Grigori Ivanovitš Kulik (ven. Григо́рий Ива́нович Кули́к) (9. marraskuuta 1890elokuu 1950) oli puna-armeijan komentaja ja aikanaan Neuvostoliiton marsalkka, joka osallistui muun muassa Venäjän sisällissotaan, talvisotaan sekä suureen isänmaalliseen sotaan.

Henkilökuva muokkaa

Grigori Kulik syntyi 1890 Ukrainassa Pultavan kuvernementin Dudnikovon kylässä. Sotilasura alkoi tsaariin armeijassa sotamiehenä. Kulik valmistui myöhemmin vänrikkikoulusta vuonna 1915. Hän liittyi puna-armeijaan vuonna 1918 ja osallistui Venäjän sisällissotaan eri armeijoiden tykistökomentajana. Kulik toimi muun muassa Keski-Aasian sotilaspiirin tykistökomentajana ja puna-armeijan tykistöhallinnon päällikkönä vuosina 1926–1930. Divisioonan ja armeijakunnan komentajana hän oli vuosina 1930–1937. Vuodesta 1937 alkaen Kulik toimi jälleen puna-armeijan tykistöhallinnon päällikkönä (vuodesta 1940 päätykistöhallinto). Kulik valmistui sota-akatemiasta 1932.

Marsalkka Kulik oli tykistöupseeri ja piti panssarivaunuja ajan haaskauksena; tykistö vain tuhoaisi ne. Hän vastusti ennen sotaa joka vaiheessa lisäresurssien antamista panssarien tuotantoon. Uuteen T-34-vaunuun Kulik halusi 107 mm tykin, joka oli hänelle tuttu kenttätykkinä. Tämä epäonnistui, koska sopivaa tykkiä ei ollut olemassa. Niinpä Kulik järjesti T-34:een "oman" Kirovin tehtaansa L-11-tykin, vaikka Gorkissa tehtaalla 92 valmistettiin tehokkaampia F-32 ja F-34 -tykkejä. Gorkin pääsuunnittelija Vasili Grabin kuitenkin otti asiat omiin käsiinsä ja tykkejä valmistettiin ylimääräisiä varastoon. Kenraali Boris Vannikovin Kulikia vastustava kanta johti hänen pidätykseensä vain muutamia viikkoja ennen Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon. Sodan alkaessa Vannikov kuitenkin vapautettiin ja hänet nimitettiin komissaariksi vastaamaan ammustuotannosta. Kulikin jarruttelua pidetään myös syynä sodan alun ammuspulaan, jonka vuoksi suuri osa T-34 ja KV-vaunuista joutui taisteluun ilman täyttä ammuslastia.[1]

Talvisota muokkaa

Kulik otti osaa myös talvisotaan, jossa hän toimi 2. luokan armeijankomentajan tehtävissä ja edusti Laatokan Karjalassa taistelleen Neuvostoliiton 8. armeijan ylijohtoa. Vuodesta 1937 alkaen Kulik toimi myös puolustusasiain kansankomissaarin Kliment Vorošilovin sijaisena.

Suuri isänmaallinen sota muokkaa

Talvisodan jälkeen Kulik ylennettiin 7.5.1940 Neuvostoliiton marsalkan arvoon sekä nimitettiin Neuvostoliiton sankariksi. Samassa yhteydessä Kulikin aatelistaustainen vaimo Kira Ivanovna (o.s. Simonitš) teloitettiin NKVD:n toimesta Stalinin henkilökohtaisesta käskystä. Suuressa isänmaallisessa sodassa Kulik komensi mm. 54. armeijaa ja 4. kaartinarmeijaa. Hänet alennettiin kenraalimajuriksi 17. maaliskuuta 1942 ja ylennettiin taas kenraaliluutnantiksi huhtikuussa 1943. Tammikuussa 1944 Kulik toimi puna-armeijan joukkojen muodostamis- ja täydennyspäähallinnon päällikön toisena sijaisena.

Sotien jälkeen muokkaa

Kulik alennettiin 9. heinäkuuta 1945 uudelleen kenraalimajuriksi. Hänet pidätettiin ns. kenraalisalaliiton jutun yhteydessä 1947 ja teloitettiin ampumalla elokuussa 1950. Kulik rehabilitoitiin vuonna 1957, jolloin hänelle mm. palautettiin Neuvostoliiton marsalkan sotilasarvo ja Neuvostoliiton sankarin arvo.

Lähteet muokkaa

  • Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 1, Talvisota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-927-5.

Viitteet muokkaa

  1. T-34 -- The Red Army's Legendary Medium Tank, Anthony Tucker-Jones, Pen & Sword Military, sivut 15--18