HMS Holderness (L48)
HMS Holderness (viirinumero L48) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.
| HMS Holderness | |
|---|---|
 HMS Holderness |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Swan Hunter, Wallsend |
| Kölinlasku | 29. kesäkuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 8. helmikuuta 1940 |
| Palveluskäyttöön | 10. elokuuta 1940 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1946 |
| Loppuvaihe | romutettu 1956 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 050 t (standardi) 1 360 t (max) |
| Pituus | 85 m |
| Leveys | 8,8 m |
| Syväys | 3,27 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27,5 solmua |
| Miehistöä | 146 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina 4 × QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm yksiputkisina P Mk III -asennuksina 2 × syvyyspomminheitintä, yksi kisko, joihin 40 syvyyspommia |
Valmistus muokkaa
- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 21. maaliskuuta 1939 vuoden 1939 laivasto-ohjelmassa Swan Hunterilta Wallsendistä, missä köli laskettiin 29. kesäkuuta. Alus laskettiin vesille 8. helmikuuta 1940 ja valmistui 10. elokuuta.[1]
Palvelus muokkaa
Valmistajan koeajojen päätyttyä alus määrättiin 21. hävittäjälaivueeseen Sheernessiin. Alus siirrettiin miehistön koulutukseen Scapa Flowhun eikä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Portlandiin, koska Saksan ilmavoimien hyökkäykset aiheuttivat liikaa häiriöitä Kanaalin rannikon satamissa. Koulutuksen päättyessä alus liittyi 5. syyskuuta 1940 laivueeseensa. Alus laukaisi 16. syyskuuta miinan, mutta ei vaurioitunut merkittävästi. Alus jatkoi palvelustaan laivueen mukana Pohjanmerellä ja Kanaalissa, kunnes se määrättiin joulukuussa läntisen reitin alaisuuteen Plymouthiin. Alus suojasi 11. joulukuuta telakalla modernisoitavana olleen taistelulaiva HMS Queen Elizabethin Plymouthista Clydeen. Alus palasi 16. joulukuuta laivueeseensa Noren alaisuuteen.[1]
Alus suojasi laivueen mukana Pohjanmerellä meriliikennettä sekä suojasi saattueita. Alus ampui alas 10. maaliskuuta 1941 Thamesin suistossa Saksan ilmavoimien Junkers Ju 88 -pommikoneen. Alus taisteli 14. maaliskuuta Pohjanmerellä saattuetta suojatessaan Saksan laivaston E-veneitä vastaan. Alus osui 5. heinäkuuta miinaan, jolloin se sai pahoja rakenteellisia vaurioita. Kaksi päivää myöhemmin se siirrettiin korjattavaksi telakalle, mistä se palasi elokuussa laivueeseen. Alus jatkoi vuoden lopun palvelustaan laivueen mukana.[1]
Helmikuussa 1942 alus suojasi Pohjanmerellä Forthista lähtenyttä saattuetta FS29. Alus torjui HMS Mendipin ja HMS Pytchleyn kanssa saattueen kimppuun lähellä Hearty Knollia käyneet E-veneet, jolloin kaksi hyökänneistä aluksista tuhoutui ja S 53 menetti liikuntakykynsä. Holdernessin lähestyessä avutonta alusta sen miehistö tuhosi sen räjäyttämällä, jolloin saaliiksi jäi ainoastaan kahdeksantoista sotavankia. Alus joutui 14. maaliskuuta Pythcleyn ja HMS Wallacen kanssa Pohjanmerellä taisteluun E-veneitä vastaan suojatessaan saattuetta FN55.[1]
Alus osui miinaan 5. joulukuuta 1943 Cromerin edustalla kärsien pahoja vaurioita. Alus sai vakavan vuodon, jonka seurauksena se jouduttiin ajamaan rantaan Parkestonen loiston lähellä Harwichin edustalla. Alus hinattiin 8. joulukuuta Millwallin telakalle Lontooseen korjattavaksi. alus oli telakalla Green and Silley Weirillä, kunnes se aloitti toukokuussa 1944 koeajot sekä miehistön koulutuksen. Alus palasi kesäkuussa laivueeseensa, mutta ei osallistunut Normandian maihinnousuun.[1]
Alus oli laivueen mukana, kunnes se siirrettiin toukokuussa 1945 Euroopan sotatoimien päätyttyä Noren paikallislaivueeseen. Laivueen mukana alus osallistui koulutukseen sekä Noren alueen komentajan määräämiin tehtäviin. Alus oli Chathamissa, kunnes se siirrettiin 1946 reserviin. Vuoteen 1953 se makasi ankkuroituna Harwichissa, mistä se siirrettiin Harwichin reservilaivaston lakkauttamisen jälkeen Barrowiin. Aluksen aseistus ja muu sotamateriaali siirrettiin varastoihin. Alus sijoitettiin 1956 poistolistalle ja myytiin BISCOlle. Alus allokoitiin romutettavaksi T. W. Wardille Prestoniin, jonne se saapui hinattuna 20. marraskuuta.[1]
Lähteet muokkaa
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |