Hanna Brotherus
Hanna Maaria Brotherus (o.s. Saloheimo; s. 7. kesäkuuta 1968 Helsinki) on suomalainen koreografi, ohjaaja ja tanssitaiteilija ja kirjailija.[1]
| Hanna Brotherus | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Hanna Maaria Brotherus (o.s. Saloheimo) |
| Syntynyt | 7. kesäkuuta 1968 Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | koreografi, ohjaaja ja tanssitaiteilija |
| Käsikirjoittaja | |
| Alma mater | Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, Amsterdam School for New Dance Development |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
| Elonet | |
Ura muokkaa
Tanssi ja teatteri muokkaa
Brotherus opetti vuosina 1998–2000 liikunnallista ilmaisua Kallion lukiossa.
Vuonna 2000 Helsingin Diakonissalaitos kutsui Brotheruksen taiteelliseksi koordinaattoriksi. Tämä oli uusi avaus sosiaalityön ja taiteen välillä. Vuosina 2000–2005 hän teki taidetta yhdessä vähäosaisten, kuten asunnottomien, lastenkotilasten ja päihderiippuvaisten kanssa.[2][3] Myös Diakonissalaitoksen jälkeen Brotherus on jatkanut työskentelyä erilaisten ihmisryhmien parissa. Ei-tanssitaustaisten ryhmien ja tanssi- tai teatterialan ammattilaisten yhteistyönä syntyneet teokset ovat muodoltaan tanssielokuvia ja näyttämöteoksia, joita on esitetty sekä teattereissa että Marian sairaalan käytävillä.[4][5]
Freelance-taiteilijana Brotherus on työskennellyt muun muassa Kansallisteatterissa, Tanssiteatteri Hurjaruuthissa ja Tampereen Työväen Teatterissa sekä opettanut Teatterikorkeakoulussa.[6]
Työskentelyllään Brotherus pyrkii muuttamaan maailmaa suvaitsevaisemmaksi. Hänen teoksiaan on luonnehdittu yhteiskuntaa tarkasteleviksi, koskettaviksi ja toivoa luoviksi.[7] Teoksista tunnetuimpia ovat muun muassa turvapaikanhakijoiden elämäntarinoista kertonut Paperiankkuri (Suomen Kansallisteatteri 2011)[8] ja vanhusten sotamuistoja käsitellyt Silmissäni mennyt (Helsingin Kaupunginteatteri 2009)[9].
Vuonna 2014 Brotherus sai Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton myöntämän tanssin mainetekopalkinnon.[10] Hänelle myönnettiin viisivuotinen Taiteen edistämiskeskuksen taiteilija-apuraha vuonna 2015.[11]
Kirjallinen ura muokkaa
Brotheruksen esikoisteos, autofiktiivinen WSOY:n kustantama romaani Ainoa kotini: romaani ilmestyi maaliskuussa 2021.[12] Kirja käsittelee Brotheruksen elämänkokemuksia fiktiivisin keinoin, ja aiheina ovat muun muassa lapsuus ja äitiys, perhe- ja parisuhteet sekä keskeneräisyyden hyväksyminen.[13] Teoksesta tuli menestys, ja se oli heti ilmestymisensä jälkeen huhtikuussa kolmanneksi luetuin kotimainen kaunokirja.[14] Heinäkuuhun 2021 mennessä kirjaa oli myyty esikoisromaanille poikkeukselliset 30 000 kappaletta, ja se sai yleisöltä erittäin positiivisen vastaanoton.[15]
Brotherus julkaisi toisen autofiktiivisen romaaninsa Henkeni edestä syyskuussa 2022. WSOY:n kustantama kirja käsittelee naisen ikääntymistä, yksinäisyyttä ja perhesuhteiden muutoksia.[16] Helsingin Sanomien kriitikko Maaria Ylikangas teilasi teoksen vetoamalla sen tunnustuksellisuuteen, kielellisen ajattelun heikkouteen ja liian samankaltaiseen käsittelytapaan kuin esikoisteoksessa.[17]
Huhtikuussa 2024 Brotherus julkaisee kolmannen romaaninsa, Äitini, tyttäreni (Tammi). Projektin oli alunperin tarkoitus olla Brotheruksen ja tämän tyttären Elsa Brotheruksen yhteinen, mutta tytär vetäytyi projektista myöhemmin.[18]
