Gamma-aminovoihappo

kemiallinen yhdiste

Gamma-aminovoihappo eli GABA (Gamma-aminobutyric acid) on tärkein aivojen ja muun keskushermoston hermosolujen toimintaa jarruttava välittäjäaine[1]. GABA:n välittämä viesti on luonteeltaan inhibitorinen eli vaimentava tai lamaava: GABA välittää hermosolulle käskyn vähentää toimintaa tai lopettaa toimintansa. Noin 40 % aivosoluista reagoi gamma-aminovoihapon inhibitoriseen vaikutukseen.[1] Yksittäisissä neuroneissa GABAn vaikutus voi olla myös eksitoiva eli kiihdyttävä. Elimistön tärkein kiihottava välittäjäaine, GABA:n vastavaikuttaja, on glutamaatti.

gamma-aminovoihappo
Tunnisteet
IUPAC-nimi 4-aminobutaanihappo
CAS-numero 56-12-2
PubChem CID 119
SMILES C(CC(=O)O)CN
Ominaisuudet
Molekyylikaava C4H9NO2
Moolimassa 103.12 g/mol
Sulamispiste 203.7 °C (477 K)
Kiehumispiste 248 °C (521 K)
Liukoisuus veteen vesiliukoinen

GABA:n merkitys elimistössä muokkaa

GABA:n nauttiminen lisää kasvuhormonin ja prolaktiinin synteesiä. GABA voi auttaa nukahtamisvaikeuksista kärsiviä ja parantaa unen laatua.

GABA- eli gamma-aminovoihapporeseptoreita on kahta päätyyppiä; GABAA ionikanavareseptori ja GABAB G-proteiinikytkentäinen reseptori. GABAC tunnetaan nykyään GABAA-rho reseptorina. Myös reseptorien alatyyppejä tunnetaan.

Monet rauhoittavat lääkeaineet kuten bentsodiatsepiinit ja barbituraatit lisäävät hermoston GABA-aktiivisuutta aiheuttaen hermoratojen toiminnan epäspesifiä, yleistynyttä hidastumista. Bentsodiatsepiiniryhmään kuuluvat lääkeaineet sitoutuvat bentsodiatsepiinireseptoreihin, GABAA-reseptorin alatyyppiin aiheuttaen positiivisen allosteerisen modulaation johtaen kloridikavanan avautumistaajuuden kiihtymiseen. Barbituraattien vaikutusmekanismi on hieman erilainen, ne pidentävät suoraan kloridikanavan aukioloaikaa sitoutumalla GABAA β-aliyksikköön. Tässä on syy barbituraattien myrkyllisyyteen bentsodiatsepiineihin verrattuna yliannostustapauksissa.[2][3] Näitä reseptoreita on sekä aivoissa että sisäelimissä.[1]

Bentsodiatsepiinit voimistavat aivojen ja sisäelimien gamma-aminovoihapon vaikutusta sitoutumalla gamma-aminoivoihapporeseptorikompleksin bentsodiatsepiini (BZD, BDZ) -reseptoreihinlähde?, mikä aikaansaa keskushermoston toiminnan hidastumista tai osittaista lamautumista. Bentsodiatsepiineilla hoidetaan muun muassa unettomuutta, paniikkihäiriötä, epilepsiaa ja kroonisia särkyjä.

Bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttö voi aiheuttaa masennusta, koska bentsodiatsepiinit vähentävät aivojen serotoniinipitoisuutta. Bentsodiatsepiinit vähentävät myös aivojen muiden välittäjäaineiden kuten dopamiinin ja noradrenaliinin tuotantoa.lähde?

Myös monet epilepsialääkkeet (esimerkiksi valproaatti, vigabatriini, gabapentiini ja topiramaatti) tehostavat elimistön oman GABA:n vaikutusta.

Baklofeeni (Baclon, Baclopar, Lioresal) on GABAB-agonisti eli se jäljittelee GABA:n vaikutusta elimistössä ja sitoutuu GABAB-reseptoreihin. Baklofeenia käytetään yleisimmin keskushermoston toiminnan aiheuttaman liiallisen lihasjänteyden ja spasmien hoidossa. Sairauksia, joissa baklofeenia yleisesti käytetään, ovat muun muassa MS-tauti ja selkäydinvammat. Baklofeenista voi olla apua dystoniaan.

GABA:n puute voi aiheuttaa ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja epileptisiä kohtauksialähde?.

Synteesi muokkaa

Gamma-aminovoihappoa syntetisoidaan elimistössä glutamiinihaposta L-glutamiinihappodekarboksylaasi entsyymin ja pyridoksaalifosfaatti kofaktorin avulla. Tämä niin sanottu GABA shuntti muuntaa pääasiallisen eksitoivan hermoston välittäjäaineen glutamaatin, pääasialliseksi inhibitoivaksi välittäjäaineeksi gamma-aminovoihapoksi. Gamma-aminovoihappo itsessään ei kykene läpäisemään veri-aivoestettä.

Katabolia muokkaa

GABA transaminaasi entsyymi katalysoi gamma-aminovoihapon ja 2-oksoglutaraatin muuntumista sukkiinisemialdehydiksi ja glutamaatiksi. Sukkiinisemialdehydin taas hapettaa sukkiinihapoksi sukkiinisemialdehydi dehydrogenaasientsyymi, ja sen jälkeen se on käypä energianlähde sitruunahappokierrossa.

Lähteet muokkaa

  1. a b c Sosiaalisairaala.fi: C. Heather Ashton 2006: Bentsodiatsepiinit – vaikutukset – vierotus.
  2. Neil Harrison; Wallace B Mendelson and Harriet de Wit (2000). "Barbiturates". Neuropsychopharmacology. Retrieved 15 July 2008.
  3. Society for Neurochemistry, American; George J. Siegel M.D., Bernard W. Agranoff M.D., Stephen K. Fisher Ph.D., R. Wayne Albers Ph.D., Michael D. Uhler Ph.D. (1999) [1998]. "Part 2 Chapter 16". Basic Neurochemistry - Molecular, Cellular and Medical Aspects (Sixth ed.). Lippincott Williams and Wilkins. ISBN 0-397-51820-X. Retrieved July 2008.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gamma-aminovoihappo.