Haapavesi (Ruokolahti)

Haapavesi on järvenosa varsinaisen Saimaan itäpuolella Ruokolahdella ja Imatralla Etelä-Karjalan maakunnassa.

Haapavesi (järvenosa: Saimaa)
Maanosa	Eurooppa
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Etelä-Karjala
Kunnat	Ruokolahti, Imatra
Koordinaatit	61°19′N, 28°43′E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Vuoksen vesistö (04)
Valuma-alue	Ala-Saimaan lähialue (04.112)
Tulouomat	Virmutjoki, Käringinjoki, Lanjoki, Suuroja
Taajamat	Rasila
Järvinumero	ei omaa numeroa (sisältyy 04.112.1.001)
Mittaustietoja (järvenosa)
Pinnankorkeus	75,7 m
Pituus	20 km
Leveys	12 km
Pinta-ala	noin 46 km²
Keskisyvyys	7,1 m
Suurin syvyys	31 m
Valuma-alue	403 km²
Saaria	160
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Maantietoa

Haapaveden rajaus on tulkinnanvarainen asia. Tässä on seurattu erään vesistöhoidollisen projektin rajausta, joka perustuu sen hydrologiseen valintaan. Siihen on vaikuttanut vesistöalueella sijaitsevat pitkät pengerpadot ja vesistöalueen kapeat salmensuut, jotka kaikki eristävät järvenosan tehokkaasti niin kutsutusta Suur-Saimaasta. Järvenosan asiat käsitellään tässä yhteydessä Haapaveden pääselän ja sivuselkien aihekokonaisuuksina.

Järvenosan pääselkä

Haapaveden pääselkä on 20 kilometriä pitkä ja 8 kilometriä leveä eteläisellä Saimaalla sijaitseva järvenselkä. Vesialueen pinta-ala on 31 neliökilometriä (km²). Ilmoitettu leveys ei vastaa veneilijän saamaa vaikutelmaa, sillä sitä kasvattaa pitkät ja kapeat sivusuuntaiset lahdet. Järvenselän keskivaiheen suurin leveys on ilman lahtia kolme kilometriä. Se sijaitsee niin Suur-Saimaan itäpuolella ensimmäisen ja toisen Salpausselän välissä. Selän koillispuolen rannat ovat mannerta, mutta lounaispuolella sijaitsee kaksi suurta saarta: Äitsaari (74 km²) ja Salosaari (26 km²). Saarien välistä kulkee Ravalinsalmi, jonka eteläpää kapenee alle 10-metriseksi Suikkalansalmeksi. Pääselkä on Rasilan kohdalla vain 250 metriä leveä Ukonsalmi ja riippuukin tulkinnasta, kuuluuko sen kaakkoispuolella sijaitseva Kaljaniemenselkä pääselkään. Kaljaniemenselkä on joka tapauksessa katkaistu 700-metrisellä Kaljaniemen pengertiellä, joka yhdistää Imatran Kaukopään kartonkitehtaat Salosaaren Kaljanniemeen. Kaljaniemenselän vesi pääsee virtaamaan etelään vain kapean ja suljettavan silta-aukon kautta. Haapaveden luoteispää kapenee Syyspohjanlahdeksi, joka on viisi kilometriä pitkä. Lahden lounaisranta kuuluu Tetriniemelle, jonka kärjessä sijaitsee Ihalanniemi. Niemen takana sijaitsevat suojaisat Ihalanlahti ja Sourunlahti. Tetrinemen ja Äitsaaren välissä kulkee 6,5 kilometriä pitkä Ihalansalmi, joka johtaa Kurenvirran kapeikosta Raaniemenselälle. Salmen länsipäässä on avoin Suolahti. Myös Virmutjoen ja Alakylän kylien kohdalla on kaksi lahtea: Kitisenlahti ja vuonomainen Virmutjoensuu. Niiden väliin työntyy niemi, jonka päässä sijaitsee niemeen maatunut Inkilänsaari. Myös Kaljaniemenselällä on lahtia. Pappilanlahti sijaitsee Rasilan eteläpuolella ja laguunimainen Törönlahti jää tämän kaakkoispuolelle.

