Grigori Romanov
Grigori Vasiljevitš Romanov (ven. Григо́рий Васи́льевич Рома́нов, 7. helmikuuta 1923 nykyisen Novgorodin alueen Borovitšin piirin Zihnovon kylä – 3. heinäkuuta 2008 Moskova) oli neuvostoliittolainen poliitikko. Hänet tunnetaan parhaiten Leningradin pitkäaikaisena puoluejohtajana.
| Grigori Romanov | |
|---|---|
| Григо́рий Васи́льевич Рома́нов | |
 Grigori Romanov vuonna 1977. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Grigori Vasiljevitš Romanov |
| Syntynyt | 7. helmikuuta 1923 Novgorodin alue Borovitšin piiri Zihnovon kylä |
| Kuollut | 3. heinäkuuta 2008 (85 vuotta) Moskova |
| Kansalaisuus | Neuvostoliitto, Venäjä |
| Arvonimi | sosialistisen työn sankari (1983) |
| Poliitikko | |
| Puolue | Neuvostoliiton kommunistinen puolue |
| Tunnustukset | |
Grigori Romanov syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän osallistui toiseen maailmansotaan Leningradin ja Baltian rintamilla. Vuonna 1944 hän liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen. Vuonna 1953 Romanov valmistui etäopiskelijana Leningradin laivanrakennusinstituutista. Vuosina 1946–1954 hän työskenteli suunnittelijana ja osastopäällikkönä Ždanoville nimetyssä rakennusteollisuusministeriön tehtaassa Leningradissa. Vuosina 1955–1957 hän toimi tehtaan puoluekomitean johtajana ja NKP:n keskuskomitean puolueorganisaattorina.
Vuosina 1957–1961 Romanov työskenteli Leningradissa Kirovin piirin puoluekomitean ensimmäisenä sihteerinä ja vuosina 1961–1962 puolueen kaupunkikomitean sihteerinä. Vuonna 1963 hänestä tuli NKP:n Leningradin aluekomitean toinen sihteeri. Syyskuusta 1970 aina vuoteen 1983 saakka hän toimi aluekomitean ensimmäisenä sihteerinä.
NKP:n 23. ja 24. edustajakokouksissa Romanov valittiin puolueen keskuskomitean jäseneksi. Vuodesta 1973 hän oli NKP:n keskuskomitean politbyroon ehdokasjäsen ja vuosina 1976–1985 sen varsinainen jäsen. Vuosina 1983–1985 hän toimi keskuskomitean sihteerinä.
Romanovia pidettiin yleisesti puolueen ”kovan linjan” miehenä. Juri Andropovin kuoltua häntä harkittiin keskuskomitean pääsihteeriksi, mutta lopulta virkaan valittiin eri ryhmittymien välisenä kompromissina sairas Konstantin Tšernenko, jota pian seurasi Mihail Gorbatšov. Heinäkuussa 1985 Gorbatšov erotti Romanovin politbyroosta ja sihteeristöstä.[1]
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Romanov toimi Venäjän kommunistisen puolueen keskuskomitean neuvottelukunnan jäsenenä. Hänet on haudattu Kuntsevon uudelle hautausmaalle Moskovaan.
Romanov on palkittu kolmella Leninin kunniamerkillä sekä lokakuun vallankumouksen, työn punaisen lipun ja znak potšota -kunniamerkeillä. Vuonna 1983 hän sai sosialistisen työn sankarin arvonimen.
Lähteet muokkaa
- ↑ * Schulz-Torge, Ulrich-Joachim: Who was who in the Soviet Union, s. 42. München: Saur, 1992. ISBN 3-598-10810-9.