Wikipedia

Gastornis

Gastornis on sukupuuttoon kuollut lentokyvyttömien lintujen suku. Ne elivät myöhäiseltä paleoseenilta varhaiselle eoseenille ja olivat aikansa suurimpia maaeläimiä. Gastorniksen fossiileja on löydetty Länsi- ja Keski-Euroopasta (Englanti, Belgia, Ranska ja Saksa), Pohjois-Amerikasta ja Kiinasta. Sen elintavat ovat kiistanalaiset.[1]

Gastornis
Paleoseeni - Eoseeni
56–40 Ma
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: †Gastornithidae
Suku: †Gastornis
Hébert, 1855
Synonyymit
  • Diatryma Cope, 1876
  • Barornis Marsh, 1894
  • Omorhamphus Sinclair, 1928
  • Zhongyuanus (Hou, 1980)
Lajit
  • †G. parisiensis Hébert, 1855
  • †G. gigantea (Cope, 1876)
  • †G. sarasini Schaub, 1929
  • †G. geiselensis Fischer, 1978
  • †G. russeli Martin, 1992
  • †G. xichuanensis (Hou, 1980)
Katso myös

  Gastornis Wikispeciesissä
  Gastornis Commonsissa

Kuvaus muokkaa

Gastornis parisiensiksen korkeus oli keskimäärin 1,75 metriä, mutta suurin laji, G. gigantea, kasvoi jopa kaksimetrisiksi[2]. Sillä oli erittäin suuri nokka, jolla oli koukkumainen kärki, mikä tarkoittaa, että se saattoi olla lihansyöjä. Sillä oli suuret ja voimakkaat jalat ja pienet kynnet. Gastorniksen elintavat, erityisesti ruokavalio, ovat pitkään olleet kiistanalaiset.[3] Sitä on tavallisesti pidetty pieniä nisäkkäitä syövänä petoeläimenä,[2] mutta nykyään monet auktorit uskovat sen olleen kasvinsyöjä.[4][5][6][7] Myös fossiiliset jalanjäljet viittaavat sen olleen kasvinsyöjä.[1] Kuitenkin Gastorniksen luista tehty kalsium-isotooppi-mittaus kertoo sen syöneen sekä kasveja että eläimiä, mikä tekisi siitä sorsalinnuille tyypillisen sekasyöjän.[8]

Löytöhistoria muokkaa

 
Lemoinen (1881) rekonstruktio lajista G. eduardsii (nyk. G. parisiensis).

Vuonna 1855 Meudonista, läheltä Pariisia löydettiin jättimäisen linnun jäänteet. Sille annettiin nimeksi Gastornis parisiensis löytäjänsä fyysikko Gaston Plantén mukaan. Löytö herätti huomiota sekä Ranskassa että muualla maailmalla. Se oli paitsi jättimäinen, myös aikansa vanhimpia lintuja. Lisää löytöjä tehtiin myös muualta Ranskasta, Saksasta ja Englannista. Fyysikko Victor Lemoine löysi läheltä Reimsiä lisää luita, ja niiden avulla hän teki eläimen luurangosta alustavan rekonstruktion vuonna 1881. Jäljennös oli kuitenkin suuresti virheellinen. Lemoinen otus oli 2,7 metriä korkea, pitkäkaulainen ja sirorakenteinen lintu, jolla oli suhteellisen pieni, liskomainen kallo.[9][10]

Rekonstruktiota pidettiin pitkään täsmällisenä, ja sitä käytettiin laajalti erilaisissa teoksissa. Vuonna 1876 Edward Drinker Cope kuvasi Diatryma gigantean, uuden suuren linnun New Mexicosta, ja yhdisti sen lähelle Gastornista. Vaikka uusia fossiileja löydettiin, ei niitä aineiston niukkuuden vuoksi kuitenkaan vuosikymmeniin pystytty vertaamaan tarpeeksi Lemoinen rekonstruktioon.[10][3] Vielä vuonna 1917, kun Matthew ja Grander kuvasivat lähes täydellisen luurangon Wyomingistä, ei näitä eläimiä vieläkään osattu yhdistää samaksi.[10]

 
Matthew'n ja Grangerin (1917) kuvaama Diatryma steini (nyk. Gastornis gigantea), Erwin Christman.

Alkuperäistä materiaalia tarkasteltiin vasta 1990-luvulla, ja osoittautui, että suurin osa Lemoinen rekonstruktiosta perustui muiden eläinten kuin lintujen jäänteisiin. Martin (1992) ja Andors (1992) totesivat Gastorniksen ja Diatryman olleen läheistä sukua toisilleen,[9][10] ja vuonna 1997 ehdotettiin niiden kuulumista samaan sukuun. Synonymisointi on nykyään laajalti hyväksytty. Nimi Gastornis on etusijalla, ja sitä on siksi käytettävä koko suvusta.[11][5]

Luokittelu muokkaa

Gastornis lähisukulaisineen luetaan heimoon Gastornithidae, ja niitä on pitkään pidetty kurkilintuina (Gruiformes). Lahkon perinteinen jako on sittemmin osoittautunut epäluonnolliseksi. Ryhmän ensimmäisen ryhmän fylogeneettisten sukulaissuhteiden tutkimuksien ansiosta 1980-luvun lopulta lähtien alkoi ajatus näiden lintujen läheisestä sukulaisuudesta sorsalintujen (Anseriformes) kehityslinjan kanssa yleistyä.[12] Eräs tutkimus vuodelta 2007 on osoittanut, että Gastornithidae on itse asiassa sorsalintujen varhainen kehityslinja, joka muodostaa kaikkien muiden sorsalintujen sisarryhmän.[13] Toiset taas rajaavat nimen Anseriformes vain nykyisille sorsalinnuille, joka Gastornithidaen ja muiden esihistoriallisten lajien kanssa muodostaa kladin Anserimorphae.[4] Gastornithidae on joskus myös luokiteltu omaan lahkoonsa Gastornithiformes.[14]

