Hannu Vainio
Hannu Antero Vainio (9. huhtikuuta 1928 Savonlinna – 5. huhtikuuta 2013 Rovaniemi) oli suomalainen metsänhoitaja, virkamies ja kirjailija, joka sai metsäneuvoksen arvonimen.[1]
Henkilöhistoria muokkaa
Vainion vanhemmat olivat metsänhoitaja Eino Vainio ja Tyyne Maria Eskolin ja puoliso vuodesta 1952 Pirkko Unelma Puljula. Vainio tuli ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulusta vuonna 1947 ja valmistui metsänhoitajaksi Helsingin yliopistosta vuonna 1953. Hän oli Metsähallituksen Meltauksen hoitoalueen harjoittelija vuoteen 1954 ja sitten avustava metsänhoitaja Luiron ja Kitisen hoitoalueilla. Sodankylän hoitoalueen apulaismetsänhoitaja Vainiosta tuli vuonna 1955. Hoitoalueen metsänhoitajana hän työskenteli 1967–1978, mutta myös metsähallinnon kehittämisen konsulttitehtävissä. Vuonna 1979 Vainiosta tuli Perä-Pohjolan piirikuntakonttorin ylimetsänhoitaja ja viimeksi työurallaan hän toimi Perä-Pohjolan piirikunnan piirikuntapäällikkönä 1985–1991. Metsäneuvoksen arvonimen Vainio sai vuonna 1990.[1]
Julkaisuja muokkaa
- Metsäosaston henkilöstön kehittäminen, 1977, Markku Rauhalahti, Hannu Vainio
- Kemijärvellä vaikuttaneet aluemetsähoitajat 1859–1992, 1992
- Tiellä Siperiaan: Bragge-Vainio-suvun alkuvaiheita ja Juho Wainion sekä hänen jälkeläistensä kohtaloita, 2007
- Metsänhoitajana Lapissa: muistelmia ja kokemuksia ajalta 1931–1991, 2009
- Tanssivat lohet ja pudonneet onkimiehet: kokemuksia Lapin metsissä ja vesillä ajalta 1942–1990, 2009
- Salaperäinen Sompiojärvi, 2010
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Hannu Vainio Biografiasampo. Viitattu 22.5.2022.