Hautarauhan rikkominen
Hautarauhan rikkominen on rikoslain 17 luvun 12 §:n mukainen rikos. Hautarauhan rikkomisesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Hautarauhan rikkomiseen syyllistyy, jos
» 1) luvattomasti avaa haudan tai ottaa sieltä ruumiin tai sen osan, ruumisarkun tai hautauurnan,
2) käsittelee hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla taikka
3) turmelee tai häpäisee hautaa tai kuolleen muistomerkkiä.»
Aikaisemmin hautarauhaan liittyi myös vainajan muiston häpäiseminen. Nykyisessä lainsäädännössä se kuuluu kunnianloukkauksen piiriin.[1]
Hautarauhan rikkomisesta rangaistaan vain, jos teko on tahallinen.[2]
Hautarauhan piiriin kuuluvat paikat muokkaa
Suomen lainsäädännössä haudalla tarkoitetaan paikkaa, johon vainaja on kirkollisin tai muunlaisin menoin haudattu. Samanlaisen oikeudellisen suojan saa arkussa haudattu tai ilman arkkua haudattu vainaja sekä hänen tuhkansa tai tuhkauurnansa. Jos ruumis on jäänyt kateisiin, hautana pidetään hautausmaalla olevaa ruumiin symbolista säilytyspaikkaa.[2] Hautarauhan piiriin kuuluu myös merellä oleva kuolleiden viimeinen leposija, jos paikka on nimenomaisin toimin rauhoitettu.[1]
Hautarauha on voimassa niin pitkään kuin hauta voidaan tunnistaa vainajan leposijaksi tai jos paikka muuten tunnustetaan hautausmaaksi. Muinaiset haudat on suojattu muinaismuistolailla (295/1963, 2 §) ja niiden tärvelemisestä rangaistaan rakennussuojelurikosta koskevan lainkohdan (rikoslain 48 luvun 6 §:n) mukaan.[2]
Jos vainajan tuhka on siroteltu luontoon, paikalle ei saa muodostua minkäänlaista hautapaikkaan viittaavaa tunnusmerkistöä[3]. Vaikka tuhkan käsittely ja sirottelupaikan valinta edellyttävät kunnioitusta vainajaa kohtaan, ja vaikka sirottelu vaatii poikkeuksetta maanomistajan luvan, tuhkan sirottelu luontoon ei rajoita paikan tulevaa käyttöä.[4] Hautarauhapykälää koskevien esitöiden mukaan hautarauha voisi ehkä kuitenkin tulla sovellettavaksi tilanteessa, jossa paikka yleisesti tiedetään tuhkan sirottelupaikaksi[1].
Soveltaminen muokkaa
Hautarauhan rikkomista koskevan säännöksen suojelun kohteena ei ole kuollut ihminen. Sen sijaan suomalaisen yhteiskunnan sosiaaliset normit edellyttävät kunnioittavaa suhtautumista vainajiin, hautaustoimituksiin sekä vainajille läheisten ihmisten tunteisiin. Tämä kunnioituksen vaatimus ulottuu myös paikkoihin joissa vainaja lepää sekä niihin rinnastettaviin paikkoihin, joilla on välitön merkitys elävien ihmisten suhteessa edesmenneisiin.[1]
Suomessa hautapaikat ovat yleensä seurakuntien ylläpitämillä hautausmailla, mutta maanomistuksella ei ole merkitystä hautarauhan kannalta. Maanomistaja, joka tekee tai teettää hautapaikalla toimia, jotka eivät ole asiallisesti perusteltuja hautapaikan hoidon tai kunnossapidon kannalta, voi syyllistyä hautarauhan rikkomiseen.[1] Kerran perustettu hautapaikka rajoittaa maanomistajan oikeuksia hautaustoimilain 6 luvun mukaisesti vähintään seuraavan 25 vuoden ajan[5].
Säännöksen toisessa kohdassa mainittu hautaamattoman ruumiin käsittely pahennusta herättävällä tavalla tarkoittaa esimerkiksi ruumiin kätkemistä, sen tuomista yleiselle paikalle, silpomista, hävittämistä tai sen käyttämistä seksuaalisen teon kohteena.[2][1]
Kolmannessa kohdassa tarkoitettua haudan tai kuolleen muistomerkin turmelua tai häpäisyä on esimerkiksi kukkien tai istutusten repiminen tai tallaaminen sekä hautakiven sotkeminen, kaataminen tai muunlainen vahingoittaminen sekä jätteiden heittäminen haudalle tai maan kaivaminen haudalla, vaikka se tapahtuisi hautaa avaamatta.[2][1]
Myös hautapaikalla vieraileminen voidaan laskea hautarauhan rikkomiseksi, jos se toteutetaan esimerkiksi sukeltamalla hautapaikan luo.[6]
- Itämerellä 28. syyskuuta 1994 uponneen autolautta M/S Estonian hylky rauhoitettiin onnettomuuden löytämättä jääneiden uhrien viimeiseksi leposijaksi Suomen, Ruotsin ja Viron yhteisellä päätöksellä helmikuussa 1995 ja osapuolet sitoutuivat säätämään asiasta erityislait.[7] Suomessa Estonian hautarauhan rikkojia voidaan rangaista sakolla tai vankeudella.[8]
Hautarauhaa ei rikota silloin, jos kyse on haudan luvallisesta avaamisesta. Luvallinen avaaminen voi olla esimerkiksi ekshumaatio rikostutkinnan suorittamiseksi tai muualla kuolleen vainajan siirtämiseksi kotipaikkakunnalleen. Hautarauhaa ei myöskään riko hautakiven asentamisen tai haudan huollon vaatima maan kaivaminen. Myös hautapaikan hoitosopimuksen päättymisen jälkeen tapahtuva hautausmaan uudelleenjärjestely on rajattu lain sovellusalueen ulkopuolelle.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Hallituksen esitys Eduskunnalle oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä seksuaalirikoksia koskevien säännösten uudistamiseksi HE 6/1997 vp Kohta 1.4.2.12§
- ↑ a b c d e Majanen, Martti: Rikokset yleistä järjestystä vastaan. Teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio et al.: Rikosoikeus. Kolmas uudistettu painos. Helsinki: WSOYpro 2009. ISBN 978-951-0-33997-8. Sivu 391.
- ↑ Jos sirottelupaikka merkitään jollakin tavalla maastoon, kyseessä on Hautaustoimilain 6 luvun mukainen yksityinen hauta, joka estää maankäytön ja jolle on täytynyt hankkia lupa sekä maanomistajalta että aluehallintovirastolta.
- ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle hautaustoimilaiksi HE 204/2002 vp s. 23–24
- ↑ Hautaustoimilaki (6.6.2003/457) (viitattu 17.2.2023)
- ↑ Merivartiosto: Rajavartiolaitos epäilee, että #Estonia´n hautarauhaa on rikottu Saksan lipun alla purjehtivan aluksen henkilöstön toimesta. Twitter. 24.9.2019. Viitattu 29.8.2020.
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1996, s. 64. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13788-3.
- ↑ Laki matkustaja-alus Estonian hylyn rauhoittamisesta (903/1995)
Aiheesta muualla muokkaa
rauhanrikos · hautarauha · joulurauha · julkisrauha · jumalanrauha · kirkkorauha · kotirauha · kuninkaanrauha · käräjärauha · maanrauha · markkinarauha · naisrauha · tierauha · uskonrauha · koulurauha