Heikki Rinne
Heikki Untamo Rinne (24. lokakuuta 1941 Nousiainen – 25. huhtikuuta 2022 Nousiainen)[1] oli suomalainen hallintotieteiden maisteri ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1987–1999.[2] Työvoimapolitiikan asiantuntijana profiloitunut Rinne tunnetaan erityisesti 1980-luvulla esitellystä Rinteen mallista, jonka tarkoituksena oli työllistää pitkäaikaistyöttömiä.[3] Hän edusti SDP:n vasemmistosiipeä, ja puolueen istuessa hallituksessa, Rinne äänesti usein hallitusrintamaa vastaan ja[4] tunnettiin erityisesti työttömien puolustajana. Hän oli myös ainoa Suomen EU-jäsenyyttä vastaan äänestänyt SDP:n kansanedustaja.[5]
| Heikki Rinne | |
|---|---|
| Kansanedustaja | |
|
21.3.1987–23.3.1999
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Turun pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. lokakuuta 1941 Nousiainen |
| Kuollut | 25. huhtikuuta 2022 (80 vuotta) Nousiainen |
| Ammatti | hallintotieteiden maisteri |
Ura muokkaa
Nousiaisten Saksalan kylästä kotoisin oleva Rinne valmistui sosionomiksi Yhteiskunnallisesta korkeakoulusta 1965 ja hallintotieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta 1971. Vuosina 1971–1973 hän työskenteli Porin sosiaalisihteerinä, 1973 Loimaan sosiaalijohtajana, 1973–1974 Forssan työvoimatoimiston johtajana, 1975–1983 Rauman työvoimatoimiston johtajana ja 1983–1986 projektipäällikkönä työvoimaministeriössä.[2][4]
Rinne nousi eduskuntaan Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä vuonna 1987. Tuolloin hän kertoi asettaneensa tavoitteeksi vähintään 10 000 ääntä, ja ilmoitti olevansa pettynyt saatuaan 4 444.[3] Rinteen 12 vuotta kestänyt kansanedustajakausi päättyi vuonna 1999, jolloin hän asettui ehdolle Varsinais-Suomen vaalipiirissä ja putosi eduskunnasta.[6] Vaalipiirin vaihtoa Rinne perusteli kotipaikan muuttumisella Porista Ruskoon.[7] Putoamisensa jälkeen hän työskenteli Varsinais-Suomen TE-keskuksen suunnittelijana. Porissa asuessaan Rinne oli myös Porin kaupunginvaltuuston jäsen.[2]
Hänet muistetaan myös värikkäistä puheistaan ja nokkelista välihuudoistaan. Rinnettä on kutsuttu populistiksi, joka poliitikkona herätti usein ristiriitaisia tunteita. Rinteen puoluetoverit ovat luonnehtineet häntä julkisuudenkipeäksi, turhan särmikkääksi ja liian isolla egolla varustetuksi.[4][8]
Rinne herätti myös omassa eduskuntaryhmässä paheksuntaa kesäkuussa 1993 kun Eduskunnassa oli keskusteltu kansanedustajien lomarahan lakkauttamisesta, jota Rinne itse vastusti, oli hän esittänyt antisemiittisen kommentin kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowiczia vastaan johon reagoi myös Helsingin juutalainen seurakunta sekä SDP:n eduskuntaryhmä joka tuomitsi Rinteen kommentin. Rinne itse perääntyi kommenteistaan mutta ei katunut kommentteja[9].
