HMCS Iroquois

HMCS Iroquois (viirinumerot G89 ja vuodesta 1950 217) oli Kanadan laivaston Tribal-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMCS Iroquois
HMCS Iroquois
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Vickers Armstrong
Kölinlasku	19. syyskuuta 1940
Laskettu vesille	23. syyskuuta 1941
Palveluskäyttöön	30. marraskuuta 1942
Poistui palveluskäytöstä	24. lokakuuta 1962
Tekniset tiedot
Uppouma	1 880 t (standardi) 2 560 t (max)
Pituus	115 m
Leveys	11,13 m
Syväys	2,7 m
Koneteho	44 000 hv
Nopeus	36 solmua (67 km/h)
Miehistöä	190
Aseistus
Aseistus	6 × 4,7" tykkiä kaksiputkisina CP Mk XIX -asennuksina 2 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisena asennuksena 4 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä neliputkisena Mk VII -asennuksena 4 × 21" (533 mm) torpedoputkea 2 × syvyyspomminheitintä ja 1 kisko
Infobox OK

Valmistus

Pääartikkeli: Tribal-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 5. huhtikuuta 1940 nimellä HMCS Athabaskan Vickers Armstrongilta Newcastlesta yhdessä kolmen muun Kanadan laivaston aluksen kanssa. Köli laskettiin vasta 19. syyskuuta ilmahyökkäysten ja lisääntyneiden alusten korjaustarpeiden aiheuttamien viiveiden vuoksi. Alus laskettiin vesille 23. syyskuuta 1941 nimettynä HMCS Iroquoisiksi ja otettiin palvelukseen marraskuussa 1942 jo ennen valmistumista 10. joulukuuta. Alukselle oli jo rakentamisen aikana asennettu merivalvonta- ja tulenjohtotutkat.

Palvelus

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kotilaivastoon. Telakalta alus siirrettiin 12. joulukuuta vastaanottokokeisiin, joissa havaitut puutteet korjattiin tammikuun loppuun 1943 mennessä. Alus lähti 30. tammikuuta Scapa Flowhun. Helmikuussa ollessaan koulutuksessa alus kärsi myrskyssä vaurioita, mitkä vaativat korjaamista. Se siirrettiin korjattavaksi valmistajan telakalle, missä samalla aluksen rakenteita vahvistettiin. Alus määrättiin maaliskuussa Kanadaan, jossa sen tutkisivat Kanadan laivaston insinöörit ja telakoiden edustajat. Alus kärsi uudelleen vaurioita huonossa säässä matkalla Halifaxiin, minkä vuoksi se siirrettiin telakalle korjattavaksi ja tutkittavaksi.

Huhtikuussa alus lähti paluumatkalle Britteinsaarille, kun se oli määrätty palvelukseen Plymouthin alaisuuteen. Sää aiheutti jälleen aluksella vaurioita 24. huhtikuuta, joten se siirrettiin Devonportin telakalle korjattavaksi. Alus palasi toukokuun lopulla aloittaen Gibraltarille matkaavien saattueiden suojaamisen. Kesäkuussa alus osallistui Biskajanlahdella operaatio Musketryyn, jonka tarkoituksena oli estää Saksan laivaston sukellusveneiden toiminta Ranskan tukikohdista. Alus suojasi 9. kesäkuuta HMS Douglasin ja fregatti HMS Moyolan kanssa joukkojenkuljetussaattuetta Gibraltarin salmessa. Saattue joutui 11. kesäkuuta 300 mailia Vigosta Saksan ilmavoimien Henschel Hs 293 radio-ohjattavaa pommia käyttäneen Heinkel He 177 -pommittajan maaliksi, mitkä osuivat voimakkaasta ilmatorjunnasta huolimatta SS Californiaan ja SS Duchess of Yorkiin (41°18′N, 41°24′W). Kumpikin osuman saaneista aluksista upposi, mutta saattueen kolmas alus MV Port Rapier selvisi hyökkäyksestä. Iroquois osallistui 628 joukkojenkuljetusaluksilta mereen joutuneen miehen pelastamiseen.

Seuraavana päivänä alus jatkoi matkaansa Casablancaan MV Port Fairyn kanssa, joka vaurioitui ilmahyökkäyksissä. Alus pelasti 15. kesäkuuta merestä yhden saksalaisen upseerin ja viisi miestä, jotka olivat ainoat eloonjääneet Yhdysvaltain ilmavoimien Liberatorin kolme päivää aiemmin upottamasta sukellusveneestä U-506.

