Wikipedia

Hagar Olsson

suomenruotsalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko, näytelmäkirjailija ja kääntäjä

Alli Hagar Olsson (16. syyskuuta 1893 Kustavi – 21. helmikuuta 1978 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko, näytelmäkirjailija ja esseisti. Häntä pidetään yhtenä suomalaisen modernismin uranuurtajista.[1]

Hagar Olsson
Henkilötiedot
Syntynyt16. syyskuuta 1893
Kustavi
Kuollut21. helmikuuta 1978
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti kirjailija
arvostelija
kääntäjä
Kirjailija
Äidinkieliruotsi
Tuotannon kieliruotsi, suomi
Aikakausi modernismi
Esikoisteos Lars Thorman och döden (1916)
Pääteokset Chitambo (1933)
Arbetare i natten (1935)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Valtion kirjallisuuspalkinto (1933, 1940, 1949, 1961)
Ruotsin akatemian Suomi-palkinto (1966)

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä ja ura muokkaa

Olssonin isä oli kirkkoherra ja sai viran Ahvenanmaan saaristosta, minne perhe muutti Kustavista Hagarin ollessa lapsi. Hagar kävi koulua Turussa. Vuonna 1906 perhe muutti Räisälään ja Olsson valmistui ylioppilaaksi viipurilaisesta Svenska fruntimmersskolanista 1913. Isä toivoi tyttärestä konttorivirkailijaa ja laittoi hänet kauppakouluun. Olsson valmistui Högre svenska handelsläroverketistä 1914, mutta aloitti sen jälkeen humanistiset opinnot yliopistossa. Opinnot jäivät kesken Olssonin ryhdyttyä toimittajaksi ja kirjailijaksi. Hän aloitti kriitikkona Studentbladet-lehdessä 1916 ja seurasi syksyllä 1918 Olaf Homénia Dagens Press -lehden johtavana kirjallisuuskriitikkona. Olsson oli yksi aikansa harvoista ammattikriitikoista.[1]

Vuonna 1916 ilmestyi Olssonin esikoisteos Lars Thorman och döden, joka vastusti dagdrivare-polven kyynisyyttä ja julisti modernismin elämäntunnetta. Olssonin proosa lähestyy ekspressionismia sikäli kuin hän rinnastaa yksilöiden ja kulttuurien elämän, syntymän ja kuoleman. Hänen pääteoksenaan pidetään romaania Chitambo vuodelta 1933.[2] Tärkeitä hänen tuotannossaan ovat myös karjalaiskertomus Träsnidaren och döden (1940), joka käännettiin suomeksi (Karjalainen vaeltaja), saksaksi, englanniksi ja tanskaksi sekä omaelämäkerrallinen Kinesisk utflykt (1949), josta ilmestyi Eeva-Liisa Mannerin suomennos Silkkimaalaus vuonna 1954.[1]

Myös Olssonin näytelmät edustavat varhaista suomalaista sekä ruotsinkielistä ekspressionismia; hän kuvaa synkistyvää maailmantilannetta pasifistisesta näkökulmasta näytelmässä S.O.S. (1928), ja näytelmä Lumisota (1939) kiellettiin eikä sitä esitetty ennen kuin vuonna 1958.[2]

Vuonna 1925 ilmestyi Olssonin esseekokoelma Ny generation.[1] Olssonin esseetuotannon huippua edustaa kokoelma Arbetare i natten (1935), jossa hän kirjoittaa muun muassa C. J. L. Almqvistista ja modernismista. Olsson osallistui läpi uransa ajankohtaiseen kulttuurikeskusteluun, myös 1960-luvun Salama-sotaan. Häntä on luonnehdittu julistajaksi ja nuoren tasavallan kulttuurielämän omaksitunnoksi.[3]

Olsson oli aktiivisesti mukana kirjoittajana ja toimittajana aikansa kirjallisuuslehdissä Ultrassa (1922)[1] ja Quosegossa.[4]

Olsson toimitti runoilija Edith Södergranin teoksia ja kävi kirjeenvaihtoa tämän kanssa. Hän julkaisi myöhemmin Södergranin hänelle kirjoittamat kirjeet kommenteillaan varustettuna. Hänen Södergranille kirjoittamansa kirjeet, kuten lähes kaiken muunkin, Södergran hävitti. Olsson luo kirjekokoelmassa kuvaa, että hän olisi ainoa, joka tunsi todella Södergranin ja pystyi tulkitsemaan tämän tekstejä. Tämän sekä yleisesti Olssonin Södergranista luoman kuvan on usea tutkija kiistänyt.[5]

Olssonin tuttavapiiriin kuuluivat Södergranin lisäksi muiden muassa Karin Allardt-Ekelund, Jörn Donner, Honorine Hermelin ja Olof Lagercrantz. Nuorena hän oli kihloissa R. R. Eklundin kanssa.[1] Kuvanveistäjä, akateemikko Wäinö Aaltonen tutustui ja rakastui Olssoniin vuonna 1925. Heillä oli lyhyt suhde Aaltosen avioliitosta huolimatta. Keväällä 1926 romanttinen suhde muuttui taiteelliseksi yhteistyöksi, kun Aaltonen teki useita kansikuvia ja kuvituksia Olssonin kirjoihin sekä suunnitteli lavastuksen näytelmään Hjärtats pantomin.[6]

