George Burley (s. 3. kesäkuuta 1956) on skotlantilainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja.

George Burley
Henkilötiedot
Koko nimi George Elder Burley
Syntymäaika 3. kesäkuuta 1956 (ikä 67)
Syntymäpaikka Cumnock, Skotlanti
Pituus 177 cm
Seura
Seura
Tehtävä Päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1973–1985
1985–1988
1988–1989
1989–1991
1991–1993
1993
1993–1994
1994
Englanti Ipswich Town
Englanti Sunderland AFC
Englanti Gillingham FC
Skotlanti Motherwell FC
Skotlanti Ayr United
Skotlanti Falkirk FC
Skotlanti Motherwell FC
Englanti Colchester United
394 (6)
54 (0)
46 (2)
54 (0)
67 (0)
1 (0)
5 (0)
7 (0)
Maajoukkue
1979–1982 Skotlanti Skotlanti 11 (0)
Valmennusura
1991–1993
1994
1994–2002
2003–2005
2005
2005–2008
2008–2009
2010–2011
2012
Skotlanti Ayr United
Englanti Colchester United
Englanti Ipswich Town
Englanti Derby County
Skotlanti Hearts FC
Englanti Southampton FC
Skotlanti Skotlannin maajoukkue
Englanti Crystal Palace FC
Kypros Apollon Limassol

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Ura pelaajana muokkaa

Burley aloitti ammattilaisuransa Ipswich Townissa 1973 ja debytoi ottelussa Manchester Unitedia vastaan. Kaudella 1977–78 Burley oli avainhahmojen roolissa kun Ipswich yllätti FA Cupissa kaatamalla finaalissa Arsenalin maalein 1–0. Burleyn aikana Ipswich eteni kaudella 1980–81 myös UEFA Cupin finaaliin, mutta loukkaantumisen vuoksi skottipuolustaja joutui seuraamaan katsomosta kun AZ Alkmaar kaatui yhteismaalein 5–4. Samalla kaudella liigamestaruus karkasi Ipswichiltä viimeisellä kierroksella Aston Villan noustua ohi.

Burley jätti Ipswichin kauden 1984–85 jälkeen, kun takana oli kaikkiaan 500 ottelua ja suuntasi Sunderland AFC:hen. Pohjoisen seurassa ei tullut riittävästi peliaikaa ja 1988 Burley siirtyi Gillingham FC:n paitaan ja palasi seuraavana vuonna takaisin Skotlantiin ja Motherwelliin.

Ura valmentajana muokkaa

Burley aloitti valmennusuransa Ayr Unitedin pelaajavalmentajana 1991. Burley johdatti seuran debyyttikaudellaan Skotlannin haastajacupin loppuotteluun, jossa Hamilton Academical FC oli kuitenkin parempi maalein 1–0. Burley ei kuitenkaan onnistunut nostamaan Ayria Skotlannin pääsarjaan ja sai potkut kauden 1992–93 jälkeen.

Vuonna 1993 Burley pelasi yhden ottelun Falkirkissa, mutta hän palasi pian takaisin Motherwelliin. Kesäkuussa 1994 Burley siirtyi CColchester Unitedin pelaajavalmentajaksi. Burley luotsasi englantilaisseuraa 20 ottelussa, joista seura voitti kahdeksan. Hän jätti kuitenkin tehtävänsä jo marraskuussa siirtyen Ipswich Townin päävalmentajaksi.

Kahdeksan Ipswich-vuotensa aikana Burley johdatti seuran kolmesti 1.divisioonan pudotuspeleihin ja lopulta kaudella 1999–2000 seura onnistui varmistamaan nousunsa Englannin Valioliigaan kaatamalla pudotuspeleissä Barnsleyn 4–2. Seuraava kausi Valioliigassa sujui loistavasti ja Ipswich sijoittui Burleyn johdolla viidenneksi selviten UEFA Cupiin ja Burley valittiin kauden parhaaksi valmentajaksi. Seuraava kausi sujui kuitenkin vähemmän hohdokkaasti ja seura jäi Valioliigan sijalle 18 pudoten 1.divisioonaan. Kun kausi 2002–03 alkoi kehnosti, Burley sai potkut lokakuussa 2002.