Alus lähti 19. heinäkuuta Plymouthista merelle tukeakseen sukellusveneidentorjuntaa yhdessä ORP Orkanin ja HMCS Athabaskanin kanssa. Palattuaan se liitettiin Kotilaivastoon Scapa Flowssa suojaamaan raskaita aluksia. Alus törmäsi troolari HMS Kingston Berylin kanssa Irlannin merellä matkatessaan Scapa Flowhun. Vauriot korjattiin Troonissa Ayrshiressä kaupallisella telakalla, jonne alus siirrettiin 2. elokuuta. Palvelukseen palattuaan 25. elokuuta alus jatkoi matkaansa Scapa Flowhun, jonne se saapui seuraavana päivänä. Se määrättiin koulutukseen ennen Jäämeren saattueiden suojaamisen aloittamista. Koulutus vei koko syyskuun.

Alus kuljetti 1. lokakuuta HMS Onslaughtin ja HMCS Huronin kanssa täydennyksiä ja postia Pohjois-Venäjällä oleville sotalaivoille, jotka oli sijoitettu kesäksi alueelle operaatio Holderissa. Alus palasi 11. lokakuuta osaston mukana Scapa Flowhun. Se saattoi 14. lokakuuta HMS Januksen, HMS Vigilantin, HMS Hardyn, HMCS Haidan ja USS Corryn kanssa taistelulaiva HMS Ansonia, joka suojasi Huippuvuorille kuljetettua täydennystä Kotilaivaston operaatio FQ:ssa. Operaatiosta vapauduttuaan alus suojasi 16. lokakuuta viittä miinanraivaajaa ja kuutta moottorivenettä, jotka olivat matkalla Neuvostoliiton Pohjoiseen laivastoon Kotilaivaston operaatio FR:ssä. Alus erkani 23. lokakuuta osastosta palaten suojueen mukana Scapa Flowhun.

Alus suojasi 18. marraskuuta Kuolaan matkannutta saattuetta JW54A, josta se erkani 24. marraskuuta muun suojueen mukana saavuttuaan määränpäähän. Alus liittyi 26. marraskuuta samojen alusten kanssa palaavaan saattueeseen RA54B, josta se erkani 5. joulukuuta palaten suojueen mukana Scapa Flowhun. Alus suojasi 22. joulukuuta saattuetta JW55, josta se erkani 29. joulukuuta Kuolaan saavuttuaan suojueen mukana. Se liittyi 31. joulukuuta samojen alusten kanssa palaavaan saattueeseen RA55B. Saattue joutui 3. tammikuuta 1944 sukellusveneen maaliksi. Iroquois' erkani 7. tammikuuta saattueesta palaten suojanneiden alusten mukana Scapa Flowhun.

Plymouthiin alaisuuteen Kanaalin alueelle alus siirrettiin 10. tammikuuta Haidan kanssa. Ne aloittivat 13. tammikuuta palveluksensa Plymouthissa. Alus oli 19. tammikuuta partiomatkalla Ranskan rannikolla häiritsemässä rannikkosaattueita operaatio Tunnelissa. Seuraavana päivänä se palasi Plymouthiin. Alus määrättiin helmikuussa palaamaan Kanadaan huollettavaksi. Se oli operaatio Tunnelin partiomatkalla 2.-3. helmikuuta, jolloin se sai Plymouthiin palattuaan tiedon paluusta Kotilaivastoon. Seuraavana päivänä alus lähti Haidan ja Athabaskanin kanssa Scapa Flowhun, jonne alukset saapuivat 5. helmikuuta. Alus saattoi 10. helmikuuta Haidan ja Athabaskanin kanssa taistelulaiva Ansonia ja Ranskan laivaston taistelulaiva Richelieutä, risteilijöitä HMS Belfastia ja HMS Nigeriaa iskettäessä Norjan rannikon liikenteeseen operaatio Post Hornissa. Alus palasi 12. helmikuuta osaston mukana Scapa Flowhun tuloksettoman operaation päätyttyä.

Seuraavana päivänä alus vapautettiin Kotilaivastosta, minkä jälkeen se palasi Plymouthiin. Saavuttuaan määränpäähänsä alus liittyi 15. helmikuuta 10. hävittäjälaivueeseen. Alus joutui 18. helmikuuta sukellusveneen laukaisemien torpedojen maaliksi, mikä kuitenkin saatiin väistettyä. Alus aloitti tuloksettoman vastahyökkäyksen kaikuluotainta apuna käyttäen. Seuraavana päivänä se palasi Plymouthiin, jossa se poistettiin palveluksesta aloittaen Huronin kanssa matkansa Kanadaan. Alukset saapuivat 26. helmikuuta Halifaxiin, jossa Iroquois siirrettiin telakalle. Telakalla aluksen kolmijalkainen masto korvattiin verkkorakenteisella, johon asennettiin Britteinsaarilla uusi tutkavarustus. Kesäkuussa aluksen koejojen päätyttyä se aloitti matkansa Liverpooliin, jossa senttimetri alueen tutka asennettaisiin. Alus saapui 8. kesäkuuta telakalle Liverpooliin, josta se palasi palvelukseen 30. kesäkuuta siirtyen Scapa Flowhun. Alus aloitti 17. heinäkuuta koeajojen päätyttyä koulutuksen Scapa Flowssa Kotilaivaston mukana ennen operatiivisen toiminnan aloittamista. Se lähti 30. heinäkuuta Plymouthiin liittyäkseen 10. hävittäjälaivueeseen, jonka mukana alus aloitti partioinnin Biskajanlahdella ja Kanaalissa.

Alus oli 5. elokuuta partiomatkalla risteilijä HMS Bellonan ja hävittäjien HMS Tartarin, HMS Ashantin sekä Haidan kanssa Biskajanlahdella muodostaen Force 26:n. Osasto kohtasi seuraavana päivänä akselivaltojen evakuointisaattueen lähellä Ile d'Yeuxia. Seuranneessa taistelussa aluksella tapahtui Y-tornissa putkiräjähdys, joka surmasi kaksi ja haavoitti kahdeksaa miehistönjäsentä. Alus kuitenkin kykeni osallistumaan tuloksettomaan taisteluun toisen Belleislen ja Quiberoninlahden välillä kohdatun saattueen kanssa. Tämän jälkeen osasto sai määräyksen palata Plymouthiin.

Alus saattoi 14. elokuuta HMS Ursan kanssa risteilijä HMS Mauritiusta partiomatkalla Bretagnen rannikolla muodostaen Force 27:n. Seuraavana päivänä osasto hyökkäsi kohtaamansa saattueen kimppuun Sables d'Olonnen edustalla, jolloin Saksan laivaston miinanraivaaja M385 jouduttiin uppoamisen estämiseksi ajamaan rantaan ja lisäksi Sperrbrecher A157, torpedovene T24, miinanraivaaja M275 ja rannikkoalus vaurioituivat. Osasto palasi taistelun päätyttyä Plymouthiin.

Alus kohtasi 23. elokuuta saman osaston kanssa partiomatkalla Audeirnen edustalla rannikkosaattueen, jolloin upotettiin partioveneet V702, V717, V720, V729 ja V730. Se määrättiin 30. elokuuta Haidan kanssa suojaamaan Algerista saapuvan Ranskan laivaston risteilijä Jeanne d'Arcin Cherbourgiin. Seuraavana päivänä alukset kohtasivat toisensa ranskalaisaluksen kuljettaessa Ranskan tilapäishallituksen edustajia Cherbourgiin, jonne osasto saapui 5. syyskuuta.

Alus suojasi 8. syyskuuta pääministeri Winston Churchilliä Quebecin konferenssiin kuljettanutta RMS Queen Maryä. Alus vapautui tehtävästä Azorien lähistöllä palaten Plymouthiin, jossa se aloitti kattiloiden puhdistuksen. Huollon päätyttyä alus palasi laivueeseensa. Lokakuussa se siirrettiin Kotilaivastoon Scapa Flowhun, mistä se palasi marraskuussa Plymouthiin. Maaliskuussa 1945 alus liittyi laivueensa mukana Kotilaivastoon. Se suojasi 19. maaliskuuta HMS Onslowin, HMS Serapiksen, HMS Zestin ja Haidan kanssa saattuetukialuksia HMS Premieriä, HMS Searcheriä ja HMS Queeniä sekä risteilijä Bellonaa, jotka muodostivat Norjan rannikon miinoittamisoperaatio Cupolan Force 1:n. Alus palasi 21. maaliskuuta osaston mukana Scapa Flowhun.

Alus suojasi 24. maaliskuuta Onslowin, Serapiksen, HMS Carysfortin, HMS Zealousin ja Haidan kanssa saattuetukialuksia Searcheriä, HMS Nairanaa, Queeniä ja HMS Puncheria, jotka muodostivat Norjan rannikkoliikenteen häirintäoperaatio Prefix I:n Force 2:n. Koska vihollisen meriliikennettä ei tavattu saattuetukialusten lentokoneet iskivät 26. maaliskuuta maakohteisiin. Lentokoneet iskivät 28. maaliskuuta meriliikenteeseen operaatio Prefix II:ssa, jolloin syntyneessä ilmataistelussa tuhottiin kaksi Messerschmitt Bf 109 hävittäjää yhden Puncherin Fairey Barracudan tuhoutuessa. Seuraavana päivänä alus palasi osaston mukana Scapa Flowhun.

