Grönlanninlokki

lintulaji

Grönlanninlokki (Larus glaucoides) on Suomessa harvinainen lokki.

Grönlanninlokki
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Lokit Laridae
Suku: Larus
Laji: glaucoides
Kaksiosainen nimi

Larus glaucoides
B. Meyer, 1822

Alalajit
  • L. g. glaucoides
  • L. g. kumlieni
Katso myös

  Grönlanninlokki Wikispeciesissä
  Grönlanninlokki Commonsissa

Grönlanninlokin muna.

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Linnun pituus on 52–60 cm, siipien kärkiväli 140–150 cm ja paino 720–1100 g. Aikuinen grönlanninlokki on kauttaaltaan vaalea, selkäpuolelta harmahtava, ja niiltä puuttuvat mustat siipikuviot. Nuoret yksilöt ovat vaaleanruskean kirjavia ja niiden nokka on tumma. Sukupuolet ovat samanvärisiä.

Esiintyminen muokkaa

Grönlanninlokki pesii Kanadan arktisissa osissa ja Grönlannin rannikoilla. Lajin elinympäristön ala on 100 000–1 000 000 neliökilometriä ja maailman populaation koko on 190 000–400 000 yksilöä. Se talvehtii etelämpänä Atlantilla, muun muassa Islannissa ja Ison-Britannian saarilla sekä Yhdysvaltain itärannikolla ja Suurten järvien alueella. Suomessa laji on tavattu noin 28 kertaa.[2]

Elinympäristö muokkaa

Lajin pesimäympäristöä ovat jyrkät, kallioiset rannat 100–200 m merenpinnan yläpuolella, joskus 800 m saakka. Pesii toisinaan matalilla riutoilla ja kallioluodoilla. Esiintyy yleensä pikkukajavayhdyskunnissa. Pesimäajan ulkopuolella laji kiertelee rannikoita ja oleskelee paljon ulkomerellä, istuskellen jäälautoilla.

Lisääntyminen muokkaa

Grönlanninlokkinaaras munii kaksi tai kolme munaa maassa olevaan pesään. Todennäköisesti molemmat vanhemmat hautovat munia ja ruokkivat poikasia vaikka munimisen pituus ja poikasten lentoikä eivät ole tunnettuja.[3]

Ravinto muokkaa

Grönlanninlokki on kaikkiruokainen. Pääasiassa se syö kalaa mutta myös nilviäisiä ja muita selkärangattomia, raatoja sekä linnunmunia ja -poikasia. Se saalistaa joko syöksysukeltamalla kuten tiirat tai noukkimalla ruoan veden pinnasta.

Lähteet muokkaa

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
  1. BirdLife International: Larus glaucoides IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.1.2023. (englanniksi)
  2. Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Iceland Gull Audubon. 13.11.2014. Viitattu 2.4.2021. (englanniksi)