Wikipedia

Hayao Miyazaki

japanilainen animaatio-ohjaaja

Hayao Miyazaki (jap. 宮崎 駿, Miyazaki Hayao, s. 5. tammikuuta 1941 Tokio) on japanilainen animaatio-ohjaaja ja yksi kaikkien aikojen kuuluisimpia animen tekijöitä. Erityisesti häntä arvostetaan kotimaassaan. Miyazaki on tehnyt monien suosittujen anime-elokuvien lisäksi myös hieman mangaa. Vaikka hänen elokuvansa ovat olleet Japanissa lähes poikkeuksetta suuria kaupallisia ja arvostelumenestyksiä, ne olivat huomattavasti tuntemattomampia länsimaissa ennen vuotta 2002, jolloin hän sai Oscar-palkinnon parhaasta animaatiosta[1]. Vuonna 2024 toinen hänen ohjaama elokuvansa, Poika ja haikara, voitti saman palkinnon.[2]

Hayao Miyazaki
宮崎 駿
Hayao Miyazaki vuonna 2008.
Hayao Miyazaki vuonna 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt5. tammikuuta 1941 (ikä 83)
Ohjaaja
Tunnetuimmat ohjaukset Tuulen laakson Nausicaä
Laputa – linna taivaalla
Naapurini Totoro
Kikin lähettipalvelu
Porco Rosso
Prinsessa Mononoke
Henkien kätkemä
Liikkuva linna
Palkinnot

Parhaan animaatioelokuvan Oscar
2002 Henkien kätkemä

Parhaan animaatioelokuvan Oscar
2024 Poika ja haikara

Aiheesta muualla
www.ghibli.jp
IMDb
Elonet

Miyazakia on sanottu neroksi, jonka elokuvat ovat puhuttelevia, syvällisiä ja kauniita. Hänen teemojaan ovat mekaniikka, varsinkin lentäminen. Tunnettuja teoksia ovat esimerkiksi Naapurini Totoro ja Henkien kätkemä.[3]

Elokuvat muokkaa

Monet Miyazakin elokuvista käsittelevät ihmisen suhdetta luontoon. Miyazakin elokuvissa ei yleensä ole mustavalkoista hyvää ja pahaa. Jopa ”pahoilla” hahmoilla (esimerkiksi Henkien kätkemän Yubaba ja Prinsessa Mononoken neiti Eboshi), jotka ovat länsimaisissa animaatiossa kaiken toivon ulkopuolella, voi olla hyvät puolensa. Juuri tämä erottaa hänen elokuvansa monista perinteisistä länsimaisista animaatioista, joita esimerkiksi The Walt Disney Company tekee. Länsimaisesta näkökulmasta tyypillistä Miyazakin elokuville on myös tietynlainen hullunkurisuus; esimerkiksi mielikuvituksellisen Henkien kätkemä -elokuvan olennot eivät muistuta lainkaan perinteisiä länsimaisia satuhahmoja. Merkittävä on myös Miyazakin tapa sekoittaa eläimet ja ihmiset keskenään. Hänen eläinhahmoissaan on aina hyvin inhimillisiä piirteitä, mikä vaikuttaa siihen, etteivät Miyazakin elokuvat ole varsinaisia lastenelokuvia vaikka ne joskus niiksi mielletäänkin. Miyazakin elokuvien keskeisiä aiheita ovat lentäminen ja lentävät koneet. Useiden elokuvien kaupungit ja maisemat puolestaan muistuttavat eurooppalaisia paikkoja, joista Miyazaki on piirtänyt luonnoksia matkoillaan. Toinen tärkeä ainesosa ovat osittain japanilaiseen tarustoon perustuvat hahmot. Tunnetuimpia Miyazakin elokuvien hahmoja ovat eräänlainen metsänhenki Totoro (elokuvasta Naapurini Totoro) sekä kissa Jiji (elokuvasta Kikin lähettipalvelu), jotka ovat päätyneet myös monien pehmolelujen ja muiden elokuvien oheistuotteiden aiheiksi.lähde?

Tuulen laakson Nausicaä oli yksi Miyazakin ensimmäisistä elokuvista sekä käsikirjoittajana että ohjaajana. Se perustui hänen kaksi vuotta aikaisemmin aloittamaansa samannimiseen mangaan. Myöhemmin hän perusti Isao Takahatan ja Yasuyoshi Tokuman kanssa animaatioyhtiön, Studio Ghiblin, ja on tuottanut lähes kaikki myöhemmät työnsä sen kautta. Vuonna 1997 ilmestyneestä Prinsessa Mononokesta tuli Japanin kaikkien aikojen tuottoisin elokuva (Titanic-elokuvaan asti), ja se voitti parhaan elokuvan Nippon akademī -palkinnon. Mononoken jälkeen Miyazaki vetäytyi eläkkeelle ajatellen sen jäävän viimeiseksi ohjaamakseen elokuvaksi. Hän kuitenkin palasi työn pariin tavattuaan ystävänsä tyttären, jolta sai innoituksen tehdä Henkien kätkemän. Vuonna 2001 Japanissa ensi-iltansa saanut elokuva sai huikean menestyksen 30,4 miljoonan jenin lipputuloilla ja yli 23 miljoonalla katsojallaan ja pudotti samalla Titanicin Japanin katsotuimman ja tuottoisimman elokuvan ykköspaikalta. Henkien kätkemä on saanut lukuisia palkintoja, muun muassa vuoden 2001 parhaan elokuvan Nippon akademī -palkinnon[4], Berliinin elokuvajuhlien Kultaisen karhun 2002[5] ja parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon[6].