Alus saattoi 3. huhtikuuta Zealousin ja Zestin kanssa risteilijä HMS Didoa iskettäessä Norjan rannikkoliikenteeseen. Osasto nimettiin operaatio Fox Chasen Force 3:ksi. Seuraavana päivänä alus hyökkäsi Norjan rannikolla tavatun saattueen kimppuun. Alus palasi osaston mukana Scapa Flowhun. Alus suojasi 15. huhtikuuta Kuolaan matkannutta saattuetta JW66, josta se erkani 25. huhtikuuta saavuttaessa Kuolan niemimaalle. Alus liittyi 29. huhtikuuta suojueen mukana palaavaan saattueeseen RA66, josta se erkani 8. toukokuuta saattueen saavuttua Clydeen. Alus palasi Scapa Flowhun Kotilaivaston alusten mukana.

Alus liittyi 12. toukokuuta HMS Devonshiren, HMS Ariadnen ja HMS Apollon, HMS Savagen, HMS Scourgen ja KNM Arendalin muodostamaan osastoon matkalle Osloon. Apollossa matkusti Norjan kruununprinssi Olavi. Seuraavana päivänä alus saapui osaston mukana Osloon, mistä se jatkoi edelleen Kööpenhaminaan Devonshiren ja Savagen kanssa vapauttaakseen HMS Birminghamin, Zestin ja HMS Zephyrin saksalaisten antautumisen valvonnasta. Se saapui 14. toukokuuta osaston mukana Kööpenhaminaan.

Alus lähti 24. toukokuuta Kööpenhaminasta Wilhelmshaveniin Didon, Devonshiren ja Savagen kanssa saattaen Saksan laivaston risteilijöitä Prinz Eugenia ja Nürnbergiä, jotka olivat antautuneet 22. toukokuuta. Osasto saapui 26. toukokuuta Wilhelmshaveniin, josta Iroquois lähti 30. toukokuuta Greenockiin liittyäkseen Haidaan ja Huroniin. Kanadan laivaston hävittäjät lähtivät 4. kesäkuuta Greenockista Halifaxiin, jonne alukset saapuivat 10. kesäkuuta. Alus oli heinäkuun huollettavana, jolloin sille oli tarkoitus tehdä Tyynenmeren palveluksen vaatimat muutokset. Elokuussa Japanin antauduttua alus määrättiin siirrettäväksi reserviin.

Huolto jäi reserviin siirrettäessä kesken ja alus oli varastolaivana ennen palveluksesta poistoaan 22. helmikuuta 1946. Ennen palvelukseen palauttamista kesäkuussa 1949 alus huollettiin ja sijoitettiin kadettien koululaivaksi, missä tehtävässä se oli syyskuiseen reserviin palauttamiseensa saakka. Alus päätettiin muuttaa sukellusveneidentorjuntakykyiseksisaattajaksi, mikä työ valmistui lokakuussa 1951, jolloin alus palasi palvelukseen. Koulutusjakson päätyttyä alus liitettiin Kansainyhteisön sitoumuksena Yhdistyneiden kansakuntien mandaatilla Korean vesillä palvelevaan laivasto-osastoon. Se suoritti kaksi palvelusrupeamaa alueella, joista jälkimmäinen päättyi maaliskuussa 1955. Lukuun ottamatta huollossa viettämiään aikoja alus pysyi palveluksessa ja osallistui lukuisiin Naton harjoituksiin ennen lopullista palveluksesta poistoaan lokakuussa 1962 Halifaxissa. Alus säilyi reservissä, kunnes se sijoitettiin poistolistalle ja myytiin 1966 Bilbaoon Espanjaan romutettavaksi.

Lähteet

‎

• English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet

Tribal-luokan hävittäjät

Kuninkaallinen laivasto: HMS Afridi - HMS Ashanti - HMS Bedouin - HMS Cossack - HMS Eskimo - HMS Gurkha - HMS Maori - HMS Mashona - HMS Matabele - HMS Mohawk - HMS Nubian - HMS Punjabi - HMS Sikh - HMS Somali - HMS Tartar - HMS Zulu

Kanadan laivasto: HMCS Athabaskan - HMCS Athabaskan - HMCS Cayuga - HMCS Haida - HMCS Huron - HMCS Iroquois -HMCS Micmac - HMCS Nootka

Australian laivasto: HMAS Arunta - HMAS Bataan - HMAS Warramunga

Edeltäjät: I-luokka – Seuraaja: J-luokka