Haapaveden pääselällä on yli 100 saarta tai luotoa. Suuria saaria ovat esimerkiksi Ihalansalmen suulla sijaitsevat Kaipaansaari ja Kotkatsaari, johon tulee Äitsaaresta tie. Ravalinsalmen suulla sijaitsee Salonpäänsaaret, jotka ovat yhdistyneet maatumalla yhteen. Salonpäänsaaret suojaa Salonsaaren kivitä Salonpäänlahtea, jossa sijaitsee vielä Javanto. Kontionpää näyttä järveltä katsoen saarelta, mutta se on kannaksella kiinni rannassa. Vastapäätä järveä sijaitsevan Inkilänsaaren tilanne on samanlainen. Ravalinsalmen eteläosassa sijaitsevat saaret Huhhuu ja Venäinsaari. Kaljaniemenselällä on pieni saaristo. Saaristossa Hämeensaari sijaitsee veneväylän vieressä, mutta Kartsaari ja Koivuniemi, joka on pengertiellä yhteydessä mantereeseen, sulkevat taakseen laguunin.

Haapaveden syvyys on enimmäkseen yli 10 metriä . Sen pohjassa kulkee syvännejakso, jonka selkeimmän osan muodostaa Ukonsalmi. Sen yli 25-metrinen syvänne painuu jopa 31 metrin syvyyteen. Sen katkaisee kummassakin päässä alle 10-metriset vesialueet. Keskellä Kaljaniemenselkää on yli 20-metrinen syvänne, joka on 27 metriä syvä. Inkilänsaaren molemmilla puolilla on omat syvänteet. Kaakon puolella sijaitsee 27-metrinen syvänne ja luoteispuolen lähes viisikilometrinen syvänne alittaa monessa kohtaa 25 metriä ja on syvimmillään 29 metriä. Tämä syvänne seuraa järvenselän koillisrantaa. Kaikki lahdet ja salmet, paitsi Ukonsalmi, ovat matalia.

Sivuselät

Haapaveden pääselän luoteispuolella sijaitsee toisen Salpausselän eteläpuolella Karonniemen ja Kyhyränsaaren jakama järvialue. Sen pituus on seitsemän ja leveys viisi kilometriä. Kartalta arvioiden sen pinta-ala on noin 15 neliökilometriä. Se on Kurenvirran kautta yhteydessä Haapaveden Ihalansalmeen. Kurenvirta aukeaa lännessä Raaniemenselkään, joka jatkuu kaakkoon päin kaventuen lopuksi Soinilanlahdeksi. Selän toinen suuri lahti on Mustalahti. Raaniemenselkä päättyy Veikonniemen ja Kyhyränsaaren väliseen kapeikkoon, josta aukeaa luoteeseen Tuomalanlahti. Kyhyränsaaren lounaispuolella aukeaa Kauvonselkä. Se saa sopivien tuulien vallitessa Suur-Saimaalta vettä ahtaan Vuosalmen läpi. Salmen kaakkoisranta kuuluu Härskiänsaarelle, joka seuraa pitkänä saarena kaakon suuntaan Soinilansalmeksi muuttuvaa Kauvonselkää. Salmen koillisrannat kuuluvat Äitsaarelle ja salmi päättyy Korosniemenselkään. Ennen sitä on salmi katkaistu 0,6 kilometrin pituisella pengertiellä, jonka länsipäähän on jätetty silta-aukko. Sivuselkien järvenpohja on hyvin tasaineneikä siinä esiinny merkittäviä syvänteitä. Sen syvyys on yleensä noin 3 metriä .

Haapaveden sivuselillä on yli 60 saarta ja luotoa. Selkäveden keskivaiheella sijaitsevat suurimmat saaret Kyhkyränsaari ja Lammassaari. Niiden ympärillä sijaitsee vielä Anterussaari, Oritsaari sekä Kotkatluoto ja Kukkoluoto. Raaniemenselällä sijaitsee saariryhmä, joka muodostuu esimerkiksi Kalliosaarista, Rahasaaresta, Koirasaaresta ja Oritsaaresta. Lahden pohjukassa sijaitsee Jussinsaari, jossa on vapaa-ajan asunto. Vuosalmen tukkii Kalmasaari, jossa on kaksi kummelia. Soimilansalmen suulla on toinen saariryhmä. Siihen kuuluu esimerkiksi Nuottasaari, Likoluodot, Kuusikko, Iso-Vastari, Pieni-Vastari, suurempi Vuosaari ja Haamaa.

