Wikipedia

Granaattiomena

hedelmä

Granaattiomena (Punica granatum) on rantakukkakasvien heimoon kuuluva lehtipuu, jonka hedelmät ovat syötäviä. Se on kotoisin Keski-Aasiasta ja sitä on viljelty Kaukasuksen ja Välimeren seuduilla tuhansien vuosien ajan. Kasvista käytetään myös nimeä karthagonomena. Sen hedelmä on useissa kulttuureissa ollut hedelmällisyyden symboli runsaan siemenmääränsä vuoksi.lähde?

Granaattiomena
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Rantakukkakasvit Lythraceae (Punicaceae)
Suku: Granaattiomenat Punica
Laji: granatum
Kaksiosainen nimi

Punica granatum
L.

Katso myös

  Granaattiomena Wikispeciesissä
  Granaattiomena Commonsissa

Granaattiomena ei nimestään huolimatta ole kovin läheistä sukua omenoille, sillä ne kuuluvat eri heimoihin ja lahkoihinkin.

Ulkonäkö ja koko muokkaa

Granaattiomena on pensas tai pieni puu, 2–3 metriä korkea. Sen oksat ovat poikkileikkaukseltaan nelikulmaisia. Lehdet ovat kiiltäviä ja soikeita 2–9 cm pitkiä ja 1–2 cm leveitä. Lehtiruoti on 2–10 mm pitkä.[2]

Granaattiomenan hedelmä on suunnilleen omenan kokoinen. Sen kuori on punertava, kova ja hieman nahkamainen.

Levinneisyys muokkaa

Granaattiomenan tärkeimmät viljelyalueet ovat Egypti, Israel, Saudi-Arabia, Irak, Iran, Afganistan, Pakistan, Intia, Bangladesh, Myanmar ja eteläinen Kiina[3]. Euroopassa viljelyä on ainakin Ranskassa, Espanjassa ja Kreikassa. Yhdysvalloissa sitä viljellään Kaliforniassa ja Arizonassa.

Ravintoarvot muokkaa

Ravintoarvoja per 100 g
  Granaattiomena[4]
Proteiineja 1,7 g
Rasvaa 1,2 g
Hiilihydraatteja 14,7 g
C-vitamiinia 10,2 mg
Kalsiumia 10,0 mg
Rautaa 0,3 mg
Kaliumia 264 mg
Magnesiumia 12,0 mg
Natriumia 3,0 mg
Fosforia 36,0 mg
Sinkkiä 0,3 mg

Granaattiomena sisältää myös vitamiineja B9, B5 ja K[5].

Käyttö muokkaa

Punaisena elintarvikeväriaineena käytettävä grenadiini tehdään granaattiomenasta[6]. Granaattihedelmän puun lehdistä ja kaikista kuoriosista saadaan myös runsaasti tanniineja, joita on käytetty nahan parkitsemisessa. Granaattiomenapuun kukista ja hedelmän kuoresta valmistetaan väriaineita ja kaarnasta hyönteismyrkkyjä.

Granaattiomenaa ei voi syödä sellaisenaan, koska hedelmälihan väliseinät sisältävät pahanmakuista happoa[7]. Hedelmän voi kuitenkin esimerkiksi puristaa mehuksi. Punaiset siemenet puolestaan sopivat hyvin salaatteihin, rahkoihin ja koristeeksi esimerkiksi leivonnaisiin.[7] Kuivatuilla ja murskatuilla granaattiomenan siemenillä voidaan myös maustaa puuroja.[8]

Granaattiomenen siemenet on murskattava huhmareessa, sillä ne ovat niin tahmeita, että jäävät kiinni tehosekoittimen terään.[8]

Terveysvaikutukset ja käyttörajoitukset muokkaa

Teollisesti valmistettua granaattiomena­mehua ei pitäisi juoda päivittäin. Tämä johtuu siitä, että siinä on mukana myös hedelmän kuorta, mikä voi aiheuttaa kuoren sisältämän haitallisen aineen liikasaantia.[9]

Granaattiomenan mehun on havaittu hidastavan eturauhassyövän kasvua MnSOD AA -genotyypin potilasryhmällä[10]. Granaattiomenan siemeniä käytettiin antiikin Kreikassa myös naisten ehkäistyvalmisteena ja sikiöiden abortointiin.[11]

Granaattiomenamehun antioksidanttinen kapasiteetti on 2 860 yksikköä/100 grammaa, eli se asettuu samaan kategoriaan luumu- ja melonimehun sekä goji-marjojen kanssa.[5] Antioksidanttien positiiivisille terveysvaikutuksille ei ole kuitenkaan olemassa tieteellistä pohjaa[12][13].

Mytologia muokkaa

Kreikkalaisessa mytologiassa granaattiomena oli pyhitetty Afroditelle, joka istutti sen ensimmäisenä Kyproksen saarelle. Se symbolisoi naisen hedelmällisyyttä.[14]

Demeterille kirjoitetussa Homeerisessa hymnissä kerrotaan, miten Haades, Manalan hallitsija, olisi huijannut Persefonea ja saanut tämän syömään granaattiomenan siemeniä. Tämän johdosta Persefone oli pakotettu viettämään aina osan vuodesta Haadeksen kanssa Manalassa. Tämä oli myös saanut aikaan Persefonen steriiliyden.[11]

Galleria muokkaa

  •  
    Puu
  •  
    Oksa
  •  
    Kukka
  •  
    Hedelmä
  •  
    Kuorittu granaattiomena.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Participants of the FFI/IUCN SSC Central Asian regional tree Red Listing workshop, Bishkek, Kyrgyzstan (11-13 July 2006): Punica granatum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2007. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.10.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Punica granatum Flora of China. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  3. ↑ Pomegranate Morton, J. 1987. Pomegranate. p. 352–355. In: Fruits of warm climates. Julia F. Morton, Miami, FL.
  4. ↑ Granaattiomena Arkistoitu 7.6.2012. Viitattu 3.11.2015.
  5. ↑ a b Granaattiomenat ja antioksidantit Arkistoitu 23.3.2013. Viitattu 6.11.2015.
  6. ↑ Granaattiomena Rantuu. Viitattu 9.3.2014.
  7. ↑ a b Parasta juuri nyt: Granaattiomena Arkistoitu 11.5.2015. Viitattu 3.11.2015.
  8. ↑ a b Kuivatut granaattiomenan siemenet Ekosego. Arkistoitu 9.3.2014. Viitattu 9.3.2014.
  9. ↑ Marjo Hentunen: Kasviestrogeenit tukevat kehoasi Terve.fi. 4.2.2020. Viitattu 27.2.2024.
  10. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5555799/
  11. ↑ a b Lucia Nixon: "Cults of Demeter and Kore", Hawley, Richard & Levick, Barbara (eds.) Women in Antiquity : New Assessments, Routledge, 1995.
  12. ↑ Juhani Knuuti ja Vladimir Heiskanen: Antioksidantit – hyödyllisiä vai haitallisia? Turun Sanomat Hyvinvointi. 21.5.2018. Viitattu 22.5.2018.
  13. ↑ Enough Is Enough: Stop Wasting Money on Vitamin and Mineral Supplements, Eliseo Guallar, MD, DrPH; Saverio Stranges, MD, PhD; Cynthia Mulrow, MD, MSc, Senior Deputy Editor; Lawrence J. Appel, MD, MPH; and Edgar R. Miller III, MD, PhD. Annals of the Internal Medicine, editorial, 17.12.2013.
  14. ↑ Aphrodite Estate Theoi Project. Viitattu 9.3.2014.

Aiheesta muualla muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Granaattiomena&oldid=22223339”