Gustaf Aartovaara
Gustaf Alfred Aartovaara, sukunimi vuoteen 1906 Abrahamsson (30. maaliskuuta 1863 Kustavi – 23. tammikuuta 1940) oli suomalainen vuori-insinööri ja Teknillisen korkeakoulun analyyttisen kemian lehtori.[1][2]
Aartovaaran vanhemmat olivat ratsutilallinen Johan Gustaf Abrahamsson ja Sofia Eufrosyne Lindholm. Hän valmistui insinööriksi 1884 ja opiskeli Tukholman teknillisen korkeakoulun vuorikoulussa 1888–1889. Aartovaara teki opintomatkat Skandinaviaan, Saksaan ja Venäjälle 1888–1889, Saksaan ja Itävaltaan 1900 sekä Belgiaan ynnä muualle 1902. [1]
Aartovaara oli Maanviljelys- ja kauppakemiallisessa laboratoriossa apulaisena 1886–1888. Kuopion teollisuuskoulussa metallurgisen osaston lehtorina 1889–1910 sekä koulun rehtorina kolmen vuoden ajan ja viimeksi Teknillisen korkeakoulun analyyttisen kemian ylimääräisenä opettajana ja myöhemmin lehtorina 1910–1931. [1]
Aartovaara suoritti kemiallisia tutkimuksia joiden perusteella Outokummun kaivoksen luovuttaminen ja vastaanotto tapahtui norjalaiselta urakoitsijalta valtiolle ja Hackmanille. Hän suoritti myös kemiallisia tutkimuksia Valtion ruutitehtaan perustamista varten. Aartovaara tutki useiden vuosien ajan Suomessa esiintyviä harvinaisia alkuaineita mutta nämä tutkimukset keskeytyivät kun hän loukkaantui vakavasti Teknillisen korkeakoulun kemian laboratoriossa 4. marraskuuta 1931 tapahtuneessa räjähdysonnettomuudessa.[1][3] Aartovaara oli onnettomuuteen johtaneissa kokeissaan pyrkinyt erottamaan siihen asti tuntematonta alkalimetalleihin kuulunutta alkuainetta n:o 87.[4]
Aartovaara ja mineralogi Leonard Borgström havaitsivat 1910-luvulla valokuvauslevyjä ja elektrometrejä käyttämällä useiden Suomen pegmatiittikivien mineraalien olevan radioaktiivisia koska ne sisälsivät toriumia. Aartovaara ja Gunnar Nordström tutkivat myös 1910- ja 1920-luvulla Etelä-Suomen ja Nilsiän lähdevesien radioaktiivisuutta ja radiumpitoisuutta.[5] Aartovaara tutki Helsingissä Malminkatu 24:ssä sijainneen Imatra-saunan käyttämää vettä ja havaitsi sen olevan radioaktiivista ja sisältävän myös uraania. Vesi oli peräisin saunan alla olleesta 65 metriä syvästä putkikaivosta ja havainto johti arveluihin että Helsingin kallioperässä voisi esiintyä kaupallisesti hyödynnettäviä määriä uraania.[6]
Gustaf Aartovaara oli naimisissa vuodesta 1891 Maria Lyytisen kanssa. [1]
Julkaisuja muokkaa
Nimellä Gustaf Alfred Abrahamsson:
- Raudan kemiallisesta tutkimisesta. Kuopion teollisuuskoulu, Kuopio 1898
- Raudan valmistuksesta. Kuopion teollisuuskoulu, Kuopio 1900-1902, ilmestyi kolmessa vihkossa
- Takkiraudan valamisesta. Tekijä, Kuopio 1901
Nimellä G. A. Abrahamsson:
- Raudan valmistuksesta : kuvaosasto. Kuopio 1901
Nimellä Gust. A. Aartovaara:
- Über die Zusammensetzung der finnischen Eisenerze, Kalksteine, Eisenhüttenprodukte und ihrer Nebenprodukte. Mitteilungen aus dem chemischen Laboratorium der Industrieschule zu Kuopio. Annales Academiae scientiarum Fennicae. Series A, N:o II, 2. Suomalainen Tiedeakatemia, Helsinki 1911
- Radioaktive Mineralien in Finland. Annales Academiae scientiarum Fennicae. Series A, N:o III, 5. Suomalainen Tiedeakatemia, Helsinki 1913
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Aikalaiskirja 1934
- ↑ Kuka kukin oli 1961 (Wikiaineisto)
- ↑ Räjähdys Teknillisen korkeakoulun laboratoriossa, Laatokka 05.11.1931, nro 125, s. 1, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
- ↑ Alkuaine n:o 87. Tuhoisa räjähdys Tekn. Korkeakoulun laboratoriossa. Lehtori Aartovaara tutkimustensa uhrina, Helsingin Sanomat, 05.11.1931, nro 300, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Olli Äikäs : Uraaninetsintä Suomessa, ATS ydintekniikka 2/1989, Suomen Atomiteknillinen Seura (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Urania Helsingin alla, Laatokka, 18.10.1945 nro 241, s. 4, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot