Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Minotaur-luokan risteilijästä. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Superb (viirinumero 25) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Minotaur-luokan risteilijä.

HMS Superb
Aluksen vaiheet
Rakentaja Swan Hunter and Wigham Richardson, Wallsend, Tyne and Wear
Kölinlasku 23. kesäkuuta 1942
Laskettu vesille 31. elokuuta 1943
Palveluskäyttöön 16. marraskuuta 1945
Poistui palveluskäytöstä 1957
Loppuvaihe romutettu 1960
Tekniset tiedot
Uppouma 9 066 t (standardi)
11 564 t (kuormattu)
Pituus 169,31 m
Leveys 19,2 m
Syväys 6,3 m
Koneteho 80 000 shp
Nopeus 32,25 solmua (61 km/h)
Miehistöä 733 (rauhan aikana)
900 (sodan aikana)
Aseistus
Aseistus 9 × 6" Mk XXIII tykkiä kolmiputkisina Mk XXIII asennuksena
10 × 4" Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
8 × yksiputkista Bofors 40 mm Mk III -ilmatorjuntatykkiä
2 × yksiputkista QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä
2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä
6 × 21" (533 mm) torpedoputkea

Valmistus muokkaa

Alus tilattiin osana vuoden 1941 lisälaivasto-ohjelmaa Swan Hunterin telakalta, missä köli laskettiin 23. kesäkuuta 1942. Alus laskettiin vesille 31. elokuuta 1943 ja otettiin palveluskäyttöön 16. marraskuuta 1945.[1]

Palvelus muokkaa

Alus purjehti joulukuussa Chathamin telakalle, jossa se varustettiin ja miehitettiin palvelusta varten. Alus oli palveluskelpoinen 29. joulukuuta, jolloin se määrättiin 2. risteilijäviirikön lippulaivaksi. Aluksen koeajot saatiin suoritetuksi 18. tammikuuta 1946, jolloin se aloitti purjehduksen Gibraltarille yhdessä Ch-luokan hävittäjien HMS Cheviotin ja HMS Childersin kanssa. Gibraltarille alukset saapuivat 21. tammikuuta, minkä jälkeen ne jatkoivat Maltalle, jonne saavuttiin neljä päivää myöhemmin.[2]

Alus palasi Maltalla vietetyn tiiviin koulutusrupeaman jälkeen 8. maaliskuuta Greenockiin, jossa alus valmistautui kuljettamaan prinsessa Elisabetin seurueineen Belfastiin. Osaston muut alukset, HMS Fame (komentaja J. Grant DSO) ja HMS Hotspur (komentajakapteeni D. R. Mallinson) saapuivat 16. maaliskuuta Greenockiin.[3].

Alus oli 1946 mukana Korfun kanavan välikohtauksessa, mutta muuten sen ura oli normaalia rauhanajan palvelusta. Vuonna 1953 alus osallistui kuningatar Elisabet II:n kruunajaisten yhteydessä järjestettyyn laivastokatselmukseen. Alus oli kontra-amiraali Sir Herbert Packerin lippulaivana ja modernisoitavana 1955-1956. Alus poistettiin palveluksesta joulukuussa 1957.

Alus sijoitettiin poistolistalle ja se romutettiin Dalmuirissa vuonna 1960.[1]

Aluksen päälliköt muokkaa

Aluksen päälliköinä olivat:

  • William Geoffrey A Robson, DSO DSC 21. elokuuta 1945 -
  • R M T Taylor, DSC 15. huhtikuuta 1947 -
  • A K Scott-Moncrieff, DSO 21. joulukuuta 1948 -
  • Sir Anthony W Buzzard, DSO OBE 4. tammikuuta 1950 -
  • W J Yendell 1. marraskuuta 1950 -
  • E W J Bankes 16. toukokuuta 1951 -
  • R Tosswill, OBE 30. syyskuuta 1952 -
  • D H Connell-Fuller 9. huhtikuuta 1954 -
  • Earl Cairns 14. joulukuuta 1955 -
  • K Bannar-Martin, DSC 1. huhtikuuta 1958 -

Lähteet muokkaa

  • Boniface, Patrick: HMS Superb - The Life and Times of a Unique British Cruiser. Cornwall: Periscope Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-904381-34-0. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b Whitley 1996 s. 127
  2. Boniface s. 8-9
  3. Boniface s. 10