HMS King George V (41)

HMS King George V (viirinumero 41) oli Britannian kuninkaallisen laivaston King George V-luokan taistelulaiva.

HMS King George V
HMS King George V
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Vickers-Armstrong, Newcastle upon Tyne
Kölinlasku	1. tammikuuta 1937
Laskettu vesille	21. helmikuuta 1939
Palveluskäyttöön	11. joulukuuta 1940
Poistui palveluskäytöstä	1949
Loppuvaihe	romutettu 1957
Tekniset tiedot
Uppouma	42 200 t
Pituus	227 m
Leveys	31 m
Syväys	9,9 m
Koneteho	125 000 shp
Nopeus	28 solmua
Miehistöä	1 314 - 1 631
Aseistus
Aseistus	10 × 14 tuuman BL Mk VII-tykkiä 16 × 5,25 tuuman QF MK I-tykkiä 4 × QF 2 naulan (40 mm) kahdeksanputkista tykkiä
Infobox OK

Valmistus

Pääartikkeli: King George V -luokka (1939)

Alus tilattiin 29. heinäkuuta 1936 osana vuoden 1936 laivasto-ohjelmaa Vickers Armstrongin telakalta Newcastlesta, missä köli laskettiin 1. tammikuuta 1937. Alus laskettiin vesille 21. helmikuuta 1939 ja valmistui 11. joulukuuta 1940.

Aluksella oli palvelukseen otettaessa neljä moniputkista QF 2 naulan Mk VI -tykkiä ja neljä 20-putkista UP-alustaista Mk I -tykkiä. Näistä yksi B-tornin katolla, kaksi X-tornin katolla ja yksi puolikannella. Aluksella oli myös tyypin 279- ja 284-tutkat ja ilmatorjuntatykkien HACS Mk IV -tulenjohtojärjestelmä.

Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan syttyessä alus oli edelleen rakenteilla ja se liittyi laivastoon 11. joulukuuta 1940. Alus liitettiin 2. taistelulaivaviirikköön Kotilaivastoon Scapa Flowhun.

Yhtenä osana Pohjois-Atlantin sotatoimia alus osallistui rynnäkköön Lofooteille maaliskuussa 1941 ja sittemmin tehtävänä oli suojata Atlantin saattueita saksalaisilta pinta-aluksilta.

Bismarckin metsästys

King George V:stä tehtiin 1. huhtikuuta 1941 Kotilaivaston komentajan amiraali Sir John Toveyn lippulaiva HMS Hoodin tuhoutumisen jälkeen. Lippulaivana alus osallistui yhdessä HMS Rodneyn kanssa saksalaisen taistelulaivan Bismarckin metsästykseen Atlantilla. Alus ampui 27. toukokuuta 1941 käydyssä taistelussa 339 kappaletta 14 tuuman ja 660 kappaletta 5,25 tuuman kranaatteja.

Taistelun jälkeisen huoltokäynnin aikana aluksesta poistettiin UP-järjestelmät ja ne korvattiin yhdellä neliputkisella 2 naulan MKVII:llä Y-tornin katolla, yhdellä Mk VI:llä B-tornin katolla ja kahdeksallatoista 20 millimetrin tykillä. Tykeistä asennettiin viisi sekä etukannelle että yläkannelle, kaksi sillan kummallekin puolelle ja neljä venekannelle. Alukseen myös lisättiin tutka tyyppiä 282.

Saattuetehtävissä Pohjois-Atlantilla

HMS King George V törmättyään HMS Punjabiin

Taistelulaiva määrättiin marraskuussa Islannin eteläpuoliselle merialueelle tehtävänään estää Saksan laivaston taskutaistelulaivan Admiral Scheerin murtautuminen Pohjois-Atlantille. Operaatio kuitenkin peruutettiin. Alus oli helmikuussa 1942 suojaamassa lentotukialus HMS Victoriousta, kun lentotukialuksen koneet hyökkäsivät Tromssan alueen laivaliikennettä vastaan. Tällä matkalla ollessaan taistelulaiva sai käskyn osallistua saksalaisten risteilijöiden Admiral Scheer sekä Prinz Eugen etsintään. Alukset eivät kuitenkaan kohdanneet toisiaan merellä.

Seuraavan kuukauden aikana alus aloitti Murmanskiin menevien Jäämeren saattueiden suojaamisen saattueesta PQ12. Ja alus oli saattamassa myös saattuetta PQ14, mutta saattaessaan saattuetta PQ15 1. toukokuuta 1942, King George V törmäsi hävittäjä Punjabiin Islannin itäpuolella sumussa keulan vaurioituessa hävittäjällä olleiden syvyyspommien lauetessa. Hävittäjä upposi vieden mukanaan 49 miehistön jäsentä.

King George V:n 2 naulan tykin miehistö taistelussa

Alus luovutti lippulaivan tehtävät sisaralukselleen HMS Duke of Yorkille ja lähti Liverpooliin telakalle. Telakalla olo venyi toukokuusta aina heinäkuuhun saakka, jolloin alus palasi palvelukseen. Telakalla alukseen asennettiin tutka tyyppiä 285. King George V palasi lippulaivaksi 11. heinäkuuta Scapa Flowssa. Alus jatkoi edelleen Murmanskiin menevien saattueiden suojaamista.

Saattueen PQ18 matkalle alus ei lähtenyt, vaan se ohjasi toimintaa satamasta. Seuraava suojattava saattue oli JW52/RA52 helmi-maaliskuussa, joita seurasi JW53 maalis-huhtikuussa.

Välimeri

Pääartikkeli: Operaatio Husky

Alus sai käskyn liittyä Force H:hon Gibraltarilla toukokuussa 1943 ja valmistautua tukemaan Sisilian maihinnousua (operaatio Husky). Operaation aikana alus suojasi joukkojen siirtoa itään sekä tulitti maakohteita Marsalassa ja Trapanissa 10. ja 11. heinäkuuta. Alus sai käskyn pysyä alueella ja valmistautua Salernon maihinnousuun elokuussa. Tänä aikana alus oli valmiudessa Augustan satamassa yhdessä Force H:n kanssa, kunnes Italian antauduttua alus osallistui Taranton miehitykseen 10. syyskuuta. Samana päivänä alus oli saattamassa antautuvaa Italian laivastoa Maltalle, josta laivasto jatkoi matkaa Aleksandriaan, jonne se saapui 14.-16. syyskuuta.

Taistelulaiva sai käskyn purjehtia Kotilaivastoon lokakuussa, jolloin se samalla kuljetti pääministeri Winston Churchilliä takaisin kotiin Teheranin huippukokouksesta. Aluksella ei ollut aktiivisia toimia ennen kuin helmikuussa 1944 se sai käskyn siirtyä Cammell Lairdin telakalle valmistautumaan siirtoon Itäiseen laivastoon.

Telakalla ollessaan Y-tornin katolla ollut 2 naulan tykki korvattiin Mk VI:llä ja kaksi 2 naulan Mk VI:tä lisättiin kansirakenteiden taakse yhdessä kahden Yhdysvalloissa valmistetun neliputkisen Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntatykin kanssa ja kuuden kaksiputkisen Mk V sähkötoimisen 20 millimetrin tykin kanssa. Alukselle jo asennetut 26 yksiputkista 20 millimetrin tykkiä säilytettiin. Alukselta poistettiin lentokone ja sen käyttööntarvittavat rakenteet. Tutkat 277, 279B, 281B ja 293 lisättiin.

Tyyni Valtameri

Pääartikkeli: Okinawan taistelu

HMS King George V Japanin merellä Japanin antauduttua

Telakalla olo kesti heinäkuuhun saakka, minkä jälkeen alus lähti siirrtymään kohti Intian valtamerta 28. lokakuuta 1944. Alus kulki Välimeren halki sekä Suezin kanavan kautta. Matkalla alus tulitti edelleen akselivaltojen hallussa olevaa Miloksen saarta 15. marraskuuta ja saapui 15. joulukuuta Trincomaleen tukikohtaan Ceylonille, jossa se liittyi vasta perustettuun Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon.