Maaliskuussa 2003 Burley palasi valmennustehtäviin siirtyen Derby Countyn peräsimeen John Gregoryn potkujen jälkeen. Burleyn johdolla Derby onnistui välttämään putoamisen 2.divisioonaan ja skottivalmentaja sai jatkaa seurassa. Kausi 2003–04 sujui myös mollivoittoisesti, mutta seura onnistui säilyttämään paikkansa 1.divisioonassa. Talousvaikeudet estivät Burleya vahvistamasta joukkuetta, mutta kaudella 2004–05 hän luotsasi kaikista ennakko-odotuksista huolimatta Derbyn neljänneksi ja nousukarsintoihin. Burley sai kuitenkin pakata laukkunsa kauden jälkeen ja lähteä Derbysta riitauduttuaan seuran urheilujohtaja Mulro Mackayn kanssa.

Pian Derbysta lähtönsä jälkeen Burley jatkoi uraansa skottiseura Heartsissa. Kausi Skotlannin Valioliigassa lähti loistavasti käyntiin ja 10 kierroksen jälkeen Hearts oli kärjessä kahdeksan voittonsa turvin. Burley kuitenkin ajautui riitoihin seuran venäläisliettualaisen omistajan Vladimir Romanovin kanssa ja jätti seuran lokakuussa 2005.

Joulukuussa 2005 Burley siirtyi Southampton FC:n peräsimeen Harry Redknappin lähdön jälkeen. Burleyn johdolla seura taisteli kaudella 2006–07 paluusta Valioliigaan, mutta tappio rangaistuspotkukilpailussa Derby Countylle johti Sotonin jäämiseen Englannin mestaruussarjaan..

Kausi 2007–08 sujui Sotonilta varsin mollivoittoisesti ja seura putosi sarjataulukon hännille. Tammikuussa 2008 Burley kuitenkin valittiin Alex McLeishin seuraajaksi Skotlannin jalkapallomaajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi. Burleyn debyyttiottelu skottimaajoukkueen peräsimessä päättyi loukkaantumisten vaivaamalla joukkueella 1–1 tasapeliin EM-kisoihin valmistautuvaa Kroatiaa vastaan.

Burleyn johdolla Skotlanti pelasi varsin vaisut MM2010-karsinnat eikä selvinnyt kisoihin. Burley sai karsintojen jälkeen liitolta luottamuslauseen, mutta maaottelutappiot Japanille ja Walesille johtivat potkuihin marraskuussa 2009. [1]

Kesäkuussa 2010 Burley palasi valmennustehtäviin englantilaisseura Crystal Palacen päävalmentajana. [2] Kausi Mestaruussarjassa ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin odotusten mukaisesti, vaan Palace vajosi sarjan hännille. Lopulta skottivalmentaja sai potkut uudenvuodenpäivänä 2011 Palacen hävittyä Millwallille 3–0. [3]

Heinäkuussa 2012 Burleysta tuli kyproslaisen Apollon Limassolin päävalmentaja. [4] Hän sai kuitenkin potkut syyskuussa 2012 valmennettuaan seuraa vain kahdessa ottelussa. [5]


Lähteet muokkaa

Edeltäjä:
Alan Curbishley
LMA:n vuoden valmentaja Englannissa
2001
Seuraaja:
Arsène Wenger
Edeltäjä:
John Gregory
Derby Countyn päävalmentaja
3/2003–6/2005
Seuraaja:
Phil Brown
Edeltäjä:
John Robertson
Hearts FC:n päävalmentaja
6–10/2005
Seuraaja:
Graham Rix
Edeltäjä:
Harry Redknapp
Southampton FC:n päävalmentaja
12/2005–1/2008
Seuraaja:
Nigel Pearson
Edeltäjä:
Alex McLeish
Skotlannin maajoukkueen päävalmentaja
1/2008–11/2009
Seuraaja:
Craig Levein
Edeltäjä:
Paul Hart
Crystal Palacen päävalmentaja
2010–1/2011
Seuraaja:
Dougie Freedman
Edeltäjä:
Mihai Stoichiță
Apollon Limassolin päävalmentaja
7–9/2012
Seuraaja:
Nikodimos Papavasilou