Asutus ja liikenne

Haapavesi sijaitsee lähes kokonaan Ruokolahden kunnassa lukuun ottamatta Kaljaniemenselän itäpuoliskoa, joka kuuluu Imatran kaupungille. Samaisen selän itärannassa sijaitsee pieni Saarlammen asuinalue. Se sijaitsee aivan Rasilan eli Ruokolahden kirkonkylän vieressä. Rasilaan voidaan lukea myös Salosaaren asuinalueet Matikkala, Ukonsalmi, Ravalinmäki ja Vaittila. Salosaaressa on rantojen lähellä myös Pulkinniemen, Jaakkolan ja Suikkilan kulmakunnat. Pääselän itärannoilla sijaitsevat seuraavaksi ensin Haloniemi ja sitten Kitisenlahdella Alakylä ja Virmutjoensuussa Virmutjoen kylä. Syyspohjanlahdella Kotaniemi ja Ihalankylä eivät näy järvelle, vaikka ovatkin lähellä rantaa. Vastarannalla Äitsaarella suurimmat rantakylät ovat Lempiälä ja Ravali. Ihalansalmessa on viimeisenä Suolahden kulmakunta.

Sivuselkien suurin kylä on Utula, jossa on Alakylän ja Yläkylän asutuskeskittymät. Yhdessä Lahdenpohjan kanssa näiden peltoaukeat hallitsevat täällä järvenselän näkymiä. Vain Raaniemenselän Hännilä vetää koossa vertoja näille, mutta se ei näy hyvin järvelle.

Seudun liikenne on rakennettu Mikkelistä Imatralle johtavan kantatien 62 varaan. Tie yhtyy valtatiehen 6 Imatran Petsamossa. Tie seuraa järveä aluksi lähellä Haapaveden rantaa ja se haarautuu Syyspohjassa Kyläniemeen johtavaksi kylätieksi. Täältäkään suurille saarille johda tietä, vaan sinne pyrkivän on otettava ensin joko tie Rasilasta Ukonsalmen yli tai Kaljaniemen pengertie Imatralta päästäkseen Salosaarelle. Sieltä jatkuu tie Kouvolanlahti kiertäen Suikkalanniemeen, jossa ylitetään Suikkalansalmen silta Äitsaaren puolelle. Äitsaarella kulkee rengastie kylien kautta ympäri. Lisäksi Äitsaaresta on kiinteä tieyhteys Härskiänsaarelle Soinilansalmen ylitävältä pengertiltä. Äitsaaren eteläosasta pääsee edelleen Mietinsaarelle Karhusalmen lossilla.

Haapaveden järvenselälle on merkitty 2–5 metriä syvä veneväylä. Se alkaa etelästä Kaljaniemen pengertien veneaukosta, joka on kahdeksan metriä leveä ja 1,8 metriä syvä. Väylä on viitoitettu pohjoiseen päin ja se kääntyy ensin Ihalansalmeen ja tulee sitten ulos Kurenvirrasta Raaniemenselälle. Sieltä väylä jatkaa Kyhkyränsaaren ja Karonniemen välistä Kauvonselälle ja se poistuu Haapaveden alueelta Suur-Saimaaseen Vuosalmen kautta.

Historiaa

Entisen Enso Gutzeitin eli nykyisen Stora Enson Kaukopään tehtaiden jätevedet alkoivat vaikuttamaan myös Haapaveden vedenlaatuun 1930–1940-luvuilla. Jätevedet pilasivat tehtaalta sen tarvitsemaa raakavettä, joten suojaksi rakennettiin 1960-luvulla Kaljaniemen pengertie Kaljaniemenselän ylitse. Tehtaan raakavesi otetaan vielä nykyäänkin padon pohjoispuolelta . Suikkalansalmen muutenkin ahtaaseen kapeikkoon rakennettiin 1950-luvulla tieyhteys Salosaaresta Äitsaareen ja salmeen rakennettava silta lyheni pengertien ansiosta. Silta-aukko on vain kolme metriä leveä. Vuonna 1994 valmistui Soinilansalmen 600 metriä pitkä pengertie. Tämän silta-aukon leveys on noin 20 metriä ja syväys pari metriä. Vapaan veden virtaaminen Haapavedessä on vähentynyt merkittävästi ja se on myös vaikuttanut sen vedenlaatuun.

Vielä vuonna 1980 oli Haapaveden vedenlaatu erinomainen. Järvenosaa pidettiin oligotrofisena ja kirkasvetisenä. Sen valtakalalajina olivat muikku ja siika eikä vesikasvillisuutta esiintynyt merkittävästi. Vedenlaatua kuvattiin 1970-luvulla mittaustiedoilla: vedenväri 20–25 mg Pt/l, typpipitoisuus 310–410 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l), fosforipitoisuus 3–14 μg/l, sähkönjohtavuus 5,4–5,7 mS/m ja happamuustaso pH 6,9–7,4. Järvenosan saaliskaloja olivat muikku (pääsaalis), ahven, särki, lahna, hauki, made, kuore sekä vähän siikaa, säynettä ja taimenta. Siika, taimen ja hauki olivat myös istutuskaloja. Vuoden 2005 jälkeen on esiintynyt rehevyyttä ilmaisevia sinilevän kukintoja. Vuonna 2010 alettiin huolestuneina vaatia toimia rehevöitymisen katkaisemiseksi.