Alus siirtyi 19. tammikuuta 1945 Brittiläisen Tyynenmeren laivaston (TF63) mukana Sydneyyn ja otti matkalla osaa lentotukialusten syöksyihin kohti Palembangia 24. ja 29. tammikuuta. Sydneyssä aluksesta tehtiin TF63:n lippulaiva ja liittyi Okinawalle hyökkäävään Yhdysvaltain 5. laivastoon. Alus aloitti 26. maaliskuuta operaatiot japanilaisia vastaan Tyynelle valtamerellä osana TF57:ää hyökkäämällä Sakashima Gunton saarelle ja Formosalle osana Okinawan taisteluja.

Mijako Shiman saarella olevan lentokentän tulittamiseen taistelulaiva käytti 4. toukokuuta 185 kappaletta 14 tuuman ja 378 kappaletta 5,25 tuuman kranaatteja. Tulitukseen osallistui myös HMS Howe. Yhdysvaltain 5. laivasto muuttui 3. laivastoksi ja TF57 muuttui TF37:ksi 27. toukokuuta.

Japanin pääsaarten tulittamiseen alus osallistui heinäkuussa ja elokuussa ollen viimeinen brittiläinen sotalaiva, joka ampui pääaseillaan sodan aikana. Alus käytti kaikkiaan 277 kappaletta 14 tuuman kranaatteja tulittaessaan teollisuuslaitoksia Tokion pohjoispuolella 17. heinäkuuta ja lisäksi 265 kranaattia Tokion eteläpuolisen alueen teollisuuslaitosten tulittamiseen 29. heinäkuuta, minkä jälkeen alus oli mukana antautumissopimuksen allekirjoitustilaisuudessa Tokion lahdella 2. syyskuuta.

Sodan jälkeen

Alus luovutti tehtävänsä sisaralukselleen HMS Ansonille lokakuussa 1945 ja purjehti Sydneyhin Australiaan telakalle joulukuuhun saakka, minkä jälkeen alus palasi Englantiin maaliskuussa 1946. Alukselta poistettiin kaksi 20 millimetrin tykkiä joulukuussa 1945 sen ollessa telakalla. Loput yläkansilla olleet 20 millimetrin tykit poistettiin maaliskuussa 1946. Samoin kuin yhdysvaltalainen 40 millimetrin korvattiin brittiläisellä tykeillä, jotka kytkettiin tutkaan tyyppiä 282. Kaksi kansirakenteiden takana ollutta 20 millimetrin tykkiä korvattiin kahdella 40 millimetrin Boforsilla. Lopuksi alukseen lisättiin neljä 20 millimetrin tykkiä maston eteen.

Alus otti Kotilaivaston lippulaivan tehtävät HMS Nelsonilta 9. huhtikuuta, minkä luovutti joulukuussa HMS Duke of Yorkille mennessään telakalle Devonportiin. Alus oli telakalle marraskuuhun 1947.

Taistelulaiva siirrettiin toukokuussa 1948 Kotilaivaston koulutusviirikköön Portlandissa, jossa alus palveli syyskuuhun 1949, jolloin alus siirrettiin reserviin ja ankkuroitiin Gairlochiin. Alus asetettiin poistolistalle 30. huhtikuuta 1957 ja myytiin Arnott Young Ltd:lle romutettavaksi tammikuussa 1958. Alus otettiin hinaukseen ankkuripaikaltaan 8. tammikuuta ja se saapui Dalmuiriin romutettavaksi 20. tammikuuta. Aluksen runko siirrettiin Trooniin paloiteltavaksi joulukuussa.

Lähteet

• Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
• Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Maritimequestin kuvagalleria HMS King George V
• P.R. Dobson's 3D esitys HMS King George V

King George V -luokan taistelulaivat

HMS King George V – HMS Prince of Wales – HMS Duke of York – HMS Anson – HMS Howe

Edeltäjä: Nelson-luokka – Seuraaja: Lion-luokka