Teokset muokkaa

Kirjoittanut muokkaa

  • Lars Thorman och döden, 1916
  • Själarnas ansikten, 1917
  • Kvinnan och nåden, 1919
  • Ny generation, 1925
  • Mr Jeremias söker en illusion, 1926
  • S O S, 1928
  • På Kanaanexpressen, 1929
  • Det blåser upp till storm, 1930
  • Det blåa undret, 1932
  • Chitambo, 1933
  • Arbetare i natten, 1935
  • Träsnidaren och döden, 1940
  • Jag lever, 1948
  • Kinesisk utflykt, 1949
  • Kärlekens död, 1952
  • Rövaren och jungfrun, 1952
  • Tidiga fanfarer och annan dagskritik, 1953
  • Hemkomst, 1961
  • Tidig dramatik, 1962
  • Möte med kära gestalter, 1963
  • Tidig prosa, 1963
  • Drömmar, 1966
  • Ridturen och andra berättelser, 1968
  • Hitchcock kommer på besök, 1987

Toimittanut muokkaa

Tunnustuksia muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f Holmström, Roger (suom. Heli Alanko): Olsson, Hagar Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.6.2002. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 5.3.2022.
  2. ↑ a b Rantala, Risto – Turtia, Kaarina (toim.): Otavan kirjallisuustieto, s. 552. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  3. ↑ ”Olsson, Hagar”, Otavan Suuri Ensyklopedia 6, s. 4845–4846. Helsinki 1979. ISBN 951-1-05122-9
  4. ↑ Jansson, Mats: ”Crossing borders: Modernism in Sweden and the Swedish speaking part of Finland”, The Oxford Critical and Cultural History of Modernist Magazines: Europe 1880–1940, 1, s. 673–677. Toimittaneet Peter Brooker, Sascha Idu ja Christian Weikop. Oxford University Press. Teoksen maksullinen verkkoversio.
  5. ↑ Rahikainen (2014), s. 391–392.
  6. ↑ Ahtola-Moorhouse, Leena: Aaltonen, Wäinö (1894 - 1966) Kansallisbiografia (maksullinen verkkoartikkeli). 16.9.1997 (päivitetty 19.4.2016). Suomalaisen kirjallisuuden seura SKS. Viitattu 8.4.2024.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Enckell, Olof: Den unga Hagar Olsson: Studier i finlandssvensk modernism 2. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, 324. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1949. ISSN 0039-6842. Teoksen verkkoversio.
  • Fridell, Lena: Hagar Olsson och den nya teatern: Teatersynen speglade i teaterkritiken 1918–1929 och i Hjärtats pantomin. Diss. Göteborg: Göteborgs universitet, 1973.
  • Holmström, Roger: Hagar Olssons manuskript: Kommenterad förteckning. Skrifter utgivna av Åbo Akademis bibliotek, 18. Åbo: Åbo Akademi, 1989. ISSN 0355-9114. ISBN 951-649-584-2.
  • Holmström, Roger: Hagar Olsson och den öppna horisonten: Liv och diktning 1920–1945. Esbo: Schildt, 1993. ISBN 951-50-0623-6.
  • Holmström, Roger: Hagar Olsson och den växande melankolin: Liv och diktning 1945–1978. Esbo: Schildt, 1995. ISBN 951-50-0726-7.
  • Holmström, Roger: ”Olsson, Hagar (1893–1978)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 355–358. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
  • Kuhlefelt, Eva: Dekadens och queer i Hagar Olssons tidiga prosa. Diss. Helsingfors: Helsingfors universitet, 2018. ISBN 978-951-51-4515-4. Teoksen verkkoversio.
  • Meurer-Bongardt, Judith: Wo Atlantis am Horizont leuchtet oder eine Reise zum Mittelpunkt des Menschen: Utopisches Denken in den Schriften Hagar Olssons. Diss. Åbo: Åbo Akademis Förlag, 2011. ISBN 978-951-765-610-8. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Varpio, Yrjö: Hagar Olssonin näytelmä S.O.S. (1928) ja sen suhde ekspressionismiin. Acta Universitatis Tamperensis, A:67. Tampere: Tampereen yliopisto, 1975. ISSN 0496-7909. ISBN 951-44-0365-7.
  • Wegelius, Maria: Civilisation kontra inre människa: En studie i ”Jag lever” med utgångspunkt i Hagar Olssons 40-tal. Meddelanden från litteraturvetenskapliga institutionen, 16. Åbo: Åbo Akademi, 1991. ISSN 0358-3988. ISBN 951-649-948-1.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Olsson, Hagar hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  • Hagar Olsson The History of Nordic Women's Literature (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hagar_Olsson&oldid=22312398”