HMS Unicorn (I72)

brittiläinen lentotukialus
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston huoltolentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Unicorn (viirinumero I72) oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1941 vesillelaskettu huolto- ja korjauslentotukialus, joka palveli toisessa maailmansodassa. Se oli ensimmäinen varta vasten tehtävään valmistettu alus.

HMS Unicorn
HMS Unicorn
HMS Unicorn
Aluksen vaiheet
Rakentaja Harland and Wolff, Belfast, Pohjois-Irlanti
Kölinlasku 26. kesäkuuta 1939
Laskettu vesille 20. marraskuuta 1941
Palveluskäyttöön 12. maaliskuuta 1943
Poistui palveluskäytöstä 17. marraskuuta 1953
Tekniset tiedot
Uppouma 16 794 t (standardi)
20 625 t (kuormattu)
Pituus 200 m
Leveys 27,51 m
Syväys 7,0 m
Koneteho 40 000 shp
Nopeus 24 solmua
Miehistöä 1 094
Aseistus
Aseistus 8 × QF 4" (102 mm) Mk V -ilmatorjuntatykkiä
3 × kahdeksanputkista QF 2 naulan -ilmatorjuntatykkiä
8 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä
36 lentokonetta

Valmistus muokkaa

Alus tilattiin 14. huhtikuuta 1939 Harland and Wolffin telakalta Belfastista Pohjois-Irlannista, missä köli laskettiin vielä samana vuonna 29. kesäkuuta. Alus laskettiin vesille 20. marraskuuta 1941. Aluksen vesillelaskua oli viivästytetty tärkeämpien hankkeiden toteuttaminen. Alus otettiin palvelukseen 12. maaliskuuta 1943.[1]

Aluksella oli korjauspajat ja varastoja, joiden avulla se kykeni korjaamaan kaikkia laivaston ilmavoimien käytössä olleita lentokoneita mukaan lukien lentoveneet, jotka nostettiin alukseen nosturilla ja laukaistiin ilmaan katapultilla.[1]

Aluksen suunniteltu uppouma täysin kuormattuna oli 16 510 tonnia ja sen kokonaispituus oli 195,07 metriä ja leveys 27,43 metriä. Täysin kuormatun aluksen syväys oli 5,79 metriä. Aluksen kaksi akselinen propulsiojärjestelmä tuotti 40 000 shp:tä, mikä mahdollisti 22 solmun huippunopeuden.[1]

Aluksen omasuojana oli neljä kaksiputkista neljän tuuman ilmatorjuntatykkiä sekä kahden naulan moniputkisia pikatykkejä. Kaikkien ilmatorjuntatykkien maalinosoituksen tukena olivat tutkat. Ilmapuolustusta oli täydennetty Oerlikonin 20 millimetrin tykein. Aluksen tutkavarustukseen sisältyi typpin 281B ilmavalvontatutka.[1]

Aluksen hangaarikansi mahdollisti 35 lentokoneen sijoittamisen operatiivisen käyttöön, korjattaamiseksi tai kuljettamiseksi. Koneiden lukumäärä kuitenkin vaihteli jonkin verran konetyyppien mukaan. Aluksen miehistö lentohenkilöstö mukaan lukien oli yli 1 000 henkeä.[1]

Palvelus muokkaa

Alus valmistui 12. maaliskuuta 1943 ja se luovutettiin laivastolle vastaanottotesteihin, jotka tehtiin Clyden alueella. Alukselle siirrettiin Clydessä kolme laivuetta lentokoneita laskeutumisharjoituksia varten 24. maaliskuuta. Se osallistui koulutuksen aikana myös sukellusveneiden metsästykseen. Alus liitettiin Kotilaivastoon 8. kesäkuuta ja alus teki 27. heinäkuuta yhdessä HMS Illustriousin kanssa purjehduksen Norjan rannikolle. Operaation (operaatio Governor) tehtävänä oli harhauttaa saksalaisia esittämällä maihinnousuvalmisteluja Norjaan, jotta Sisilian maihinnousuvalmistelut pysyisivät salassa.[1].

 
Unicorn vuonna 1943

Alus oli 5. elokuuta Illustriousin kanssa sukellusveneiden torjunnassa luoteisen reitin alaisuudessa, millä tuettiin läntisen reitin saattaja- ja tukiryhmien käymää taistelua. Alus määrättiin kevyenä lentotukialuksena tukemaan Salernon maihinnousua operaatio Avalanchea ja se liitettiin amiraali Philip Vianin komentamaan Force V:hen, johon kuuluivat lisäksi saattuetukialukset HMS Attacker, HMS Battler, HMS Hunter ja HMS Stalker. Osaston piti olla alueella vain kaksi päivää, mutta maajoukkojen komentajan pyynnöstä se venytettiin viisi päiväiseksi. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi varsinaiseen tehtäväänsä eli täydennys- ja korjaustehtäviin, lentokoneiden korjaukseen ja siirtoon, laivaston varmistukseen ja tukemiseen. Lokakuussa alus palasi operaatiosta vapauduttuaan Scapa Flow'hun.[1]