Luonnehdintoja muokkaa
Brotherus on yhteisö- ja yleisötyön osaaja, jonka työn keskiössä on kohtaaminen: kohtaaminen kahden ihmisen, ihmisryhmien tai esiintyjien ja yleisön välillä.[6]
"Brotherus on parhaimmillaan moniselitteisten tunnelmien luojana."[19]
"[En lähde täältä salaa] on varmasti yksi komeimmista ja hienoimmista kuolemaa ja elämän rajallisuutta käsittelevistä tanssiteoksista."[20]
Tausta ja opinnot muokkaa
Innostus tanssiin alkoi jo nuorena, kun Brotheruksen äiti vei lapsiaan katsomaan säännöllisesti balettia. Brotherus ihastui erityisesti Tšaikovskin Pähkinänsärkijään ja halusi itsekin tanssijaksi.[21] Brotherus aloitti tanssin balettikoulussa viisivuotiaana. Tanssija Airi Säilän balettikoulussa huomattiin Brotheruksen kyvyt, ja opettaja kannustikin häntä hakemaan vaativampaan opetukseen.[22] 11-vuotiaana hänet valittiin Oopperan balettikouluun, mutta vanhemmat eivät antaneet hänen jatkaa tanssimista, sillä pelkäsivät uravalinnan olevan taloudellisesti epävakaa.[5]
Brotherus valmistui ylioppilaaksi Kallion ilmaisutaidon lukiosta vuonna 1988.[23] Lukion opettaja kannusti Brotherusta takaisin tanssin pariin ja hakeutumaan Teatterikorkeakouluun.[22]
Brotherus pyrki Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen linjalle ja pääsi sisään.[5] Vuoden 1993 Brotherus opiskeli tanssia Amsterdamin School for New Dance Developmentissa, ja valmistui tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 1994. Tanssipedagogiset opettajaopinnot hän suoritti vuonna 1996.[24][23]
Brotheruksen taiteilijaidentiteettiin on voimakkaasti vaikuttanut hänen oma elämänsä neljän lapsen äitinä. Lapset ovat esiintyneet monissa töissä, jotka ovat käsitelleet sukupolvien välistä yhteyttä tai sisaruutta.[7] Hän on myös kertonut tehneensä paljon tanssielokuvia, sillä kuvaukset on liveteoksia helpompaa sovittaa lapsiperhearkeen[3]. Brotheruksen entinen puoliso Antti Ikonen ja poika Johannes Brotherus ovat säveltäneet useisiin Brotheruksen töihin musiikkia.[24][21]
Yksityiselämä muokkaa
Brotherus syntyi autoinsinööri-isän ja farmaseutti-äidin perheen esikoiseksi. Lapsuuden Brotheruksen perhe asui Tuusulassa, jossa hän myös kävi koulunsa ennen lukiota. Hänellä oli kaksi sisarusta, joista erityisen läheinen oli pikkusisko, vaatesuunnittelija Laura Saloheimo. Saloheimon sairastuminen teini-iässä anoreksiaan ja myöhemmin kuolema aikuisena rintasyöpään vaikuttivat Hanna Brotherukseen suuresti.[5][21][22][25]
Brotherus tutustui ensimmäiseen aviomieheensä, muusikko Antti Ikoseen, kun Ikonen sävelsi musiikin Brotheruksen Teatterikorkeakoulun lopputyöhön. He alkoivat seurustella ja menivät myöhemmin naimisiin.[24] Pariskunnalla on neljä aikuista lasta: Robert, Kuumaa-yhtyeen laulaja ja muusikko Johannes Brotherus, näyttelijä Amos Brotherus ja laulaja-lauluntekijä Elsa Brotherus.[26] Perhe asui pitkään Helsingin Kumpulassa, jossa Hanna Brotherus tuli naapurustolle tutuksi ohjaamalla lasten tanssitunteja Kumpulan kylätilassa.[24] Hanna Brotherus ja Antti Ikonen erosivat vuonna 2013.[27]
Esikoiskirjaa kirjoittaessaan Hanna Brotherus ymmärsi kärsineensä lähes koko ikänsä ortoreksisesta syömishäiriöstä, jota ankara baletti- ja tanssimaailma oli ruokkinut.[28]
