Halvar von Fieandt
Halvar Magnus von Fieandt (11. maaliskuuta 1879 Nurmes – 12. toukokuuta 1936 Helsinki) oli suomalainen lääkäri. Hän oli Suomen ensimmäisiä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäreitä, ja häntä arvostettiin niin praktikkona kuin tutkijanakin.[1][2]
Halvar von Fieandtin vanhemmat olivat piirilääkäri, professori Karl Johan von Fieandt ja Eva Maria von Essen. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1897 ja valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen kandidaatiksi 1901, lääketieteen lisensiaatiksi 1906 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1912. Von Fieandt erikoistui korva-, nenä- ja kurkkutauteihiin ja hän teki opintomatkoja Saksaan, Itävaltaan ja Tanskaan.[2][3]
Von Fieandt oli Helsingin yliopiston patologis-anatomisen laitoksen assistenttina 1911–1918 ja patologisen anatomian dosenttina 1912–1913. Hän toimi Helsingin yleisen sairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautiosaston apulaislääkärinä 1912–1915, Henkivakuutusyhtiö Suomen lääkärinä 1914–1936 ja oli viimeksi Sairaala Mehiläisen ylilääkärinä 1935–1936.[2][3]
Halvar von Fieandt oli naimisissa vuodesta 1907 arkkitehti Maj Krogeruksen kanssa.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 2, p. 1351. Otava 1968.
- ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ a b Tri H. M. von Fieandt kuollut, Helsingin Sanomat, 13.05.1936, nro 128, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla muokkaa
- Fieandt, Halvar von hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)