Rinteellä oli usein myös erimielisyyksiä työvoimahallinnon ja työmarkkinajärjestöjen virkamiesten kanssa. Rinne arvosteli heitä kärkkäästi muun muassa 1980 julkaistussa kirjassaan Juoppojen työllisyys.[10] Ensimmäisellä kansanedustajakaudellaan Rinne sai puolueeltaan useita huomautuksia ja menetti eduskuntaryhmän luottamuksen äänestettyään vastoin hallituksen linjaa.[11] Marraskuussa 1989 hän esitti hallituspuolueen jäsenenä epäluottamuslausetta kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suomiselle Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssiin johtaneiden epäselvyyksien vyuoksi.[12] 1990-luvulla Rinne äänesti ainoana SDP:n kansanedustajana Suomen EU- ja EMU-jäsenyyksiä vastaan.[13]
Rinteen malli muokkaa
- Pääartikkeli: Rinteen malli
Rinteen malli oli 1980-luvulla toteutettu suoran työllistämistuen kokeiluprojekti, joka pohjautui Rinteen vuosina 1979–1982 virkavapaalla tekemään tutkimukseen pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä. Työvoimaministeri Urpo Leppäsen tukemana tehty kokeilu ei tuottanut odotettuja tuloksia, mistä Rinne syytti työvoimaministeriön virkamiehiä ja työmarkkinajärjestöjä, jotka hänen mukaansa vesittivät suunnitellun mallin.[14] Osia siitä päätyi kuitenkin vuonna 1987 säädettyyn työllisyyslakiin eli niin sanottuun Lex Leppäseen.[15]
Teoksia muokkaa
- Yhteiskuntaoppi 1. Runoja. Rusko: H. Rinne, 1978. ISBN 951-99166-5-2.
- Yhteiskuntaoppi 2. Kolme kirjoitusta. Rusko: H. Rinne, 1978. ISBN 951-99169-9-7.
- Yhteiskuntaoppi 3. Näytelmiä nykypäivästä. Rusko: H. Rinne, 1978. ISBN 951-99177-2-1.
- Juoppojen työllisyys. Jyväskylä: Gummerus, 1980. ISBN 951-20-1989-2.
- Oikeus työhön I. Työ perusoikeutena. Tampere: Tampereen työvoimapiiri, 1982. ISBN 951-46655-6-2.
- Työtä!. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-10774-6-5.
- Välinpitämättömyyden valtakunta. Rusko: H. Rinne, 1988. ISBN 952-90018-5-1.
- Kansakunta kynittävänä. Rusko: H. Rinne, 1992. ISBN 952-90415-8-6.
- Politiikan teoria ja käytäntö. Rusko: H. Rinne, 1998. ISBN 951-97990-1-X.
- Välihuuto : balsamia sosialistin haavoille, salpietaria porvarin. Rusko: H. Rinne, 1998. ISBN 951-97990-0-1.
Lähteet muokkaa
- ↑ Heikki Rinteen kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 29.5.2022, s. B 26. Viitattu 30.5.2022.
- ↑ a b c Heikki Rinne Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 11.12.2007.
- ↑ a b Rinteen mallilla Arkadianmäelle. Helsingin Sanomat, 18.3.1987, s. 49. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ a b c Rautio, Paavo: Heikki Rinteen malli Sdp:lle: Sundqvist, Alho ja Rinne johtoon. Helsingin Sanomat, 24.10.1991, s. A4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Rautio, Paavo ; Sippola, Anna-Riitta: EU-jäsenyys ratkesi äänin 152–45. Helsingin Sanomat, 19.11.1994, s. A8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Backman, Nils-Eric: Varsinais-Suomen tulokset (vain tilaajille) 23.3.1999. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Kjellberg, Helena: Heikki Rinne vaihtaa Turun eteläiseen vaalipiiriin (vain tilaajille) 26.2.1998. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Castrén, Pekka: Pitkäaikaistyöttömyys ei poistu populismilla. Helsingin Sanomat, 5.5.1983, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Tuomioja, Erkki: Siinä syntyy vielä rumihia: Poliittiset päiväkirjat 1991–1994., s. 350. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-7555-9..
- ↑ Sippola, Anna-Riitta: Kaikki töihin eikä maksa mitään. Helsingin Sanomat, 19.9.1981, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Heikki Rinne sai Sdp:ltä taas epäluottamuslauseen. Helsingin Sanomat, 17.11.1989, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Sdp:n rivit rakoilivat välikysymyskeskustelussa. Helsingin Sanomat, 10.11.1989, s. 17. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Räisänen, Kari: "Väärin äänestäneillä" vaihtelevat perustelut (vain tilaajille) 18.4.1998. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Sippola, Anna-Riitta: ”Pal kauhiast nättiä naamoja”. Helsingin Sanomat, 6.3.1987, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.5.2020.
- ↑ Savolainen, Juha: Politiikka on kestävyyslaji. Keski-Suomen Viikko, 2013, nro 15. Viitattu 13.4.2013.