Yksinkertaistettu kladogrammi, Agnolin et al. (2007):[13]


Anseriformes

†Gastornithidae




†Brontornis




†Dromornithidae


Anseres

Anatoidea (sorsat sukulaisineen)




Anseranatidae (puuhanhet)



Anhimidae (romiskot)







 
Taiteilijan näkemys lajista Gastornis xichuanensis (ent. Zhongyanus).

Vuonna 1976 Henanista Kiinasta löydetty laji Gastornis xichuanensis kuvattiin vuonna 1980 pelkän jalan tibiotarsus-luun perusteella.[15] Se luokiteltiin aiemmin omaan sukuunsa Zhongyuanus, mutta vuonna 2013 luuta tarkastaeltaessa se sijoitettiin myös sukuun Gastornis.[16] Tämä merkitsee että Gastornis on heimonsa ainoa suku.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Warwicker, Michelle: Giant bird was 'gentle herbivore' BBC Nature. 23.11.2012. Viitattu 13.6.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b Witmer, Lawrence & Rose, Kenneth: Biomechanics of the jaw apparatus of the gigantic Eocene bird Diatryma: Implications for diet and mode of life. Paleobiology, 1991, 17. vsk, nro 2, s. 95–120. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 13.6.2017. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ a b Buffetaut, E. & Angst, D.: Terror cranes or peaceful plant-eaters: Changing interpretations of the palaeobiology of gastornithid birds. Revue de Paleobiologie, joulukuu 2013, 32. vsk, nro 2, s. 413–422. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 17.6.2017. (englanniksi)
  4. ↑ a b Andors, A.V.: Reappraisal of the Eocene ground bird Diatryma (Aves: Anserimorphae). Science Series Natural History Museum of Los Angeles County, 1992, 36. vsk, s. 109–125. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 13.6.2017. (englanniksi)
  5. ↑ a b Mayr, Gerald: ”Gastornithidae”, Paleogene Fossil Birds, s. 44–45. Springer, 2009. ISBN 978-3-540-89627-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.6.2017). (englanniksi)
  6. ↑ Tütken, T. & Held, P. & Galer, S.J.G.: Isotopes in vertebrate bioapatite: proxies for climate, pCO2 and diet. Mineralogical Magazine, 2013, 77. vsk, nro 5. doi:10.1180/minmag.2013.077.5.20. (englanniksi)
  7. ↑ Angst, D. et al.: Isotopic and anatomical evidence of an herbivorous diet in the Early Tertiary giant bird Gastornis. Implications for the structure of Paleocene terrestrial ecosystems. Naturwissenschaften, 2014, 101. vsk, nro 4, s. 313–322. doi:10.1007/s00114-014-1158-2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.6.2017. (englanniksi)
  8. ↑ 50-Million-Year-Old Man-Eating Terror Bird 'was 'Vegetarian' International Business Times UK. 30.8.2013. Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
  9. ↑ a b Dixon, Dougal: The Complete Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs & Prehistoric Creatures, s. 390–391. Lontoo: Hermes House, 2014. ISBN 978-1-84681-209-5. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d Buffetaut, E.: The unfinished story of the Early Tertiary giant bird Gastornis Dansk Geologisk Forening. 26.5.1996. Viitattu 13.6.2017. (englanniksi)
  11. ↑ Mlíkovský, Jirí: Cenozoic Birds of the World, Part 1: Europe. Prague: Ninox Press, 2002. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.6.2017). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Mustoe, G.E. & Tucker, D.S., & Kemplin, K.L.: Giant Eocene bird footprints from northwest Washington, USA. Palaeontology, 2012, 55. vsk, nro 6, s. 1293–1305. doi:10.1111/j.1475-4983.2012.01195.x. (englanniksi)
  13. ↑ a b Agnolin, F.: Brontornis burmeisteri Moreno & Mercerat, un Anseriformes (Aves) gigante del Mioceno Medio de Patagonia, Argentina. Revista del Museo Argentino de Ciencias Naturales, 2007, 9. vsk, nro 1, s. 15–25. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 13.6.2017. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ Sharpe, Richard Bowdler & British Museum (Natural History). Department of Zoology.: A hand-list of the genera and species of birds : nomenclator avium tum fossilium tum viventium. Volume 1, s. 230. Lontoo: Trustees of the British Museum, 1899. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.6.2017). (englanniksi)
  15. ↑ Hou, L.: New form of the Gastornithidae from the Lower Eocene of the Xichuan, Honan. Vertebrata PalAsiatica, 1980, 18. vsk, s. 111–115. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 16.6.2017. (englanniksi)
  16. ↑ Buffetaut, E.: The giant bird Gastornis in Asia: A revision of Zhongyuanus xichuanensis Hou, 1980, from the Early Eocene of China. Paleontological Journal, 2013, 47. vsk, nro 11, s. 1302–1307. doi:10.1134/s0031030113110051. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Gastorniksen luuranko.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gastornis&oldid=21442523”