Gibson Marauder
Gibson Marauder (M-1) oli Gibsonin vuosina 1974–1981 valmistama sähkökitaramalli.
| Gibson Marauder | |
|---|---|
 |
|
| Perustiedot | |
| Alkuperäinen valmistaja | Gibson |
| Valmistusvuodet | 1974–1980 |
| Rakenne | |
| Rungon tyyppi | kokopuu |
| Kaulan kiinnitys | pulttikaula |
| Mensuuri | 629 mm (24,75″) |
| Nauhat | 22 |
| Materiaalit | |
| Runko | mahonki, vaahtera tai leppä |
| Kaula | vaahtera |
| Otelauta | vaahtera tai ruusupuu |
| Tekniikka | |
| Talla | Schallerin tai Gibsonin Tune-O-Matic-stoppipalalla |
| Värit | |
| Värivaihtoehdot | musta, viininpunainen, Natural Satin, Walnut, Tobacco Sunburst, Natural Mahogany, myös muutamia Candy Apple Red -värisiä valmistettu.[1] Custom vain Sunburst-värisenä.[2] |
Marauder kehitettiin kilpailemaan Fenderin valmistamien yksikelaisia mikrofoneja käyttäneiden ja pulttikaulaisten kitaroiden kanssa. Marauderin suosio laski kuitenkin nopeasti ja sen valmistus jouduttiin lopettamaan. Gibsonilla on ollut myös muita samankaltaisia yrityksiä, kuten Marauderin sisarmalli Gibson S-1.
Historia muokkaa
Marauderin valmistus aloitettiin vuonna 1974. Ensimmäiset Marauderit maksoivat yleensä hieman alle 400 Yhdysvaltain dollaria. Ensimmäisenä vuonna niitä myytiin ainoastaan yksi kappale. Varsinaisesti Marauderit tulivat myyntiin vuonna 1975. Samaan aikaan julkaistiin Gibson Grabber -bassokitara, jossa oli paljon samoja ominaisuuksia kuin Marauderissa.
Ensimmäisessä Marauderissa oli Grabberin tavoin lepästä tehty runko ja pultattu vaahterakaula. Kitaran lapa oli saman mallinen kuin Gibson Flying V -kitarassa. Marauderin ruusupuisessa otelaudessa oli 22 nauhaa ja pisteen muotoiset otelautamerkinnät.
Marauderissa oli kaulamikrofonina Gibsonin Super Humbucker -mikrofoni ja tallamikrofonina yksikelainen mikrofoni. Yksikelaisessa tallamikrofonissa on tavallisten napapalojen tilalla putkimainen metallinpala. Molemmat mikfofonit ovat päällystetty läpinäkyvällä epoksimuovilla, joten niistä on mahdollista nähdä mikrofonien käämit. Nämä mikrofonit suunnitteli kitarantekijä Bill Lawrence, joka on suunnitellut myös muun muassa Gibson L6-S -kitaran ja Marauderin S-1-sisarmallin mikrofonit.
Marauderissa oli Tune-O-Matic-talla, yhdet nikkelillä tai kromilla päällystetyt äänenvoimakkuuden ja äänenvärin säätimet sekä kitaran alaosassa mikrofonien vaihtoon kolmiasentoinen kytkin. Myöhempiin malleihin kytkimeksi vaihdettiin käännettävä potentiometri, joka sijoitettiin äänevoimakkuuden ja äänenvärin kytkimien väliin sen sijaan, että se olisi ollut kitaran alaosassa. Kaikki säätimet olivat asetettu plektrasuojan päälle. Tämä menetelmä oli helpompi ja nopeampi, joten se nopeutti suuresti kitaran tuotantoa.
Kehitys muokkaa
Vuonna 1975 alettiin valmistaa Marauder Customia, jossa oli Gibsonin kitaroille tyypilliset neliön muotoiset (small block) otelautamerkinnät ja kultaiset säätimet. Customia valmistettiin vain Sunburst-värityksellä. Sen valmistus lopetettiin kuitenkin jo vuonna 1977.
Marauderin rungossa käytettiin aluksi leppää, joka oli huomattavasti halvempaa kuin muut materiaalit. Vuodesta 1978 eteenpäin runko voitiin valmistaa lepän lisäksi vaahterasta tai mahongista. Samana vuonna kaulaa alettiin myös valmistaa mahongista.[2]
Marauderia valmistettiin aluksi vain viininpunaisena ja Natural Satin -värityksellä. Vuosien varrella tuli myyntiin monia eri värivaihtoehtoja. Vuonna 1978 Marauderia sai ostettua lähes kaikilla väreillä, mutta 1970-luvun lopulla sen suosio laski huimasti ja vuonna 1979 Marauderia valmistettiin vain yhdellä värillä. Muutamia Maraudereita valmistettiin aina vuoden 1981 alkuun saakka, kunnes sen tuotanto lopetettiin kokonaan. Myöhäisimmät kitarat olivat harvinaisia Candy Apple Red -värisiä, joita ei ollut ennen valmistettu.
Vuodesta 1980 eteenpäin Gibson alkoi valmistaa Sonex-kitarasarjaa, jonka tarkoitus oli paikata Marauder ja vuonna 1979 lopetettu S-1. Nykyään sekä Marauder että S-1 ovat keräilyharvinaisuuksia.
Tunnettuja Marauder-soittajia muokkaa
- Paul Stanley (KISS, Marauder Custom)
- Thurston Moore (Sonic Youth)
- Josh Homme (Queens of the Stone Age)
- Mike Bloomfield (The Paul Butterfield Blues Band, Bob Dylan, Marauder Custom[2])
- Paul Westerberg (The Replacements)
- Deryck Whibley (Sum 41)
Lähteet muokkaa
- Gibsonin kotisivut - Know Your Gibson: Marauder and S-1 (englanniksi)
- Gibson Marauder, Zuitar Guitar DataBase (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Vintage Guitars - Gibson Marauder Description Luettu 6. kesäkuuta 2008 (englanniksi)
- ↑ a b c Vintage Guitars - Gibson Marauder Specifications Luettu 6.6.2008 (englanniksi)