Miyazakilla on ollut tapana osallistua elokuviensa tuotannon jokaiseen vaiheeseen itse, käsikirjoituksesta animointiin ja musiikin suunnitteluun. Hän myös valvoo jokaista vaihetta tarkasti, tarkastaen jokaisen yksityiskohdan huolellisesti, minkä vuoksi hänen ohjaamiaan elokuvia kutsutaan usein ”Miyazakin itse tekemiksi”.lähde?

Miyazakin elokuva Liikkuva linna perustuu Diana Wynne Jonesin samannimiseen fantasiakirjaan. Miyazaki oli jo siirtynyt tietokonegrafiikan käyttöön, mutta hänen elokuvansa Ponyo rantakalliolla (2008) viiva on jälleen kynällä piirretty, sillä Miyazakin mielestä tietokonegrafiikka ei tee ihmisiin samassa määrin vaikutusta kuin käsin piirretty.[7] Studio Ghiblin vuoden 2010 elokuvassa Kätkijät Miyazaki toimi käsikirjoittajana. Elokuvan ohjasi studion animaattori Hiromasa Yonebayashi, ja se perustuu vahvasti lastenkirjasarjaan Kätkijät. Miyazakin uusin elokuva Tuuli nousee sai ensi-iltansa vuonna 2013, ja Miyazaki ilmoitti jäävänsä sen jälkeen eläkkeelle,[8] mutta jatkoi kuitenkin[3].

Kriitikko Leena Virtasen mukaan Miyazaki on aina ollut taitava kuvaamaan pienen lapsen liikkeitä ja eleitä.[9]

Vuonna 1969, uransa alkuaikoina Miyazaki työskenteli animaattorina Tove Janssonin Muumeihin löyhästi perustuvassa Mūmin-sarjassa.[10]

Ohjaukset muokkaa

Mangat muokkaa

  • Nagagutsu o haita neko (長靴をはいた猫), 1969)
  • Sabaku no tami (砂漠の民, 1969 salanimellä Saburo Akitsu)
  • Dōbutsu takarajima (どうぶつ宝島, 1972)
  • Imōto e (妹へ, 1982)
  • Kaze no tani no Nausikaa (風の谷のナウシカ, 1982–1994, suom. Tuulen laakson Nausicaä)
  • Shuna no tabi (シュナの旅, 1983)
  • Hikōtei jidai (飛行艇時代, 1990)
  • Miyazaki Hayao no zassō nōto (宮崎駿の雑想ノート, 1992)
  • Doromamire no tora Miyazaki Hayao no mōsō nōto (泥まみれの虎 宮崎駿の妄想ノート, 1998)

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Barnett, David: Studio Ghibli films: An indispensable guide Culture. 27.1.2020. BBC News. Viitattu 30.6.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Danielle Broadway: ‘The Boy and the Heron’ wins best animated feature film Oscar Reuters.
  3. ↑ a b Eelis Bjurström, Hayao Miyazaki vaatii lapselta enemmän kuin Disney tai Pixar, mutta palkitsee, Yle.fi, uutiset, 27.6.2020
  4. ↑ Hoover, William D.: ”THE DICTIONARY”, Historical Dictionary of Postwar Japan, s. 238. Rowman & Littlefield, 2018. ISBN 978-153-811-156-7. Google-kirjat (viitattu 30.6.2020). (englanniksi)
  5. ↑ Bloody Sunday wins Golden Bear Entertainment. 18.2.2002. BBC News. Viitattu 30.6.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Hayao Miyazaki Oscars. The Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 30.6.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Helsingin Sanomat 19.7.2008, s. C 1.
  8. ↑ Kataja-Lian, Marika: Totoron luoja Miyazaki eläkkeelle. Yle Uutiset 1.9.2013.
  9. ↑ Leena Virtanen: Ponyo, pieni merenneito. Nyt-liite, 2009, nro 39, s. 12.
  10. ↑ Samppa Rautio: Tiesitkö? 1970-luvun taitteessa Japanissa tehtiin kummallista Muumit-sarjaa, joissa ryypättiin ja tapettiin vihollinen keihäällä Yle. Viitattu 28.5.2019.
  11. ↑ Lupin III: Cagliostron linna finnkino.fi.
  12. ↑ Sakri, Pölönen: Animaatiomestari Hayao Miyazakin viimeinen elokuva ilmestyy pian – Markkinointistrategia hämmentää ohjaajaakin Helsingin Sanomat. 6.7.2023. Viitattu 6.7.2023.

Kirjallisuutta muokkaa

  • McCarthy, Helen: Hayao Miyazaki: Master of Japanese Animation. Stone Bridge Press, 1999. ISBN 1-880656-41-8 (englanniksi)
  • Robinson, Jeremy Mark: The Cinema of Hayao Miyazaki. Maidstone: Crescent Moon Publishing, 2011. ISBN 978-1-86171-336-0.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hayao Miyazaki.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hayao_Miyazaki&oldid=22286428”