Wikipedia

Harry Belafonte

yhdysvaltalainen laulaja
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Harold George ”Harry” Belafonte, Jr. (syntyjään Harold George Bellanfanti, Jr.,[1] 1. maaliskuuta 1927 Harlem, New York, New York[2] – 25. huhtikuuta 2023[3]) oli yhdysvaltalainen muusikko, laulaja, näyttelijä ja ihmisoikeustaistelija.[4] Belafonte on mainittu "Calypson kuninkaaksi", hänet tunnetaan karibian tyylisestä musiikistaan 1950-luvulla. Belafonten ehkä tunnetuin laulu on The Banana Boat Song eli Banaaninlastaajan laulu eli Day-O.

Harry Belafonte
Harry Belafonte Tribecan elokuvajuhlilla 2011.
Harry Belafonte Tribecan elokuvajuhlilla 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt1. maaliskuuta 1927
Harlem, New York, New York, Yhdysvallat
Kuollut25. huhtikuuta 2023 (96 vuotta)
Ammatti laulaja-lauluntekijä, näyttelijä, ihmisoikeusaktivisti
Muusikko
Taiteilijanimi Raymond BellView and modify data on Wikidata
Aktiivisena 1949–2003
Tyylilajit calypso, folk
Soittimet laulu
Levy-yhtiöt

Elämäkerta muokkaa

Belafonte syntyi vuonna 1927 työläisluokkaiseen perheeseen Harlemissa New Yorkissa. Hän asui kahdeksan vuotta köyhtyneiden vanhempiensa kotipaikassa Jamaikalla ja palasi New Yorkiin high schooliin. Belafonte kärsi lukihäiriöstä ja jäi pois koulusta varhaisessa teini-iässä. Hän työskenteli sekatöissä kunnes liittyi laivastoon maaliskuussa 1944 ja työskenteli lastaajana tukikohdassa New Jerseyssä. Toisen maailmansodan jälkeen hän otti tunteja näyttelemiseen, jotka hän rahoitti laulamalla New Yorkin klubeissa folk, pop ja jazz-kappaleita.[5]

Belafonte solmi RCA Victor levy-yhtiön kanssa sopimuksen vuonna 1952. Hänen ensimmäinen menestysalbumi Calypso (1956) oli LP, jota myytiin yli miljoona kappaletta. Albumi oli numero neljä Billboardin Top 100 -listalla 1. sijalla 31 viikkoa, 58 viikkoa listan TOP 10:n joukossa ja 99 viikkoa Yhdysvaltain listoilla.

Musiikki muokkaa

Belafonte on esittänyt monenlaista musiikkia esimerkiksi bluesia, folkia ja gospelia. Hän jatkoi musiikin tekemistä RCA levy-yhtiössä 1950-luvulta 1970-luvulle. Hän on esiintynyt muun muassa Frank Sinatran, afrikkalaisen laulajan Miriam Makeban ja kreikkalaisen laulajan Nana Mouskourin kanssa 1960-luvulla. Hänen albumilla Midnight Special (1962) esiintyi ensi kertaa nuori Bob Dylan. Belafonte sai Grammy-palkinnon albumeista Swing That Hammer (1960) ja An evening with Belafonte/Makeba (1965). Hänen albumiensa tekeminen hidastui, kun hän erosi RCA-yhtiöstä 1970-luvulla. Häneltä ilmestyi vain yksi levyalbumi 1980-luvulla.

Islands Records -yhtiön televisioitu konsertti esitettiin 1997. The Long Road to Freedom, An Anthology of Black Music, moni-artistinen projekti levytettiin 1960- ja 1970-lukujen aikana, kun Belafonte oli vielä RCA:n levy-yhtiössä, mutta lopullisesti sen julkaisi BMG-yhtiö vuonna 2001. Belafonte on ensimmäinen värillinen mies, joka on voittanut Emmy-palkinnon, ensimmäisellä TV-ohjelmalla Tonight with Belafonte vuonna 1959. Belafonte esiintyi 1960-luvulla monissa TV-ohjelmissaesimerkiksi Julie Andrewsin, Petula Clarkin, Lena Hornen ja Nana Mouskourin kanssa. Hän oli myös vieraileva tähti The Muppet Show -tv-ohjelmassa vuonna 1978. Hänet on palkittu taiteen kansallisella mitalilla vuonna 1994. Hän voitti Grammy-palkinnon vuonna 2000 elämäntyöstään. Hän on yksi yhdeksästä aikakauslehti AARP:n palkinnon saaneista.

Belafonte on vuodesta 1956 lähtien pitänyt konserttikiertueita ympäri maailman. Hän on jatkanut konserttien pitämistä maailmanlaajuisesti 2000-luvulle saakka. Hän esiintyi viimeisen kerran konsertissa vuonna 2003, ja on antamissaan haastatteluissa ilmoittanut luopuneensa esiintymisestä.

