Gegenschein
Gegenschein eli suomeksi vastavalo tai vastahohde on tähtitieteellinen optinen ilmiö, jossa eläinradalla vastapäätä Aurinkoa esiintyy ellipsin muotoinen heikko kajo. Sen pituus on ekliptikan suunnassa 10–15° ja leveys muutamia asteita.[1] Se syntyy, kun aurinkokunnan tasossa olevat lukemattomat pienet planeettainväliset pölyhiukkaset heijastavat auringonvaloa takaisin päin.[1] Ilmiö on sen verran heikko, ettei se näy lainkaan, jos Kuu on näkyvissä taivaalla tai jos ilmiö osuu Linnunradan vyön kohdalle. Ilmiö on korkeimmillaan ja voimakkaimmillaan keskiyön aikaan. Vastavaloon liittyvä voimakkaampi ilmiö on eläinratavalo.
Ilmiön kansainvälisesti käytetty nimi tulee saksan kielestä.
Vastavalon löysi tanskalainen tähtitieteilijä Theodor Brorsen vuonna 1854.
Suomessa paras aika ilmiön havaitsemiselle on syksyllä, jolloin se on havaittavissa Kalojen tai Oinaan tähdistöissä, eikä se sekoitu Linnunradan valoon. Gegenscheinin näkeminen vaatii kuitenkin melko valosaasteettoman taivaan, eikä maassa mielellään saisi olla lunta heijastamassa hajavaloa taivaalle.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Peter Lancaster Brown: Jokamiehen tähtitiedettä, s. 122–123. Suomentanut Pertti Jotuni. Otava, 1975. ISBN 951-1-01879-5.
