Wikipedia

Gentle Giant

brittiläinen yhtye
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Gentle Giant oli englantilainen progressiivisen rockin yhtye, joka toimi vuosina 1970–1980. Gentle Giant julkaisi 11 studioalbumia ja yhden konserttiäänitteen. Suurimpia menestyksiä olivat levyt Octopus (1972) ja Free Hand (1975).

Gentle Giant
Gentle Giant Hampurissa vuonna 1974.
Gentle Giant Hampurissa vuonna 1974.
Tiedot
Toiminnassa 1970–1980
Tyylilaji progressiivinen rock
Kotipaikka Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia
Laulukieli englanti
Entiset jäsenet

Derek Shulman
Phil Shulman
Ray Shulman
Kerry Minnear
Gary Green
Martin Smith
Malcolm Mortimore
John Weathers

Aiheesta muualla
Kotisivut

Jäsenet muokkaa

Gentle Giantin perustivat veljekset Phil (saksofoni, laulu), Derek (laulu) ja Ray Shulman (basso, viulu). He olivat esiintyneet yhdessä jo usean vuoden ajan Simon Dupree and the Big Sound -yhtyeessä, jolla oli yksi merkittävä singlehitti "Kites" (1967), jonka Kirka levytti suomeksi nimellä "Leijat" (1969). Uuteen yhtyeeseen liittyivät myös Kerry Minnear, joka oli Lontoon Royal School of Musicissa kouluttautunut säveltäjä ja kosketinsoittaja, ja kitaristi Gary Green. Rumpaliksi vakiintui Martin Smithin (1970–1971) ja Malcolm Mortimoren (1971–1972) jälkeen John Weathers. Phil Shulman erosi yhtyeestä Octopus-albumin jälkeen tammikuussa 1973, kun taas John Weathers liittyi siihen ennen kyseisen levytyksen tekoa. In a Glass House -albumista lähtien yhtye jatkoi samalla viisihenkisellä kokoonpanolla.[1]

Tyyli ja instrumentaatio muokkaa

Gentle Giantin jäsenet olivat epätavallisia laulu- ja soitinvirtuooseja: yhtyeen albumeilla kuullaan yhteensä 46 eri instrumenttia. Gentle Giantin musiikin tärkeimpiä vaikuttajia olivat klassinen musiikki, jazz, kansanmusiikki, renessanssimusiikki ja rock. Erityisen merkille pantavaa on yhtyeen soveltama monikerroksinen vokaalipolyfonia, jota monet suurempaa suosiota nauttineet yhtyeet, kuten Yes ja Queen, pyrkivät jäljittelemään.

Esimerkiksi Ray Shulman soitti yhtyeen konserteissa sähköbasson lisäksi runsaasti viulua, kitaraa, nokkahuilua, trumpettia ja eri lyömäsoittimia. Samoin Kerry Minnearin soitinvalikoimiin kuului lukemattomien kosketinsoitinten lisäksi nokkahuilu, sello ja vibrafoni. Yhtyeen jäsenet kehittivät itse jopa uuden kielisoittimen, shulberryn, joka oli lähinnä näppäiltävä kolmikielinen sähköinen ukulele.[2]

Toisin kuin useimmat 1970-luvun suurista progeyhtyeistä Gentle Giant ei erityisemmin suosinut pitkiä, eeppisiä sävellyksiä, vaan se mahdutti kaikki kappaleensa selvästi alle kymmenen minuutin kestoon. Gentle Giant ei kuitenkaan julkaissut menestyneitä singlelevyjä, vaan sen luova työ keskittyi albumeiden ja lavaesiintymisten ympärille.

Gentle Giantin sanoitukset käsittelivät hyvin monenlaisia elämänilmiöitä, mutta ilman varsinaista poliittista sanomaa. Yhtyeen nimi viittaa renessanssikirjailija François Rabelais'n Gargantua-jättiläisen hahmoon. Myös Gargantuan ystävät Pantagruel ja Panurge esiintyvät joidenkin kappaleiden teksteissä. Inspiraatio joihinkin lauluihin tuli kirjailijoilta ja filosofeilta kuten Albert Camus’lta ("Cry for Everyone") ja R. D. Laingilta ("Knots"), mutta vastaavasti laulut saattoivat käsitellä myös arkisia asioita kuten yhtyeen roudarien epäsiisteyttä ("A Dog's Life").

Suosio ja uran loppu muokkaa

Gentle Giant ei koko toimintansa aikana päässyt nauttimaan suuresta suosiosta kotimaassaan Isossa-Britanniassa, mutta oli hyvin suosittu muun muassa Saksassa ja Italiassa sekä myös Yhdysvalloissa, missä etenkin The Power and the Glory (1974) ja Free Hand (1975) olivat kohtalaisen suuria menestyksiä. Kotimaisen menestyksen puutetta kuvaa hyvin se, että Gentle Giant esiintyi tammikuussa 1978 ensimmäisen kerran liki kahteen vuoteen Britanniassa BBC:n taltioimassa konserttiohjelmassa, mutta toimi vielä yli kaksi vuotta tämän jälkeen esiintyen kuitenkin pelkästään ulkomailla. Gentle Giant ei esiintynyt koskaan Suomessa.

1970-luvun loppua kohden Gentle Giantin edustama progressiivinen tyylisuunta jäi pahasti punk-rockin jalkoihin ja yhtye myös itse yksinkertaisti tyyliään yrittäessään tavoittaa laajempaa yleisöä. Tulos oli päinvastainen, sillä yhtyeen omaperäiseen musiikkiin mieltynyt yleisö ei enää kokenut uutta tyyliä omakseen. Kiinnostus Gentle Giantia kohtaan heräsi uudelleen 1990-luvulla ja vanhoja äänitteitä on julkaistu runsaasti uudelleenmasterointeina, minkä lisäksi niukkoja televisiotaltiointeja on julkaistu DVD-tallenteina. Yhtyeen jäsenet ovat pyynnöistä huolimatta kuitenkin yksiselitteisesti torjuneet ajatuksen comebackistä.

Vuonna 2008 Gary Green, Malcolm Mortimore ja Kerry Minnear perustivat Gentle Giantin musiikkia esittävän Three Friends -yhtyeen; Minnear kuitenkin erosi yhtyeestä loppuvuodesta 2009 henkilökohtaisista syistä.[3] Three Friends on keikkaillut satunnaisesti, mutta ei ole julkaissut yhtään levyä.

Ray Shulman menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen maaliskuussa 2023.[4]

Kokoonpano muokkaa

Diskografia muokkaa

Studioalbumit muokkaa

Livealbumit muokkaa

Kokoelma-albumit muokkaa

Filmografia muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Pareles, Jon & Romanowski, Patricia (toim.): The Rolling Stone Encyclopedia of Rock & Roll, s. 215. Rolling Stone Press / Summit Books, 1983.
  2. ↑ https://gentlegiantmusic.com/GG/Shulberry
  3. ↑ Gentle Giantin virallinen kotisivu gentlegiantmusic.com. Viitattu 5.5.2021.
  4. ↑ Gentle Giant's Ray Shulman dead at 73 loudersound.com. 1 April 2023. en

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gentle_Giant&oldid=21732906”