Gustaf Melander
Gustaf Melander (9. tammikuuta 1861 Kuopio – 25. elokuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen fyysikko ja meteorologi, joka toimi Suomen Tiedeseuran Meteorologisen päälaitoksen johtajana 1908–1918 ja Meteorologisen keskuslaitoksen johtajana 1919-1931[1][2] [3][4]
Ura muokkaa
Melanderin vanhemmat olivat yliopettaja Henrik Leopold Melander ja Elise Leontine Enwald. Hän pääsi ylioppilaaksi 1879 Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1885 sekä filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1890, jolloin hänestä tuli myös fysiikan dosentti Helsingin yliopistossa.[3] Ranskaksi julkaistussa väitöstyössään De la dilation des gaz à des pressions inférieures à la pression atmosphérique Melander tutki kaasujen laajentumista, myöhemmin hän paneutui mm. suolahiukkasten merkitykseen meriveden tiivistymiselle ilmassa, valon vaikutukseen magneeteille sekä kappaleiden sähköisiin ominaisuuksiin.
Vuonna 1908 Melander nimitettiin tuolloisen Suomen Tiedeseuran Meteorologisen päälaitoksen johtajaksi. Vuoden 1919 alussa Meteorologinen päälaitos muuttui valtion virastoksi (Meteorologiseksi keskuslaitokseksi) ja asetuksella Melander siirtyi keskuslaitoksen johtajaksi, jossa virassa hän oli vuoteen 1931 saakka.[1] Melanderin alotteesta Sodankylään perustettiin magneettinen observatorio ja Pasilaan meteorologinen leija-asema "Ilmala".[2][1] Melanderin aikana Suomessa aloitettiin myös kansainvälinen aerologinen ja maamagneettinen tutkimustoiminta.[4]
Melander oli vuosina 1909–1916 Pietarin tiedeakatemian magneettisen komission jäsen. Hän kuului jäsenenä kansainväliseen meteorologien komiteaan ja lukuisiin eurooppalaisiin tieteellisiiin yhdistyksiiin. Alfred Kordelinin säätiön hallituksen ja tieteellisen jaoston jäsenenä Melander oli vuodesta 1919. Melander teki useita tutkimusmatkoja Ranskaan, Saksaan, Sveitsiin, Italiaan, Itävaltaan, Ruotsiin, Norjaan, Englantiin, Algeriaan ja Madeiran saarelle.[4]
Jo 1890-luvulla Melander oli pitänyt yliopiston fyysis-matemaattisessa osastossa ensimmäisenä henkilönä luentoja suomen kielellä.[4] 1893 hän perusti Vipuset-nimisen yhdistyksen kehittämään suomen kieltä fysiikan alalla. Hän oli Luonto tieteen valossa -teoksen päätoimittaja ja julkaisi vuonna 1918 kirjan Nykyajan sääoppi.[1]
Melanderin puoliso vuodesta 1899 oli Elsa Maria Berg (1876–1953). Hänen veljiään olivat historioitsija K. R. Melander ja valtiopäivämies Henrik Melander.[1] Professori Ilmari Melander oli hänen poikansa.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Ilkka Seppinen: Ilmatieteen laitos 1838-1988. Helsinki: Ilmatieteen laitos, 1988.
- ↑ a b Heikki Nevanlinna: Ilmatieteiden vaiheita ja vaikuttajia Suomessa. Helsinki: Suomen Tiedeseura, 2021.
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Gustaf Melander
- ↑ a b c d Professori Gustaf Melander, Aamulehti, 26.08.1938, nro 228, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Kirjallisuutta muokkaa
- Seppinen, Ilkka: ”Melander, Gustaf (1861–1938)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 631–632. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
- Melander, Gustaf hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)