Unicorn määrättiin Itäiseen laivastoon ja se lähti 30. joulukuuta Trincomaleehen Ceylonille yhdessä HMS Queen Elizabethin, HMS Valiantin, HMS Renownin, Illustriousin sekä niitä suojanneiden Kotilaivaston hävittäjien ja fregattien kanssa. Osasto matkasi Välimeren poikki Aleksandriaan, jossa 12. tammikuuta 1944 fregatit jättivät osaston. Alus saapui 30. tammikuuta osaston mukana Trincomaleehen liittyen Itäiseen laivastoon. Alus joutui aluksi lentotukialuksena korvaamaan HMS Victorious, joka ei ollut saapunut vielä toiminta-alueelle. Tämän jälkeen alus palveli tukitehtävissä perustaen huoltotukikohtia ja kuljettaen lentokoneita täydennyksiksi. Marraskuussa alus määrättiin Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon.[1]

Alus aloitti joulukuussa matkan Fremantleen, jossa se määrättiin erityistehtävään. Alus suojasi 14. tammikuuta 1945 Gloucesterin herttuaa, joka oli määrätty alueen kenraalikuvernööriksi, kuljettaneen matkustaja-aluksen Fremantlesta Sydneyyn yhdessä HMS Suffolkin, HMS Ulsterin, HMAS Quiberonin ja HMAS Quickmatchin kanssa. Sydneyyn saavuttuaan alus aloitti 20. tammikuuta 1945 valmistautumisen uuteen tehtäväänsä.[1]

Alus liittyi laivaston huolto-osastoon (engl. Fleet train) Task Force 112:een (TF112) korjaamaan ja kuljettamaan lentokoneita tukeakseen laivaston lentotukialusten ilmaoperaatioita. Alus siirtyi Amiraliteettisaarille Manukseen huolto-osaston mukana. Se saapui 16. helmikuuta Momoteen. Brittiläisen Tyynenmeren laivaston taisteluosat (Task Force 57, TF57) saapuivat 15. maaliskuuta alueella liitettynä Yhdysvaltain 5. laivastoon.[1]

Alus viipyi huolto-osaston mukana Manuksessa laivaston iskiessa Sakishima Gunton lentokentille osana Okinawan taisteluita. Se siirrettiin huhtikuun lopulla Leyteen, jonne laivasto oli saapunut lepoon, korjaamaan lentokoneita. Toukokuussa alus palasi Manukseen laivaston palatessa Sakishima Gunton operaatioalueelle. Kesäkuussa alus siirtyi Sydneyyn valmistautuakseen suunniteltuihin operaatioihin Japanin pääsaarille.[1]

Alus lähti Sydneystä 24. kesäkuuta paluumatkalle Manukseen korjaamaan lentokoneita laivaston hyökätessä Japaniin. Heinä-elokuussa korjaus- ja huoltotoiminta jatkui Manuksessa.[1]

Sotatoimien päätyttyä Japanin antaudutta alus jäi alueelle. TF112 lakkautettiin, mutta Unicorn jatkoi laivaston lentotoiminnan tukemista sekä kuljetti kotiutettavaa henkilöstöä Japanista. Joulukuussa 1945 alus määrättiin palaamaan Britteinsaarille ja se saapui 16. tammikuuta 1946 Devonportiin, missä se poistettiin palveluksesta ja sen varastot tyhjennettiin ennen reserviin siirtoa[1]

 
Lentotukialuksia Sasebossa Japanissa vuonna 1950.

Alus palasi palvelukseen 1949 Kauko-Idän asemalle Singaporeen, jonne se saapui lokakuussa kuljettaen lentokoneita. Aluksen oli tarkoitus palata kotimaahan syyskuussa 1950, mutta kesäkuussa puhkesi Korean sota ja alus jäi alueelle vuoteen 1953 saakka.

Unicorn siirrettiin reserviin maaliskuussa 1957 ja poistettiin palveluksesta 1958. Alus siirrettiin poistolistalle ja myytiin romutettavaksi. Alus purettiin Dalmuirilla Troonissa 1959.

Lähteet muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Unicorn (I72).
  • Greene, Jack & Massignani, Alessandro: The Naval War in the Mediterranean 1940-1943. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-190-2. (englanniksi)
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Jackson, A. J.: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
  • Taylor, H. A.: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
  • Slader, John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)
  • Brown, D. K.: HMS Unicorn: The Development of a Design 1937-1939. Warship, 1984, VIII. vsk, nro 1, s. 19-24. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-354-0. (englanniksi)

Viitteet muokkaa


  Edeltäjä:
Illustrious-luokka
Royal Navyn lentotukialukset Seuraaja:
Implacable-luokka