Glaukofaani on natriumamfiboliryhmään kuuluva mineraali, ja sen kemiallinen kaava on Na2(Mg,Fe)3Al2Si8O22(OH)2. Nimensä se on saanut tavallisesti sinisestä väristään (kreikaksi glaucophane merkitsee ’sinistä ulkonäköä’). Glaukofaani on kidejärjestelmältään monokliininen.

Glaukofaani
Luokka silikaattimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava Na2(Mg,Fe)3Al2Si8O22(OH)2
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri sininen
Kidejärjestelmä monokliininen
Kovuus Mohsin asteikolla 5–6
Ominaispaino 3–3,2
Aiheesta muualla

Glaukofaani Commonsissa

Mineraalin sininen väri auttaa sen määrittelyä huomattavasti, sillä riebekkiitin lisäksi vain glaukofaani on ainoa yleinen amfibolimineraali, joka on sininen. Glaukofaani muodostaa ferroglaukofaanin kanssa sarjan kiinteitä liuoksia; Na2(Fe,Mg)3Al2Si8O22(OH)2, jossa glaukofaani on runsasmagnesiuminen jäsen ja ferroglaukofaani runsasrautainen jäsen. Ferroglaukofaani on glaukofaanin kaltainen, mutta on tiiviimpi, väriltään yleensä tummempi ja siinä on pienentynyttä helmiäiskiiltoa. Glaukofaanin kovuus on 5–6, ja sen ominaispaino on noin 3–3,2.

Glaukofaani muodostuu metamorfisissa kivissä, joissa on joko runsaasti natriumia tai jotka ovat käyneet läpi alhainen lämpötila-korkea paine -metamorfoosin, jollaista esiintyy mm. subduktiovyöhykkeessä. Aines on kokenut suunnattoman paineen ja keskinkertaisen lämpötilan sen subduktoituessa (eli painuessa) Maan vaippaa kohti. Nimensä siniliuskefasies onkin saanut juuri glaukofaanin väristä. Glaukofaania esiintyy myös eklogiiteissä, jotka ovat kokeneet taantuvan metamorfoosin. On myös olemassa harvinainen amfiboli, holmquistiitti, jonka kemiallinen kaava on Li2Mg3Al2Si8O22(OH)2, jota esiintyy vain runsaslitiumisissa mantereisissa kivissä. Holmquistiitin luultiin olevan vuosien ajan glaukofaania, sillä ohuissa leikkauksissa ne näyttävät identtisiltä.

Aiheesta muualla muokkaa