Heimolan talo

Heimolan talo oli arkkitehti Onni Tarjanteen suunnittelema myöhäisjugendia edustanut rakennus, joka sijaitsi Helsingissä nykyisen Yliopistonkadun ja Vuorikadun kulmassa osoitteessa Yliopistonkatu 5 (tuolloin Hallituskatu 15). Rakennus valmistui vuonna 1910, ja Suomen eduskunta kokoontui siinä vuosina 1911–1931, kunnes nykyinen Eduskuntatalo valmistui. Heimolan talo purettiin vuonna 1969, ja vuonna 1972 sen paikalle valmistui niin sanottu Uusi Heimolan talo.

Heimolan talo vuonna 1969 ennen purkamista.

Talon historia

Heimolan talon rakennutti Himbergin liikemiessuku, joka omisti talon 1960-luvulle saakka. Talon erityispiirre oli korkea puinen torni, joka näkyi jo kaukaa, kun taloa lähestyi Kluuvikatua pitkin Esplanadin puiston suunnasta.

Eduskunta kokoontui Heimolan talossa vuosina 1911–1931. Kuuluisin siellä tehty päätös oli Suomen itsenäisyysjulistuksen hyväksyminen 6. joulukuuta 1917. Heimolassa myös valittiin Suomen kaksi ensimmäistä tasavallan presidenttiä, K. J. Ståhlberg ja Lauri Kr. Relander, sekä Suomen aiottu kuningas Friedrich Karl. Lisäksi siellä muun muassa säädettiin tasavaltainen hallitusmuoto, torpparilaki ja kieltolaki.

Heimolan talo osoittautui vuosien mittaan eduskunnalle ahtaaksi, eikä nuori tasavalta myöskään halunnut olla vuokralaisena toisten nurkissa. Eduskunta muuttikin Heimolasta nykyisiin tiloihinsa, vastavalmistuneeseen eduskuntataloon vuonna 1931. Itsenäisyyspäivänä 1956 Heimolan talon seinään kiinnitettiin muistolaatta kertomaan talon historiasta paikkana, jossa Suomi oli julistettu itsenäiseksi tasavallaksi, ja tilaisuudessa puhuivat silloinen Helsingin kaupunginjohtaja Lauri Aho ja eduskunnan puhemies V. J. Sukselainen.

Suomen ensimmäinen presidentinvaali 1919 eduskunnassa, joka kokoontui Heimolan talossa.

Syksyllä 1933 Heimolan talosta tuli kuuluisan Dallapé-orkesterin kotipaikka, ja vuoden 1934 alussa talon yläkerrassa aloitti Dallapé-opisto, joka antoi opetusta eri instrumenttien soitossa. Heimolan juhlasali, entinen eduskunnan istuntosali, johon mahtui kerralla jopa yli 1 500 tanssijaa, oli Helsingin suosituin tanssipaikka. Dallapé joutui luopumaan Heimolasta vuonna 1937, jolloin juhlasalissa aloitti ravintola Rio. Vuosina 1946–1969 rakennuksessa toimivat elokuvateatterit Aloha ja Arita, joista edellisessä oli 1 200 paikkaa. Talossa oli myös toimistoja, vuokra-asuntoja ja Sotainvalidien Veljesliiton ravintola Veljeshovi. 1960-luvun lopussa rakennuksessa toimi myös taiteilijaryhmittymiä.

Eduskunnan muutettua pois Heimolasta talo oli vähitellen alkanut rapistua. Heimolan talon kohtalo sinetöityi vuonna 1966, kun Himbergin suku myi talon silloiselle Suur-Helsingin Osuuskassalle. Sekä Helsingin kaupunginvaltuustossa että eduskunnassa asiaan herättiin aivan viime hetkillä, mutta mitään vakavaa yritystä rakennuksen suojelemiseksi ei tapahtunut. Huhtikuun alussa 1969 tehty valtuustoaloite Heimolan suojelemiseksi mateli byrokratiassa ja ehti valtuuston käsittelyyn vasta kuuden viikon kuluttua purkutöiden alkamisesta. Osuuskassa puolestaan kiirehti purkutyön aloittamista, ja purku-urakoitsija kävi talon kimppuun jo sunnuntai-iltana 4. toukokuuta 1969. Viimeiseksi elokuvateatteri Alohassa esitetyksi elokuvaksi jäi ruotsalaisen Gunnar Höglundin ”seksin uudeksi maailmanennätykseksi” mainostettu Kuin paljas meren tuuli. Viimeinen Aritassa esitetty elokuva puolestaan oli Roman Polańskin Inho. Alohan teatterisali oli viimeisen iltanäytöksen jälkeen tuskin ehtinyt tyhjentyä katsojista, kun talon purkajat jo aloittivat työnsä. Purkutyötä arvostelleiden mukaan ”historia oli poliitikkojen ja pankkimiesten puntarissa höyhenenkevyttä, kun Helsingin keskeisiin kuuluneesta tontista haluttiin tehot irti”.

Samoihin aikoihin Heimolan talon kanssa Helsingistä hävisi myös kaksi muuta eduskunnan historiaan kytkeytynyttä rakennusta. Vuonna 1967 purettiin Ateneumin naapurissa sijainnut Helsingin VPK:n talo, jossa eduskunta kokoontui ensimmäisinä vuosinaan 1907–1911, ja vuonna 1972 Vallilan työväentalo, jossa eduskunta piti hätäistunnon talvisodan sytyttyä 30. marraskuuta 1939.

Heimolan talon purku muodostui rakennussuojelun käännekohdaksi. Se oli tärkeänä vaikuttimena, kun nuoret arkkitehdit Vilhelm Helander ja Mikael Sundman julkaisivat vuonna 1970 kohua herättäneen pamfletin Kenen Helsinki, jossa arvosteltiin voimakkaasti vanhojen rakennusten purkuvimmaa. Ajalle kuvaavaa oli, että päätökset kahden entisen eduskunnan toimipaikan, Heimolan talon ja Helsingin VPK:n talon, purkamisesta tehtiin vuonna 1967 – Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuonna ja yksikamarisen eduskunnan 60-vuotisjuhlavuonna.

Purun jälkeen

Pääartikkeli: Uusi Heimolan talo

Vuonna 1972 valmistunut Uusi Heimolan talo Kluuvikadun päässä.

Kun rakennus oli purettu, paikalle rakennettiin vuonna 1972 arkkitehti Toivo Korhosen suunnittelema modernistinen kahdeksankerroksinen liiketalo, josta on myös käytetty Heimolan nimeä. Liiketilojen lisäksi talon ylemmissä kerroksissa on ollut myös Helsingin yliopiston opetustiloja. Korkein oikeus toimi talossa väliaikaisesti vuosina 2008–2009, kun sen omat tilat Pohjoisesplanadilla olivat kunnostettavina.

Heimolan talo on kuvattu Suomen Rahapajan vuonna 2017 lyöttämässä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlarahassa.

Aiheesta muualla

• Mikko Pesonen: Tässä talossa Suomi itsenäistyi Yle.fi uutiset. 2.10.2017. Viitattu 2.10.2017.