Hegesippos
Hegesippos (n. 110–180) oli varhaiskristillinen historioitsija ja harhaoppien vastustaja. Hänet luetaan kirkkoisien joukkoon.
Hegesippoksen teokset ovat kadonneet, mutta niistä on säilynyt joitakin katkelmia lainauksina Eusebioksen teoksissa. Eusebioksen mukaan hän kirjoitti viisi kirjaa käsittävän teoksen Hypomnemata (”Muistelmia”), joka käsitteli apostolien opetuksia. Myös Hieronymus tunsi Hegesippoksen. Hegesippos kirjoitti teoksensa torjuakseen uudet gnostilaiset ja Markionin alulle panemat harhaopit. Hän vetosi ennen kaikkea traditioon, joka ilmeni apostolisessa ja piispallisessa seurannossa kulkeneessa kristillisessä opetuksessa. Samalla hän tarjosi varhaisista piispoista paljon tietoa, joka olisi muutoin kadonnut.
Eusebios sanoo Hegesippoksen kääntyneen kristinuskoon juutalaisuudesta, koska hän lainasi hepreankielisiä kirjoituksia ja oli hyvin perehtynyt Heprealaisevankeliumiin ja syyriankielisiin evankeliumeihin. Hän viittasi myös juutalaisten kirjoittamattomiin perinteisiin. Hegesippos vaikuttaa eläneen jossain Rooman valtakunnan itäosissa, mahdollisesti Palestiinassa. Paavi Anicetuksen (paavina noin 154–167) aikaan hän matkusti Korinttiin ja Roomaan, ja keräsi samalla vierailemiensa kirkkojen opetuksia ja varmisti niiden olevan yhtäpitäviä Rooman kirkon oppien kanssa. Hän mainitsee tehneensä Roomassa paavien luettelon Anicetukseen saakka, ja Eleuteriuksen olleen tämän diakonina.[1]
J. B. Lightfoot on löytänyt merkkejä tästä paavien luettelosta Epifanioksella (Haer., xxvii, 6).[2] Epifanios kirjoittaa ”Marcellinan tulleen vastikään ja tuhonneen monia Anicetuksen, Rooman piispan päivinä” ja viittaa tämän jälkeen ”edellä mainittuun luetteloon”, vaikkei esitä sellaista. Hän lainaa selvästi kirjailijaa, joka oli Roomassa Anicetuksen aikaan ja teki paavien luettelon, joka alkaa Pietarista ja Paavalista, jotka kokivat marttyyrikuoleman Neron kahdentenatoista hallitusvuotena. Myös Pseudo-Tertullianuksen Markionia vastaan kirjoittama runo sisältää Epifanioksen kanssa yhtäpitävän luettelon ja ulottuu samalla tavalla vain Anicetuksen aikaan saakka; kirjoittaja on sekoittanut Marcellinan ja Markionin. Sama luettelo on Catalogus Liberianuksen varhaisen osan pohjana, ja sen on epäilyksettä peräisin Hippolytokselta. Vaikuttaa siltä, että myös Irenaeus, Africanus ja Eusebios käyttivät Hegesippoksen luetteloa muodostaessaan omaansa. Jotkut tutkijat ovat kuitenkin torjuneet Lightfootin näkemyksen.
On todennäköistä, että Eusebios lainasi myös luettelonsa Jerusalemin ensimmäisistä piisposta Hegesippokselta. Eusebios lainaa Hegesippokselta pitkää ja mahdollisesti legendanomaista kertomusta Jaakob Vanhurskaan, ”Herran veljen”, kuolemasta sekä hänen seuraajansa Simeonin valinnasta. Hän kertoo myös harhaopeista, joita vastaan Hegesippos taisteli. Tohtori Lawlor on esittänyt, että kaikki nämä kohdat liittyivät alkuperäiseen tekstiin ja olivat peräisin Hegesippoksen teoksen viidennestä kirjasta.[3] Hän on myös katsonut, että Eusebios sai Hegesippokselta käsityksen, jonka mukaan Domitianus ajoi evankelista Johanneksen maanpakoon Patmokselle. Hegesippos mainitsi Klemensin kirjeen korinttolaisille, ilmeiseisesti kytkeytyneenä Domitianuksen vainoihin. On todennäköistä, että Irenaeuksen ja Epifanioksen tekemät harhaoppien ajoitukset, joiden mukaan Markionin oppilas Cerdon ja Valentinos tulivat Roomaan Anicetuksen aikana, olivat peräisin Hegesippokselta. Häneltä saattaa olla peräisin myös näkemys, että Hermas, Hermaan paimenen kirjoittaja, oli paavi Piuksen veli, kuten sekä Catalogus Liberianus, Markionia vastaan osoitettu runo että Muratorin kaanon esittävät.
Hegesippoksen kirkkohistoria esiintyy Corbien luostarin kirjojen inventaariossa, jonka on usein katsottu olevan peräisin 1100-luvulta. Zahn on osoittanut, että Hegesippoksen teos tunnettiin vielä 1500- ja 1600-luvuilla kolmessa itäisessä kirjastossa.[4]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Catholic Encyclopedia: St. Hegesippus (englanniksi)
- Early Christian Writings: Hegesippus fragments (englanniksi)