Valokuvaaja Elina Brotherus on Hanna Brotheruksen pikkuserkku.[29]
Vuonna 2018 Brotherus avioitui muusikko Mikko Kuustosen kanssa.[30] He kertoivat eronneensa vuonna 2023. Brotherus asuu Helsingissä.[31]
Tunnetuimmat teokset muokkaa
Näyttämöteokset muokkaa
- Silmissäni mennyt, Helsingin Kaupunginteatteri 2008. Teoksessa esiintyi 33 ikäihmistä, teema oli heidän lapsuusmuistonsa ja sota-ajan kokemukset (säv. Antti Ikonen)
- En lähde täältä salaa, Zodiak - Uuden tanssin keskus 2009. Tanssiteos kolmelle ammattitanssijalle ja Koiton Laululle, jossa 50-henkinen kuoro tanssi ja lauloi teoksen (säv. Reijo Aittakumpu, puvut Karoliina Koiso-Kanttila)
- Paperiankkuri, Suomen Kansallisteatteri 2011. Ohjaus ja koreografia turvapaikanhakijoiden elämäntarinoita käsittelevään näyttämöteokseen (säv. Sanna Salmenkallio, puvut ja lavastus Katri Rentto)
- Tanssiaiset, Helsingin Kaupunginteatteri 2012. Irene Nemirovskin äiti-tytärsuhdetta käsittelevän romaanin pohjalta luotu teos tanssijoille ja näyttelijöille (säv. Sanna Salmenkallio, puvut ja lavastus Alisha Davidow)
- I stopped my body, Marian sairaala 2012. Syövästä toipuvien naisten ja näyttelijöiden ja tanssijan voimin toteutettu tanssiteos (musiikki Mikko Kuustonen, Marzi Nyman ja Jukka Perko)
- Fellmanin pelto, yhteistyö Kaisa Salmen kanssa, Lahti 2013. Yhteisöllinen teos 10 000 ihmiselle Suomen sisällissodan vankileirin muistoista
- Hanna B, sooloteos, Helsinki, Kansallisteatteri 2015. Henkilökohtainen matka taiteilijana, naisena ja äitinä. (musiikki Johannes Brotherus)
Tanssielokuvat muokkaa
- Ole aina luonamme (yhteistyössä Hanna Haaslahti) 2002
- Minun onneni on pyöreä (yhteistyössä Elina Brotherus, Lauri Astala, Antti Ikonen) 2007
- Stäng dörren (yhteistyössä Aada Niilola, Karoliina Koiso-Kanttila) 2007
- Syvä hengitys sisään (yhteistyössä Päivi Takala) 2010
- International faces of dance (yhteistyössä Emil Sallinen) 2014
Kirjalliset teokset muokkaa
- Ainoa kotini: Romaani. WSOY 2021. ISBN 978-951-0-46417-5
- Henkeni edestä: Romaani. WSOY 2022. ISBN 978-951-0-48148-6
- Äitini, tyttäreni. Tammi 2024.
Lähteet muokkaa
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on 2015, s. 77. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ af Hällström, Jaana: Kulttuuri ja taide voivat muuttaa elämän hdl.fi. 20.3.2024. Helsingin diakonissalaitos. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ a b Vänttinen, Pekka: Hanna Brotherus web.uniarts.fi. 2/2010. Teatterikorkeakoulu. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Jyrkkä, Hannele: Tanssitaiteilija Hanna Brotherus teki itselleen ensimmäisen sooloesityksen 47-vuotiaana Helsingin Sanomat. 20.5.2015. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ a b c d Väärämäki, Heidi: Jumppakengät jäivät muistuttamaan kuolleesta siskosta HS.fi. 17.12.2012. Viitattu 6.11.2021.
- ↑ a b Kivimäki, Tarja: Hanna Brotherus vetää Herätysliikettä Kampissa maanantaisin Kirkko ja kaupunki. 20.09.2016. Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ a b Räsänen, Auli: Taiteilijaelämää neljän lapsen ehdoilla Helsingin Sanomat. 7.12.2004. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Hanna Brotherusksen ja Mikko Kuustosen esittelyyt Turia. Viitattu 15.12.2023.
