Gattermann-reaktio
Gattermann-reaktio tai Gattermann-formylointi tai Gattermann-synteesi on kemiallinen reaktio, jossa aromaattinen yhdiste reagoi vetysyanidin ja vetykloridin kanssa, ja ne muodostavat aldehydin. Reaktiota katalysoivat Lewis-hapot. Reaktion raportoi ensimmäisen kerran saksalainen kemisti Ludwig Gattermann vuonna 1898, ja se on nimetty hänen mukaansa.[1][2][3][4]
Reagenssit ja mekanismi muokkaa
Gattermann-reaktio tapahtuu helpoimmin aromaattisille yhdisteille, joissa on runsaasi elektroneja, kuten fenoli-, fenyylieetteri-, indoli- ja pyrrolijohdannaisille. Katalyyttinä reaktiossa käytetään Lewis-happoja, kuten alumiinikloridia tai sinkkikloridia. Lisäksi reaktiossa käytetään vetysyanidia ja vetykloridia. Vetysyanidin sijasta voidaan käyttää myös sinkkisyanidia.[2][3][4][5]
Gattermann-reaktio on tyypiltään elektrofiilinen aromaattinen substituutioreaktio. Nukleofiilina reaktiossa toimii aromaattinen yhdiste. Elektrofiilin rakenne ei ole täysin selvillä. Se kuitenkin muodostuu vetysyanidin reagoidessa vetykloridin kanssa, ja esitettyjä vaihtoehtoja ovat kloori-iminiumioni, iminiumioni ja iminiumdikationi. Aromaattinen yhdiste reagoi elektrofiilin kanssa, ja muodostuva karbokationi toisiintuu aromaattiseksi iminiumkationiksi. Tämä iminiumkationi hydrolysoituu happamissa olosuhteissa aldehydiksi.[2][3][4][5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-34. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 626–627. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9780470462591. (englanniksi)
- ↑ a b c László Kürti, Barbara Czakó: Strategic applications of named reactions in organic synthesis, s. 184. Elsevier, 2005. ISBN 978-0-12-429785-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.1.2019). (englanniksi)
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 447. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Laue & Andreas Plagens: Named Organic Reactions, s. 133–134. John Wiley & Sons, 2005. ISBN 978-0-470-02644-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.1.2019). (englanniksi)
- ↑ Michihisa Yato, Tomohiko Ohwada & Koichi Shudo: Requirements for Houben-Hoesch and Gattermann reactions. Involvement of diprotonated cyanides in the reactions with benzene. Journal of The American Chemical Society, 1991, 113. vsk, nro 2, s. 691–692. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.1.2019. (englanniksi)