Belafonte toipui 1990-luvun lopulla eturauhassyövästä. Hänet on palkittu National Medal of Artsilla.

Filmografia muokkaa

Belafonte on esiintynyt monissa elokuvissa:

  • Bright Road (1953)
  • Carmen Jones (1954)
  • Island in the Sun (1957)
  • The Heart of Show Business (1957)
  • Odds Against Tomorrow (1959)
  • Buck and the Preacher (1972)
  • Uptown Saturday Night (1974)
  • White Mans Burden (1995)
  • Kansas City (1996)
  • Fidel (2001) (dokumentti)
  • Bobby (2006)
  • Motherland (2009)
  • Ding Your Song (2011)
  • Hava Nagila: The Movie (2013)
  • Blackkklansman (2018)

Belafontelle tarjottiin Porgyn roolia Otto Premingerin elokuvassa Porgy ja Bess, mutta hän kieltäytyi roolista, koska koki hahmon rasistiseksi stereotypiaksi Amerikan mustista. Belafonte oli tyytymätön hänelle tarjottuihin elokuvarooleihin ja hän katsoi parhaimmaksi keskittyä musiikkiin 1960-luvulla. Belafonte esiintyi kahdessa elokuvassa Buck and the Preacher (1972) ja Uptown Saturday Night (1974) Sidney Poitierin kanssa. Belafonte tuotti ja ohjasi musiikkielokuvan Beat Street vuonna 1984. Belafonte ei esiintynyt päärooleissa 1990-luvulta lähtien. Hän esiintyi John Travoltan kanssa draamaelokuvassa White Man`s Burden ja Robert Altmanin elokuvassa Kansas City 1996. Hän on esiintynyt TV-sarjassa Swing Vote 1999. Vuonna 2006 hän esiintyi elokuvassa Bobby, joka on draama Robert Kennedyn murhasta.

Poliittinen ja humanitaarinen toiminta muokkaa

 
Harry Belafonte vuonna 1954.

Belafonten menestys muusikkona ei ole suojannut häntä rasistiselta syrjinnältä. Tämän seurauksena häntä kiellettiin esiintymästä Yhdysvaltojen eteläisissä osavaltioissa vuosina 1954–1961. Presidentti John F. Kennedy nimitti hänet kulttuurin neuvonantajaksi vuonna 1961. Belafonte oli kansalaisoikeusliikkeen ensimmäisiä kannattajia 1950-luvulla ja yksi Martin Luther Kingin kannattajista. Hän oli vapauttamassa Martin Luther Kingiä Birminghamin vankilasta ja käytti tuhansia dollareita muiden kansalaisoikeusaktivistien vapauttamiseksi. Hän antoi taloudellista tukea Vapauden Ratsastajat -järjestölle. Belafonte oli järjestämässä työn ja vapauden mielenosoitusmarssia Washingtoniin vuonna 1963.

Belafonte oli järjestämässä "We Are the World" -kappaleen levytystä yhdessä 45 huippuartistin kanssa Live Aid -konserttiin vuonna 1985. Laulun tuotto lahjoitettiin Afrikan hätäavulle. Belafonte valittiin Unicefin hyvän tahdon lähettilääksi 3. maaliskuuta 1987. Tämän jälkeen lähti Senegaliin ja Dakariin järjestämään hyväntekeväisyyskonserttia Saharan hätää kärsiville lapsille. Belafonte matkusti Ruandaan vuonna 1994, ja käynnisti mediakampanjan Ruandan apua tarvitseville lapsille. Etelä-Afrikassa hän työskenteli HIV/AIDS vastaisessa kampanjassa 2001. Hän vastaanotti afrikkalaisilta Bishop John T. Walker -palkinnon ansiokkaasta humanitaarisesta työstä vuonna 2002. Belafonte vastaanotti BET-palkinnon vuonna 2006. Vuonna 2014 hänelle myönnettiin Jean Hersholtin humanitaarinen palkinto.

Diskografia muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Life in Harlem Sing Your Song.. Arkistoitu 1.8.2012. Viitattu 23.5.2012. (englanniksi)
  2. ↑ Harry Belafonte – American singer, actor, and activist Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.4.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Tähtivaara, Sarianne: Harry Belafonte on kuollut Ilta-Sanomat. 25.4.2023. Viitattu 25.4.2023.
  4. ↑ Nurminen, Jussi: Harry Belafonte on kuollut yle.fi. 25.4.2023. Viitattu 25.4.2023.
  5. ↑ Beaumont-Thomas, Ben: Harry Belafonte, singer, actor and tireless activist, dies aged 96 The Guardian. 25.4.2023. Viitattu 25.4.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Harry Belafonte.
  • Harry Belafonte Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
  • Smith, Judith E.: Becoming Belafonte : Black Artist, Public Radical. The University of Texas Press, 2014. ISBN 9781477310519.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Harry_Belafonte&oldid=21656768”