- ↑ Silmissäni mennyt Helsingin kaupunginteatteri. Viitattu 22.9.2015.
- ↑ Tanssin ja Sirkuksen Maineteko -palkinnot 2000-2021 Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto. Viitattu 6.11.2021.
- ↑ Taiteilija-apuraha 16 tanssitaiteilijalle 19.6.2014. Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 6.11.2021. Viitattu 6.11.2021.
- ↑ Pasi Kostiainen: Mikko Kuustonen tuli isäksi vain 24-vuotiaana – paljastaa nyt tytärtensä varhaisista vuosista asian, joka kaduttaa vielä tänäkin päivänä Ilta-Sanomat. 5.4.2022. Viitattu 5.4.2022.
- ↑ Ainoa kotini wsoy.fi. Kustannusosakeyhtiö WSOY. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Mitä Suomi lukee? Huhtikuu 2021 Kirjakauppaliitto.fi. Kirjakauppaliitto. Viitattu 8.4.2021.
- ↑ Rinta-Tassi, Minna: Syömishäiriö, huumeongelma, syöpä ja avioero – Hanna Brotherus kirjoitti rehellisen esikoiskirjan, josta tuli heti menestys Yle.fi. 4.7.2021. Yleisradio. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Henkeni edestä wsoy.fi. Kustannusosakeyhtiö WSOY. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Ylikangas, Maria: Hanna Brotheruksen toinen kirja on kiusallista luettavaa Helsingin Sanomat. 4.11.2022. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Mattila, Mikael: Eeva: Hanna Brotheruksen ja hänen tyttärensä välit katkesivat kuukausiksi – tunteikas kohtaaminen mökillä Ilta-Sanomat. 3.4.2024. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Säkö, Maria: Elämän ääripäät kohtaavat sairaalassa. Helsingin Sanomat 13.10.2012. Arvostelun verkkoversio.
- ↑ Tossavainen, Jussi: Vahva kuolemakuoro vie lähdön kynnykselle. Helsingin Sanomat 22.8.2009. Arvostelun verkkoversio.
- ↑ a b c Pystynen, Venla: Mutsi murehtii, mutta poika pärjää Helsingin Sanomat. 6.3.2020. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ a b c Enckell, Lisa: Koreografi Hanna Brotherus: Rakkaus tanssiin on pitänyt minut hengissä Yle.fi. 25.05.2018. Yleisradio. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ a b CV Hanna Brotheruksen verkkosivut. Viitattu 6.11.2021.
- ↑ a b c d Väntänen, Sari: Hanna Brotherus - liikuttaja Limingantieltä. Kumposti, 18.12.2008, s. 5. Kumpula-seura. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Siistonen, Miia: Koreografi Hanna Brotherus suurten elämänmuutosten jälkeen: ”Uskoni rakkauteen on loputon” Anna. 30.5.2019. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Pesonen, Hanna: Näyttelijä Amos Brotheruksella on kolme sisarusta, joista kaikki ovat esiintyviä taiteilijoita – vanhempien ero oli kova paikka Me Naiset. 18.2.2024. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Laari, Susanna: Hanna ja Johannes Brotherus: Äidinrakkaus ei ole lapsen omistamista Me Naiset. 5.4.2014. Arkistoitu 22.7.2015. Viitattu 22.9.2015.
- ↑ Makkonen, Nita: Hanna Brotherus kertoi Ylen lähetyksessä kärsivänsä syömishäiriöstä – neljän lapsen äiti joutui kohtaamaan totuuden Ilta-Sanomat. 21.3.2021. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Heinonen, Riikka: Pikkulasten äitinä Hanna Brotherus oli aina huolissaan jostakin – nyt hän haluaisi oppia yhden asian Anna. 1.4.2024. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Yllätyshäät! Mikko Kuustonen ja Hanna Brotherus sanoivat tahdon – intiimi vihkimisseremonia läheisten kesken Ilta-Sanomat. 28.5.2018. Viitattu 28.5.2018.
- ↑ Hanna Brotherus: Äitiys on vaikeinta ja parasta tässä maailmassa. Vantaan Sanomat. 20.10.2015. Arkistoitu 24.10.2015. Viitattu 22.10.2015.