mutta myös koko saaren tuhoutuminen oli hyväksyttävissä. Britit luovuttivat Helgolandin Saksan liittotasavallalle 1. maaliskuuta 1952,[1] ja asukkaita alkoi muuttaa takaisin alueelle.
Luonto muokkaa
Helgolandissa toimii arvostettu ja perinteikäs Helgolandin lintuasema, joka aloitti toimintansa jo 1800-luvulla.
Saarella on pieni luonnonsuojelualue Lummenfelsen.[3] Sen pinta-ala on vain 1,1 hehtaaria.[4]
Merituulet pitävät ilmansaasteiden ja siitepölyjen määrän saaren ilmassa pieninä, ja sinne tehdään terveysmatkoja.[3]
Kieli muokkaa
Helgolandissa puhutaan saksan lisäksi friisiä, tarkemmin pohjoisfriisin Helgolandin murretta. Pohjoisfriisillä on virallisen kielen asema Helgolandissa. Helgolandin murretta puhuu vain muutama sata, mutta sitä opetetaan saaren kouluissa. Helgolandissa puhuttu saksa on alasaksaa.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Helgoland Encyclopedia Britannica. Viitattu 30.9.2013.
- ↑ Helgoland - Facts about the island Haus Neptun. Viitattu 30.9.2013.
- ↑ a b Heligoland german Travel. Viitattu 30.9.2013.
- ↑ Lummenfelsen Helgoland (NSG) Jordsand. Viitattu 30.9.2013.
- ↑ Hochseeinsel (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla muokkaa
- Helgoland.de (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi, tanskaksi, englanniksi)
- Lintuasema (saksaksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helgoland Wikimedia Commonsissa
