Heini Aho
Heini Aho (s. 1979) on suomalainen kuvanveistäjä ja videotaiteilija. Aho tekee installaatioita, videoita sekä performansseja.[3]
| Heini Aho | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1979 (ikä 44–45) Turku |
| Ammatti | kuvataiteilija, kuvanveistäjä |
| Taiteilija | |
| Ala | kuvanveisto, videotaide |
| Palkinnot | |
|
William Thuringin palkinto 2016, Turun taiteilijaseuran vuoden taiteilija 2004[1] Varsinais-Suomen taidetoimikunnan taidepalkinto 2009[2] |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Heini Ahon veistoksissa on ollut leikkisyyttä, kollaasielementtejä ja prosesseja. Ahon performatiivisissa videoissa taas saatetaan kasata huojuvia pinoja tai heitellä vaatekappaleita seinään maalattuun ”mustaan aukkoon”.[4] Aho on taiteilijakollektiivi Videokaffen jäsen.[5]
Aho on opiskellut Kuvataideakatemiassa vuosina 2009-2015, sitä ennen Turun piirustuskoulussa vuosina 1999-2003.[5] Hänen näyttelyitään on ollut Galleria Sinnessä, Muun galleriassa, Turun Taidemuseon Studiossa, Forum Boxissa, Galerie Anhavassa ja Taidekeskus Mältinrannassa. Hänen teoksiaan on Kiasman, Saastamoisen säätiön, Helsingin taidemuseo HAMin ja Wihurin säätiön kokoelmissa.[5]
Heini Ahon suunnittelema ja pesäpallonpelaajien valitsema naisten Superpesiksen pokaali herätti vuonna 2023 oudoksuntaa. Veistosmainen pokaali näyttää vänkyrän oksan ja pesäpallomailan välimuodolta. Yläosasta versoo vaaleanpunainen kukka.[6][7] Silmu-mestaruuspokaali kuitenkin rikkoutui sen ensimmäisenä voittaneen Porin Pesäkarhut -joukkueen mestaruusjuhlissa.[8] Pari päivää aiemmin Pesäkarhujen kerrottiin juhlineen voittoa "villisti".[9]
Julkiset teokset[5] muokkaa
- Meditatiivinen kello 2022, Suomalais-venäläinen koulu Helsinki
- Puumaja 2022, Majakkasairaala Turku
- Silmu (kasvun tarina), Naisten Superpesiksen mestaruuspokaali 2023, pronssi
- Lintu, Kärjen koulu Seinäjoki, suunnittelukilpailun voitto 2023[10]
Videoteoksia muokkaa
- Black Hole 2010
- Gravity Monster 2011
Julkaisuja muokkaa
- Saara Hacklin toim: Kompassissa pohjoinen - teoksia Wihurin rahaston kokoelmasta. Kiasma 2022.
- Bon Sauvage - luovuuden synty. Taide 2014
Lähteet muokkaa
- ↑ Mia Tykkyläinen: Henkilökohtainen edelleen keskipisteenä Turun Sanomat. 29.10.2005. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Juha Joro ja Heini Aho saivat alueelliset taidepalkinnot 13.11.2009. YLE Turku. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Heini Aho AV-arkkki. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Sini Mononen: Pieniä oikkuja usein kuvaava Heini Aho jatkaa uusissa teoksissaan ajan teeman käsittelyä Helsingin Sanomat. 26.2.2020. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ a b c d Heini Aho, CV (.pdf) de.cdn-website.com. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Viljami Kalmari: Uusi SM-pokaali sai täystyrmäyksen faneilta Iltalehti. 6.9.2023. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Hanna Freyborg: Erikoinen mestaruuspokaali hämmentää pesäpallossa –”Taide jakaa mielipiteitä aina” Helsingin Sanomat. 8.9.2023. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Tapio Pukkila, Rami Koivula: Mestaruuspysti Silmu hajosi Porin Pesäkarhujen mestaruusjuhlissa – puhdas vahinko, kertoo pelaaja 25.9.2023. YLE. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Simo Arkko: ”Mä jaksan, mä jaksan!” Katso, miten villisti Pesäkarhut juhli SM-kultaa uuden Silmu-pokaalin kanssa 23.9.2023. YLE. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Elina Alkio: Kärjen koulun taideteoskilpailun voittajaksi Heini Ahon teosehdotus Lintu 23.4.2023. Seinäjoen kaupunki. Viitattu 15.4.2024.
Aiheesta muualla muokkaa
- Heini Aho Kansallisgallerian kokoelmissa
- Heini Ahon verkkosivut
- Heini Aho kuvataiteilijamatrikkelissa