Giovanni Antonio Scopoli
Giovanni Antonio Scopoli, latinaksi Johannes Antonius Scopoli, (3. kesäkuuta 1723, Cavalese Val di Fiemme – 8. toukokuuta 1788, Pavia) oli italialais-itävaltalainen lääkäri ja luonnontieteilijä.[1]
| Giovanni Antonio Scopoli | |
|---|---|
 Giovanni Antonio Scopoli. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. kesäkuuta 1723[1] Cavalese Val di Fiemme |
| Kuollut | 8. toukokuuta 1788 (64 vuotta)[1] Pavia |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | kasvitiede |
Giovannin isä oli lakimies. Lääketieteen oppiarvon Giovanni suoritti Innsbruckin yliopistossa, ja hoiti praktiikkaa Cavalesessa ja Venetsiassa. Hän kulutti paljon aikaa keräämällä kasveja ja hyönteisiä Alpeilla. Hän vietti 2 vuotta Seckanin herttuan yksityissihteerinä, kunnes sai lääkärin viran elohopeakaivoksilta Idrijasta, läntisessä Sloveniassa. Täällä hän vietti seuraavat 16 vuotta. 1761 hän julkaisi tutkimuksen De Hydroargyro Idriensi Tentamina, jossa käsitteli elohopeamyrkytysoireiden esiintymistä kaivosmiehissä.
Idrijassa Scopoli tutki paikallista luontoa, julkaisten 1760 Flora Carniolica tutkielman ja laajan tutkimuksen hyönteisistä. 1769–72 hän julkaisi Anni-Historico Naturales tutkimuksen, jossa kuvaili uusia lintulajeja lukuisista kokoelmista.
1769 Scopoli osoitettiin Saksaan Chemnitzin Kaivosakatemian lehtorin virkaan. 1777 hän siirtyi Pavian yliopistoon. Hänen viimeiseksi työkseen jäi Deliciae Flora et Fauna Insubricae (1786-88), missä hän esitti tieteelliset nimet Pierre Sonneratin matkoillaan löytämille ja kuvailemille linnuille ja nisäkkäille.
Scopoli kuvaili tieteelle lukuisia kasveja, hyönteisiä, ja linnuista muun muassa rääkkähaikara, tundrahanhi, pikkuhuitti, pikkutylli, tornipöllö, minervanpöllö, alppirautiainen ja mustapääsirkku ovat hänen nimeämiään.
Scopolin nimeämien kasvien tieteellisen nimen perässä käytetään auktorilyhennettä Scop..[2]
Teoksia muokkaa
- De affectibus animi dissertatio physico-medica. Trient 1753.
- Flora Carniolica. Edler von Trattner, Wien 1760; 2.Aufl. Wien 1772.
- Entomologica carniolica. Edler von Trattner, Wien 1763.
- Annus I-V historico-naturalis. Hilscher, Leipzig 1769-72.
- Einleitung zur Kenntniß und Gebrauch der Fossilien. Riga 1769.
- Bemerkungen aus der Naturgeschichte. Leipzig 1770.
- Abhandlung vom Kohlenbrennen. Wien 1771.
- De Hydrargyro Idriensi tentamina physico-chymico-medica. Jena, Leipzig 1771.
- Preis-Schrift über die Frage von den Ursachen des Mangels an Dünger in Görtz und Gradiska. Wien 1771.
- Dissertationes ad scientiam naturalem pertinentes. Gerle, Prag 1772.
- Principia mineralogiæ systematicæ et practicæ succincte exhibentia structuram telluris. Gerle, Prag 1772.
- Crystallographia Hungarica. Gerle, Prag 1776.
- Fundamenta chemicae praelectionibus publicis accomodata. Gerle, Prag 1777.
- Introductio ad historiam naturalem. Gerle, Prag 1777.
- Principi di mineralogia. Venedig 1778.
- Fundamenta botanica. Wappler, Pavia, Wien 1783-86.
- Anfangsgründe der Metallurgie. Moeßle, Schwan & Götz, Wien, Mannheim 1786-89.
- Deliciae Flora et Fauna Insubricae. Salvatoris, Pavia 1786-88.
- Elementi di chimica e di farmacia. Pavia 1786.
- Physikalisch-chemische Abhandlung vom Idrianischen Quecksilber und Vitriol. Lindauer, München 1786.
- Abhandlung von den Bienen und ihrer Pflege. Wien 1787.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Giovanni Antonio Scopoli (1723-1788) (Bnf Data. Viitattu 5.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Scopoli, Joannes Antonius (Giovanni Antonio) (1723-1788) International Plant Names Index – IPNI. Viitattu 12.10.2020. (englanniksi)