HMS Begum (viirinumero D38) oli vuonna 1942 vesillelaskettu Britannian Kuninkaallisen laivaston Ruler-luokan saattuetukialus, joka palveli toisessa maailmansodassa.

HMS Begum
Aluksen vaiheet
Rakentaja Seattle-Tacoma Shipbuilding Corporation, Seattle, Yhdysvallat
Kölinlasku 3. elokuuta 1942
Laskettu vesille 11. marraskuuta 1942
Palveluskäyttöön 2. elokuuta 1943
Poistui palveluskäytöstä 5. tammikuuta 1946
Loppuvaihe romutettu 1974
Tekniset tiedot
Uppouma 8 333 t
Pituus 151,1 m
Leveys 21,18 m
Syväys 7,9 m
Koneteho 8 500 shp (6,3 MW)
Nopeus 18 solmua
Miehistöä 846
Aseistus
Aseistus 2 × 5" (127 mm) tykkiä
16 × Bofors kaksiputkista 40 mm ilmatorjuntatykkiä
35 × Oerlikon 20 mm ilmatorjuntatykkiä
18–24 lentokonetta

Valmistus muokkaa

Pääartikkeli: Ruler-luokka

Alus tilattiin Seattle-Tacoma Shipbuilding Corporationilta Seattlesta Yhdysvalloista, ja sen propulsiojärjestelmän toimitti Allis-Chalmers. Kölinlasku tapahtui 3. elokuuta 1942 ja alus laskettiin vesille vielä samana vuonna 11. marraskuuta kumminaan G. B. Sherwoodin puoliso. Yhdysvaltain laivasto otti aluksen palvelukseen 22. heinäkuuta 1943 nimellä USS Bolinas (runkonumero CVE-36) päällikkönään H. L. Meadow. Alus poistettiin palveluksesta 2. elokuuta ja luovutettiin samana päivänä Britannian kuninkaalliselle laivastolle, joka otti sen palvelukseen nimellä HMS Begum.[1][2]

Palvelus muokkaa

Alus siirrettiin Vancouveriin, jossa siinä havaitut viat korjattiin ja alukselle tehtiin muutostöitä. Työt saatiin päätökseen 22. marraskuuta. Alus läpäisi Panaman kanavan 4. tammikuuta 1944 ja se lähti 9. tammikuuta New Yorkista Liverpooliin kannellaan 1837 ja 1838 laivueiden Vought F4U Corsairit. Alus saapui Clyden telakalle muutostöitä varten 1. helmikuuta.[1]

Begum liitettiin 3. maaliskuuta Itäiseen laivastoon ja se lähti merelle kannellaan 1839 laivueen Corsairit, 1844 laivueen Hellcatit sekä 815 ja 817 laivueiden Fairey Barracudat. Alus saapui 26. huhtikuuta Colomboon, jossa lentokoneet siirrettiin maihin.[1]

Alus oli 11. kesäkuuta sukellusveneidentorjuntapartiossa Intian valtamerellä kannellaan 832 laivueen TBF Avengerit ja F4F Wildcatit. Begum lähti 16. tammikuuta 1945 kotimatkalle Britteinsaarille ja se saapui 20. helmikuuta Clyden telakalle huollettavaksi ja muutettavaksi lentokoneidenkuljetusalukseksi.[1]

Alus liitettiin 17. huhtikuuta Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon ja se lähti Clydestä saattueessa KMF43 kannellaan 721 laivueen A-35 Vengeancet ja 1701 laivueen Sea Otterit. Alus saapui 5. kesäkuuta Sydneyyn ja edelleen 15. kesäkuuta Manukseen mukanaan lentokonetäydennys.[3]

Alus saapui 2. heinäkuuta Trincomaleehen, jossa se liitettiin Itä-Intian laivastoon lentäjien koulutusaluksena toiminta-alueenaan Ceylonin ympäristö. alus lähti 23. lokakuuta Ceylonilta Britteinsaarille ja se saapui 10. marraskuuta Clydeen, jossa aluksen varastot tyhjennettiin. Alus lähti 11. joulukuuta Portsmouthin kautta Yhdysvaltoihin ja se palautettiin 5. tammikuuta 1946 Yhdysvaltain laivastolle Norfolkissa Virginiassa.[4]

Yhdysvaltain laivasto myi aluksen 16. huhtikuuta 1947 kauppa-alukseksi nimellä Raki. Alus sai vuonna 1966 uuden nimen I Yang, ja romutettiin lopulta maaliskuussa 1974 Taiwanilla.[4]

Lähteet muokkaa

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Brown, David (toim.): The British Pacific and East Indies Fleets - "The Forgotten Fleets" 50th Anniversary. Liverpool, Englanti: Brodie Publisher Ltd, 1995. ISBN 1-874447-28-4. (englanniksi)
  • Hobbs, David: Royal Navy Escort Carriers. Liskeard, Cornwall: Maritime Books, 2003. ISBN 090777199-8. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c d Hobbs, David s. 48
  2. Dictionary of American Naval Fighting Ships
  3. Hobbs, David s. 48-49
  4. a b Hobbs, David s. 49