Harold Lloyd
Harold Clayton Lloyd (20. huhtikuuta 1893 Burchard, Nebraska – 8. maaliskuuta 1971 Beverly Hills, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja tuottaja. Hän on tunnettu menestyneistä ja humoristisista mykkäelokuvistaan sekä näyttävistä ja vaarallisista elokuvakohtauksista.
| Harold Lloyd | |
|---|---|
 Harold Lloyd vuonna 1936. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Harold Clayton Lloyd |
| Syntynyt | 20. huhtikuuta 1893 Burchard, Nebraska |
| Kuollut | 8. maaliskuuta 1971 (77 vuotta) Beverly Hills, Kalifornia |
| Ammatti | näyttelijä, tuottaja, ohjaaja, käsikirjoittaja |
| Puoliso | Mildred Davis (1923–1969) |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Hal Lloyd |
| Aktiivisena | 1913–1950 |
| Merkittävät roolit |
Tuhannen dollarin nousukas Keltanokka Pikkuveli |
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Lloyd on Charles Chaplinin ja Buster Keatonin ohella suosituimpia ja vaikutusvaltaisimpia mykkäelokuvien komedianäyttelijöitä. Hän teki yli 200 komediaelokuvaa, mykkä- ja äänielokuvia, vuosina 1913–1947. Hänen tunnetuin hahmonsa on silmälasipäinen ”Harold”.
Lloyd on yksi Yhdysvaltain elokuva-akatemian perustajista. Hänellä on kaksi tähteä elokuvaurastaan Hollywood Walk of Famella, osoitteissa 1501 Vine Street ja 6840 Hollywood Boulevard.
Lapsuus ja varhainen ura muokkaa
Lloyd syntyi 20. huhtikuuta 1893 Burchardissa Nebraskassa, mutta muutti perheen kanssa länteen, kun perheen isä J. Darcie ”Foxy” Lloyd (1864–1947) epäonnistui liikeasioissaan. Hänen äitinsä oli Elisabeth Fraser Lloyd. Hän kävi koulunsa Denverissä ja San Diegossa. Lloyd oli ollut mukana teatterissa jo lapsuudessaan ja aloitti näyttelemisen yksikelaisissa komediaelokuvissa, kun hän muutti San Diegoon, Kaliforniaan vuonna 1912. Lloyd alkoi työskennellä Universal-elokuvayhtiössä ja ystävystyi vaikeuksissa olleen ohjaajan Hal Roachin kanssa. Monissa lyhytelokuvissa esiintynyt vuonna 1914 kehitelty hahmo Lonesome Luke oli imitaatio Charles Chaplinin kulkurista. Vuonna 1918 he keksivät sympaattisen ja silmälasipäisen hahmon, jonka nimi elokuvissa oli aina Harold. ”Harold” toimi myöhemmin yhtenä esikuvana Teräsmiehen Clark Kentille. Kuten Kent, myös Lloyd pystyi salaamaan henkilöllisyytensä ottamalla lasit pois päästään.
Lloydille tapahtui onnettomuus 1919, kun lavastuksena käytetty pommi osoittautui oikeaksi. Hän menetti oikean kätensä peukalon ja etusormen sekä hetkellisesti näkönsä. Onnettomuuden jälkeen hän käytti melko huomaamatonta proteesia ja ihonväristä käsinettä. Proteesistaan huolimatta Lloyd suoritti useimmat vaaralliset stunttinsa itse.
Elokuvaura muokkaa
Vuoden 1921 alussa Lloyd ja Roach siirtyivät täyspitkiin komedioihin ja tekivät elokuvia kuten Miehuutta, rohkeutta ja karskeita miehiä, Tuhannen dollarin nousukas ja Salamaa ja jyrinää. Kaksikon tiet erosivat vuonna 1924 ja Lloyd alkoi itsenäisesti tuottaa omia elokuviaan, kuten Ujo poika, Keltanokka, Pikkuveli ja Hiljaa mäissä. Kaikki nämä elokuvat olivat erittäin suosittuja ja tuottoisia. Menestyksen myötä Lloydista tuli yksi varakkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista henkilöistä varhaisessa Hollywoodissa.
Lloydin viimeinen mykkäelokuva oli Täällä ei pelätä vuodelta 1929, joka kuitenkin myöhemmin kuvattiin uudestaan äänen kanssa. Elokuva tuotti vähemmän kuin hänen aikaisemmat elokuvansa, ja tarkkojen suunnittelujen ja tuottamisten jälkeen hän julkaisi vielä muutamia äänielokuvia aina vuoteen 1947 asti.
Perhe muokkaa
Lloyd meni naimisiin entisen vastanäyttelijänsä Mildred Davisin (1901–1969) kanssa 10. helmikuuta 1923. Heille syntyi kaksi lasta: tytär Gloria (1924–2012) ja poika Harold Jr. (1931–1971), jotka myöhemmin menestyivät näyttelijöinä. Pari adoptoi myös 5-vuotiaan Marjorie-tyttären vuonna 1929. Avioliitto päättyi Mildredin kuoltua sydäninfarktiin vuonna 1969.
Eläkkeelle siirtyminen ja muu vaikuttaminen muokkaa
1930-luvun lopulla Lloyd menetti suosiotaan ja vetäytyi näyttelijän työstä. Hän tuotti vielä muutamia elokuvia ja työskenteli radiossa, kunnes jätti elokuvateollisuuden Diddlebockin synnin (1947) jälkeen. Hän oli mukana kansalais- ja hyväntekeväisyystyössä, erityisesti hän tuki Shrinerin liikuntarajoitteisille lapsille suunnattua järjestöä. Lloyd paneutui valokuvaukseen, johon kuuluivat 3D-valokuvaus ja varhaiset värifilmikokeilut. Jotkut varhaisemmista Technicolor-kokeiluista on kuvattu hänen kotonaan Beverly Hillsissä. Lloyd valokuvasi myös alastonmalleja, joiden kuvia päätyi miestenlehtiin.
Lloyd piti tekijänoikeutensa useimpiin elokuviinsa ja antoi harvoin esittää niitä eläkkeelle jääntinsä jälkeen. Siksi hän ei ollut yhtä tunnettu kuin Chaplin ja Keaton, joiden töitä oli paremmin saatavilla. Lisäksi ”Harold” yhdistettiin 1920-lukuun, ja jotkut sanoivat, että Lloydilta puuttui Chaplinin ja Keatonin ajattomuus. Vasta 1960-luvun alussa Lloyd sai takaisin paikkansa elokuvahistoriassa, kun hän tuotti kaksi tunnetuimmista elokuvakohtauksistaan koostuvaa elokuvaa, Komedian maailman (1962) ja Hauskat hetket (1963). Viimeisinä vuosinaan hän esitti elokuviaan yleisölle erilaisissa hyväntekeväisyys- ja opetustilaisuuksissa suurella menestyksellä.
Kuolema muokkaa
Lloyd kuoli 77-vuotiaana eturauhassyöpään 8. maaliskuuta 1971 Beverly Hillsissä Kaliforniassa. Hänet on haudattu Forest Lawn Memorial Parkin hautausmaalle Glendaleen, Kaliforniaan.
Valikoitu filmografia muokkaa
- Over the Fence, (1917)
- Kysy isältä (Ask Father, 1919)
- Läpi harmaan kiven (Get Out and Get Under, 1920)
- Unissakävelijä (High and Dizzy, 1920)
- Keikari Villissä lännessä (An Eastern Westerner, 1920)
- Kummitustalo (Haunted Spooks, 1920)
- Seurapiirihai (Among Those Present, 1921)
- Ilmojen halki (Never Weaken, 1921)
- Junamatka (Now or Never, 1921)
- Meripojan elämää (A Sailor-Made Man, 1921)
- Miehuutta, rohkeutta ja karskeita miehiä (Grandma's Boy, 1922)
- Tohtori Jack (Dr. Jack, 1922)
- Salamaa ja jyrinää (Why Worry?, 1923)
- Tuhannen dollarin nousukas (Safety Last!, 1923)
- Ujo poika (Girl Shy, 1924)
- Kuumaa vettä (Hot Water, 1924)
- Keltanokka (The Freshman, 1925)
- Seitsemännessä taivaassa (For Heaven's Sake, 1926)
- Pikkuveli (The Kid Brother, 1927)
- Hiljaa mäissä (Speedy, 1928)
- Täällä ei pelätä (Welcome Danger, 1929)
- Filmikärpänen (Movie Crazy, 1932)
- Kissan käpälä (The Cat's Paw, 1934)
- Aivotärähdys (The Milky Way, 1936)
- Diddlebockin synti (The Sin of Harold Diddlebock, 1947)
Palkinnot ja ehdokkuudet muokkaa
Palkinnot muokkaa
- 1953 Oscar-kunniapalkinto: komediamestari ja hyvä kansalainen.
Ehdokkuudet muokkaa
- 1951 Golden Globe: paras miespääosa musikaali- tai komediaelokuvassa Diddlebockin synti (1947)
Aiheesta muualla muokkaa
- Harold Lloyd Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Viralliset kotisivut
- Valokuvia Harold Lloydin elokuvista
- Harold Lloydin elokuvia katsottavissa ja ladattavissa Internet Archivessa
- Mykkäelokuvasivusto