Luontoarvoja

Vedenlaadun arviointia

Haapaveden pääselkä on syvänteistä johtuen talvella ja kesäisin lämpötilakerrostunut. Matalissa sivuselissä ei kerrostumista esiinny. Eräs järvenosan vedenlaadun mittauspiste sijaitsee Kaljaniemenselällä pengertien pohjoispuolella. Siellä on kesäisin hapeton vyöhyke, joka merkitsee rehevöitymisen aiheuttamaa happikatoa ja lisäksi sisäisen kuormituksen kasvua. Samaa on havaittu pääselän muissakin syvänteissä.

Haapavedellä ei ole pistekuorittajia. Vesistöä kuormittaa haja-asutus sekä metsä- ja maatalouden kuormitus. Virmutjoki lienee suurin kuormittaja, sillä sen valuma-alueelta laskee järveen humuspitoista vettä. Rasilan taajama-alueen hulevedet ohjataan ojiin, josta ne laskevat järveen. Toimenpiteitä niiden keräämiseksi talteen on kuitenkin aloitettu. Ruokolahden kunnan jätevedet johdetaan Imatran Meltolan jätevedenpuhdistamolle, jonka puhdistetut vedet päästetään Vuokseen.

Vuonna 2013 heinä- ja elokuussa tutkittiin vedenlaatua, josta ilmeni seuraavaa. Suur-Saimaan puolella α-klorofyllipitoisuudet olivat 1,7 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l). Samat arvot Syyspohjanlahdella olivat 5,1 μg/l, Haapaveden pääselän pohjoisosissa 5,0 μg/l ja Tuomalanlahdella 3,9 μg/l. Nämä arvot ilmentävät karujen vesistöjen arvoja. Syyspohjanlahden arvot osoittavat alkavaa rehevöitymistä eli mesotrofista vedenlaatua. Aiempien tutkimuksien mukaan rehevyystaso on ollut laskussa, mutta oli vuonna 2013 edelleen akuutti. Vedessä esiintyi tuolloin limalevää, joka haittaa jonkin verran uimista.

Kalasto

Koekalastuksia suoritettiin erikseen Haapaveden pääselällä ja sivuselillä. Tutkijoiden käytössä oli aiempia kalastuskyselyjen ja koekalastuksien tuloksia vuosilta 1983 ja 1993 ja niitä verrattiin tutkimusvuoden 2012 tuloksiin. Kotitarvekalastajien, veneiden ja pyydysvälineiden määrät ovat tänäaikana säännönmukiasesti vähentyneet. Poikkeuksen tekivät kalastusvälineinä uistinten, pilkkien ja onkien määrät. Tämä selittänee myös saaliiden määrien vähentymisen. Erityisesti muikun kohdalla ammattikalastuksen loppuminen näkyy selkeästi.

Vuonna 2013 suoritetun koekalastuksen yleisin saaliskala oli ahven (75 % kaloista ja 81 % biomassasta) ja särki (11 % kaloista ja 11 % biomassasta). Muita saalislajeja olivat kiiski, kuha, lahna, salakka, made, kuore ja muikku. Petokaloja olivat kuha, made ja ahven, joiden osuus kalastosta teki 17 %.

Raaniemen- ja Kauvonselän saaliit koostuivat ahvenesta (72 % kaloista ja 61 % biomassasta) ja särki (10 % kaloista ja 10 % biomassasta). Muita saalislajeja olivat kiiski, kuha, lahna, salakka ja hauki. Petokaloja olivat kuha, made ja ahven, joiden osuus kalastosta teki 26 %.

Hydrologiaa

Artikkelissä käsitellyn Haapaveden ja sen sivuselkien yhteenlaskettu pinta-ala on noin 45 km² ja pääselän ja sivuselkien yhteenlaskettu valuma-alue on 403 km² . Pengertiet ovat eristäneet Haapaveden muusta Suur-Saimaasta niin, että vain Vuosalmesta tulee Saimaalta merkittäviä vesimääriä Haapavedelle. Pääosan tulovirtaamasta jäävät kuitenkin järvenosaan laskevien jokien ja -ojien varaan. Tuulisina päivinä Vuosalmen kautta virtaava vesi pyörii Härskiänsaaren ympärillä. Luoteistuulilla vesi kiertää myötäpäivään ja kaakkoistuulilla vastapäivään. Tulovirtaukset poistuvat vapaasti pengerteiden silta-aukoista, mutta Kaukopään tehtaiden vedenottamo imee raakavetenä 2,3 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Tulovirtaamat kuitenkin vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Huhtikuussa tulee keskimäärin 5,8 m³/s ja toukokuussa 6,6 m³/s (arvoja 1970-luvulta). Virmutjoen, Lanjoen ja Käringinjoen tulovedet ovat yhdessä vuoden aikana keskimäärin 1–3 m³/s, josta Virmutjoen vastuulle tulee siitä yli puolet. Kolmen joen yhteinen valuma-alue on noin 200 km². Pengertien vaikutus virtaamiin selviää Soinilansalmesta, jossa vapaan virtaaman 34,8 m³/s lukemat laskivat pengertien vuoksi arvoon 9,7 m³/s. Samaan aikaan veden viipymä salmessa kasvoi 6 vuorokaudesta 20 vuorokauteen.

Vesistösuhteita

Haapavesi kuuluu Vuoksen vesistössä (vesistöaluetunnus 04) Suur-Saimaan alueella (04.1) Ala-Saimaan alueeseen (04.11), johon Ala-Saimaan lähialue (04.112) kuuluu. Se on tulkinnasta riippuen Saimaan järvenselkä tai järvenosa. Haapaveden pinta-ala 31 km² muodostaa 2,3 % eteläisen Saimaan 1 377 km² suuruisesta pinta-alasta. Kun mukaan luetaan myös sivuselät, on Haapaveden osuus 3,3 %. Vaikka Haapavesi sijaitsee eteläisen Saimaan kaakkoisosassa, ei sen valuma-alue ole kovin suuri. Se sijaitsee syrjässä Saimaan vesireitin päävirtaamasta, joka kulkee Äitsaaren ja Salosaaren toisella puolella.

Haapaveteen Virmutjoensuuhun laskee Virmutjoen valuma-alueen (04.118) laskujoki Virmutjoki, joka alkaa Nauksenjärvestä (24 ha) ja Vääräjärvestä (212 ha). Sen sivujoki on Laamalanjoki, joka alkaa Pitkäjärvestä (53 ha). Joen valuma-alueella on runsaasti toistensa lähellä sijaitsevia järviä. Rasilan eteläpuolelle Pappilanlahteen laskee Käringistä (499 ha) alkava Käringin valuma-alueen (04.119) laskujoki Käringinjoki (myös Myllyoja ), joka on 850 metriä pitkä ja jossa on pudostusta 10,4 metriä. Joensuussa sijaitsee myllyrakennus. Lanjoki laskee Särkijärvestä (39 ha) ja virtaa Rasilan pohjoispuolelta Hovinlahteen. Äitsaaressa sijaitseva Oininki (267 ha) laskee Suurojaa myöten Soinilanlahden Mäkrälahteen. Toinen Salpausselkä laskee myös Haapaveteen lähinnä pohjaveden ja lähteiden muodossa.

Haapavedellä ei ole erityistä lasku-uomaa, sillä sen virtaamat ovat pienet ja niiden suunta riippuu tuuliolosuhteista. Voidaan kuitenkin ajatella, että eteläisen Saimaan virtaamat osoittavat kohti Vuoksea, joka sijaitsee neljän kilometrin päässä Kaljaniemen penertien silta-aukosta ja kuusi kilometriä Suikkalansillasta. Sinne vedet lopulta päätyvät. Vuoksi laskee Laatokan kautta ja Nevaa myöten Suomenlahteen.

Lähteet

• Muurikka, Salme: Esiselvitys Haapaveden tilasta (Microsoft Word) (Sininen Haapavesi- hanke) Raportti: Sininen Haapavesi. 2013. Imatra: Imatran kaupunki. Arkistoitu 27.4.2021. Viitattu 29.4.2021.
• Tiitinen, Vesa: Haapaveden kalastoselvitys ja poisto- ja hoitokalastussuunnitelma (Microsoft Word) (Sininen Haapavesi- hanke) Raportti: Sininen Haapavesi. 2013. Imatra: Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry. Arkistoitu 30.4.2021. Viitattu 29.4.2021.

Aiheesta muualla

• Heinonen, Pertti & Kettunen, Ilppo: Etelä-Saimaan vedenlaatututkimus kesällä 1970. Tiedotus 16. Helsinki: Vesihallitus, 1972. Teoksen verkkoversio (PDF).
• Heinonen, Pertti & al.: Saimaan tilan kehittymisestä vuosina 1962–1972. Tiedotus 89. Helsinki: Vesihallitus, 1975. ISBN 951-46-1736-3. Teoksen verkkoversio (PDF).